tiistai 21. elokuuta 2018

Pentuhömpöttelyä

Pikkupentu Kelminaattori on paljastunut aika päteväksi harrastuskoiran aluksi - se on utelias, rohkea, pirun ahne, innostuu saalisleikeistä ja on taitava tarjoamaan. Se on ollut mukana hakumetsällä tottumassa autossa odotteluun, tallaamassa rataa ja tekemässä pienen pientä risteilytreeniä, jossa maalimiehet vuorotellen kyykistyvät keskilinjan eri puolin ja kyykyssä tarjoavat sille iltaruokansa muutama nappula kerrallaan. Kelmi on hienosti oppinut, että maalimiehen noustessa ylös ja passivoiduttua, on etsittävä ruokaa seuraavalta kyykyssä olevalta ukolta ja sinne se porhaltaa seuraavan maalimiehen syliin täyttä pentulaukkaa, hetkeäkään epäröimättä.

Ollaan käyty myös useamman kerran hallilla ja kaksi pentutokokertaakin jo takana. Tuon ikäinen (tai ainakaan tuo pentu) ei vielä paljon uutta ympäristöä stressaa, eikä ota juuri häiriötäkään, tosin jatkuvasti enemmän alkaa tiedostaa ja hahmottaa ympäristöään ja sen ihmeitä. Se jaksaa yllättävän paljon, kun ei ota paineita tai stressiä uusista jutuista, vaan menee häntä tötteröllä ja rinta rottingilla paikkaan kuin paikkaan. Kentällä ollaan käyty leikkimässä ja Kelmi ollut myös muiden leikitettävänä. Hienosti se syttyy saaliille ja puruote vaikuttaisi olevan parempi kuin isällään. Vielä kun itse osaisi sitä leikittää ja pitää leikkipätkät tarpeeksi lyhyinä vauvalle.





Hallilla, pentutokossa ja kotona ollaan tehty paljon tarjoamista - kuonokosketusta, kosketusalustaa, kapulanpitoa, hyppyestettä (tai toistaiseksi toki maassa olevaa rimaa), merkinkiertoa, istumista, katsekontaktia, erilaisten tavaroiden ottamista suuhun (esineruutua ajatellen). Myös takapään käyttöä on jonkin verran tehty lähinnä imuttamalla. Kelmi on nopea oppimaan, mistä sitä ruokaa oikein tulee. Se on koko ajan sinnikkäämpi ja ei turhaudu yhtään niin helposti kuin vielä reilu viikko takaperin. Alkuun se lähinnä huusi mulle ja ruokakupille - nykyään äännähtää oikeastaan vain, jos en itse osaa pitää kriteereitä, kasvatan niitä liian isoilla harppauksilla tai palkkaan miten sattuu. Hallissa pitää itse muistaa, ettei heittele sille palkkanameja ainakaan kovin kauas, koska se unohtuu helposti sitten etsimään matosta muidenkin tiputtamat namit ja kenkien mukana tulleet pikkukivet, koska kelpaahan nekin mainiosti koiranpennulle ravinnoksi. Asennetta on kasvatettu saalisleikeillä ja saalisleikkien jälkeen Kelmi on harjoitellut rauhoittumista ja vireen laskemista.

Alla treenivideota kahden päivän treeneistä koostettuna, saa kommentoida! :)



KKK

4 kommenttia:

Kiitos kommentista! :)