sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Marraskuu vie voimat

Postaus tahti on kummasti hiljentynyt töiden alettua ja kaamoksen pimeyden vallattua koiraharrastajan mieli. Jotenkin tänä vuonna tämä pimeys tuntuu jopa aiempaa pimeämmältä. Ehkä se on tuo pentukin, sen kanssa haluaisi mennä ja tehdä, mutta arki-iltaisin töistä päästyä on niin pimeää, että tekisi lähinnä mieli hautautua glögilasin kanssa peiton alle. Lisäksi meillä täällä pääkaupunkiseudulla on ainakin toistaiseksi vähemmän treenikavereita kuin Tampereella, ja hallivuokrat ja kurssit ovat kalliimpia, joten treenailemaankaan ei tule niin usein lähdettyä. Kun oma pää on töiden jälkeen tyhjä ja pimeys väsyttää, tuntuu, että molempien koirien treenit junnaa paikallaan, en saa suunniteltua mitään järkevää, enkä ainakaan toteutettua suunnittelemaani. Kelmin kanssa aloitetaan kuukauden päästä ohjattu pentutottis, joten ehkä sitten taas löytyy punainen lanka tähänkin touhuun.

Ei me nyt kuitenkaan olla pelkästään laiskoteltu! Ollaan käyty aika ahkerasti paimentamassa, noin kerta viikkoon hakutreeneissä, treenailtu aina ruokakupin ääressä ja muutama kerta hallillakin käyty. Lisäksi Kelmi on käynyt pentu-uinnissa ja näyttelytreeneissä. Kodan kanssa ollaan alettu treenailla enemmän tokon voittajaluokan liikkeitä, ohjattua noutoa, luoksetulon pysäytystä, metallinoutoa, tunnaria ja seisomista kaukokäskyjen vaihdoissa. En tosin ole vielä päättänyt, miten me tätä tokon kisaamista jatketaan, haluanko käydä avoimen luokan kokeissa koulariin asti vai hypätäänkö jo piakkoin voittajaan.




Kelmin kanssa ollaan leikitty paljon, tosin hampaiden vaihtuminen hieman sen leikkimistä häiritsee ja esimerkiksi puruote on kärsinyt, eikä ihmekään, varmasti ne heiluvat hampaat tekevät kipeää. Lisäksi se on nyt parissa viikossa kasvanut lähinnä takajalkaa ja koska tyypillisesti lihakset ja koordinaatio tulee vasta jälkitoimituksena tässä iässä, täytyy hieman myös saalisleikkien kanssa himmailla. Se kuitenkin palkkautuu lelulla mielestäni jo paremmin kuin ruoalla ja lelulla saa tekemiseen enemmän asennetta ja voimaa. Ruoka toimii paremmin rauhoittavana palkkana tällä hetkellä. Kelmi on ikäisekseen mielestäni tosi keskittymiskykyinen, eikä ota juuri häiriötä samassa tilassa treenaavista koirista. Se osaa myös luontaisesti säädellä omaa viretilaansa melko hyvin. Kun leikitään, leikitään kunnolla ja kun makoillaan, voidaan ottaa ihan rennosti, vaikka ympärillä tapahtuisikin. Kuitenkin se on toistaiseksi ainakin melko rauhallinen temperamentiltaan, joten kasvun tasaannuttua ja lihasten ilmestyttyä takapäähän asennetta ja tekemisen meininkiä saa todennäköisesti jonkin verran työstää.

Suurimman osan asioista olen opettanut (tai ainakin yrittänyt) Kelmille sheippaamisen kautta, toki joissain liikkeissä apuja käyttänyt, esimerkiksi kaukokäskyjen asentojen vaihdoissa kuonokosketusta. Useimmissa liikkeissä ei vielä ole vihjesanoja, esimerkiksi ruutuun se juoksee ruudun nähtyään, lattialla olevasta tunnarikapulaläjästä tietää, että omaa kapulaa etsitään ja kiertää ison kartion vihjeettä. Mulla onkin vähän kriisi sen suhteen, että missä vaiheessa alan vihjesanoja sisällyttää toimintaan. Vihjesanat on käytössä tällä hetkellä vaan perusasennossa, kapulan pitämisessä ja kaukokäskyjen istu-maahan-istu -vaihdoissa. Mikään kiirehän Kelmin kanssa ei siis tosiaan ole, mutta paikalleen en haluaisi silti jäädä junnaamaan, kun tuo nyt niin nopeasti oppii!

Alla vielä Kelmistä videokooste parilta viimeiseltä treenikerralta. 



Kiira, Koda & Kelmi

2 kommenttia:

  1. Hei me lähetään mielellään treenailemaan, vaikka oon kyllä itsekkin syksyn mittaan kärsinyt varmaan jonkunlaisesta kaamosmasennuksesta ja ei oo tullut tehtyä oikein mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiva! Laittelen viestiä! Treeniseura olis hyvä, tulis lähdettyä, kun yhdessä menis :D Ja sama homma, pennun takia pakko pakottaa ittensä kunnon metsälenkeille joka päivä, muuten varmaan Kodan kanssa makoiltais vaan sohvalla... kamalaa. No, pimein aika alkaa onneksi olla ohi.

      Poista

Kiitos kommentista! :)