tiistai 11. syyskuuta 2018

Kelminaattori 12 viikkoa

Yleensä pentuajan sanotaan menevän tosi nopeasti, ja on aika siis tavallaan mennytkin nopeasti, mutta silti vaikea uskoa, että tuo pieni piru on muka vasta 12 viikkoa! Koda tuli mulle vasta muutamaa viikkoa vanhempana, noin 15-viikkoisena, joten ehkä senkin takia tuntuu, ettei Kelmi voi olla noin vauva enää. Eilen käytiin sen kanssa vasta ensimmäisillä rokotuksillakin, ja se on jo ehtinyt käydä useamman kerran hakutreeneissä, tehdä esineruutua, mökkeillä, ajaa pari vauvajälkeä ja ilmaista jo keppejäkin, aloittaa tunnistusnoudon treenaamisen, päiväretkeillä kahdessa eri kansallispuistossa, juosta ruutuun monen monta kertaa, kuulla kentällä laukauksia ja hypätä pää edellä soutuveneestä järveen, noin muutamia mainitakseni. Kaiken hienon lisäksi se toki myös komentaa, puree nenästä,  maistelee laturinjohtoja, repii vaatteista ja ärsyttää Kodaa.

Kelmi on edelleen hirveän reipas ja avoin pentu, lisäksi se toistaiseksi vielä totteleekin varsin hyvin. Se oppii nopeasti, on jatkuvasti ahneempi ja sen naskalihampaat päivä päivältä terävämmät. Toistaiseksi Kelmi on kasvanut tasaisesti, vaikka kasvaneen karvapeitteen takia näyttää tällä hetkellä vähän pallon ja piikkisian risteytykseltä. Kelmi on motorisesti taitava ja vauhtia sille tulee lisää silmissä. Hakutreeneissä varsinkin konkretisoituu hyvin jalkojen kasvu, kun maalimiehet voi joka kerta laittaa edellisiä treenejä kauemmaksi ja silti matka maalimieheltä keskilinjan kautta toiselle sujuu kerta kerralta nopeammin.

Sisäsiistiksikin tuota melkein uskaltaisi alkaa sanomaan. Se nukkuu yli kahdeksantuntiset yöunet ilman vahinkoja ja päivisinkin vain yhdet pissat viimeisen viikon aikana tullut sisälle. Energiaa sillä on vaikka kuinka ja hieman kauhistuttaa, millaista tuhoa tuolla energiamäärällä saa aikaiseksi sitten, kun mun täytyy loman loputtua päivät töissä. Naapureiden riemuksi se yleensä keksii nukkumaanmenoaikaan kauheasti kaikkea kivaa askartelua (esimerkiksi lämpöpatterin pureskelua, kuuluu varmasti kivasti naapuriin) ja yrittää komentaa kovaäänisesti, jos sitä kielletään. Yksinollessaan se osaa olla onneksi rauhassa ja ihan hiljaakin, ei ole ensimmäisen viikon jälkeen yhtään huutanut perään yksin jäädessään.

Mitä tulee kaikenlaiseen sosialistamiseen ja totuttamiseen, Kelmi kulkee oikeastaan mukana siellä missä Kodakin. Se on päässyt tutustumaan mun kavereiden kivoihin, ystävällisiin ja reiluihin koiriin, lenkeillä pyritään ohittamaan niin koirat, kävelijät kuin pyöräilijätkin ilman sen kummempaa reagoimista. Lapsia se on päässyt moikkaamaan niin meidän serkkutapaamisessa kuin aamulenkkipolkumme varrella olevassa leikkipuistossakin. Tarkoitus on toki vielä käyttää sitä mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa paikoissa, mutta tuntuu, että kaikki sellainen tulee aktiivisen arjen ja kaupungissa asumisen mukana aika luonnostaan. Meillä on muun muassa parhaillaan joku lämpöputkiremontti käynnissä kotikadullamme ja meteli on sen mukainen (on useampaa kaivinkonetta, katujyrää, kuorma-autoa jne...), eli erikseen ei tuota kyllä ääniin tarvitse totuttaa :D




treenikuvat © Jenny Söderlund

Kelmi on tosiaan päässyt mun loman ansiosta myös treenailemaan ahkerasti - toki lähinnä pieniä pätkiä kerrallaan ja olen yrittänyt panostaa määrän sijasta kuitenkin laatuun. On tehty tarjoamisen kautta noutoa, kapulanpitoa, tunnistusnoudon alkeita, kosketusalustan avulla ruutua, merkin kiertoa, perusasentoa, siitä liikkeelle lähtöä sekä seuruuttamista imuttamalla. Kelmi on käynyt syömässä nappuloita jäljeltä ja viimeisimmällä jäljellä oli jo pari keppiäkin, jotka pentu hienosti huomasi jäljentekijän hajuisiksi. Esineruudun alkeita ollaan tehty, hetsattu esineillä ja viety monta esinettä muutaman metrin päähän, oon palkannut heti esineiden bongaamisesta ja sheippaillut nostamaan ja tuomaan niitä mulle päin. Myös metsälenkeillä olen tiputellut esineitä ja palkannut, kun Kelmi käy niitä ihmettelemässä ja nostamassa suuhunsa. Hakutreeneissä Kelmi on päässyt vapaasti risteilemään ja syömään iltaruokansa keskilinjan molemminpuolin kyykyssä olevilta maalimiehiltä. Itse vain liikun keskilinjaa eteenpäin, käännän rintamasuunnan kohti seuraavaa maalimiestä ja Kelmi viilettää täyttä pentulaukkaa kohti seuraavaa ruokkijaa. Aivan ihana treenata koiraa, joka on tyhjä, valkoinen taulu, joka sisäistää kaiken ja imee tietoa itseensä kuin pesusieni vettä. Koiraa, jonka ei todella tarvitse osata vielä yhtään mitään, joka silti osaa tarjota jo yhtä ja toista ja itsevarmalla otteella touhuaa kaikenlaista.


Iloisen ja touhukkaan pentuarjen keskeltä,

Kiira, Koda & Kelmi

4 kommenttia:

  1. Supersöpö Kelmi, en ehkä kestä! Paljon tsemppiä teille treeneihin ja mukavaa syksyn jatkoa <3

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
  2. Hän on niin ihana etten kestä <3 jos tulette joskus Kuopioon päin niin heitä viestillä, Hippu tapaisi pojat oikein mielellään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aikamoisen ihana tyyppi, vaikka vähän riiviö onkin :D <3 Ja ehdottomasti! Harvemmin Kuopioon on kyllä asiaa, mutta pidän mielessä! :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)