perjantai 31. elokuuta 2018

Naperoretki Seitsemisellä

Torstaina lähdettiin Jennyn ja Savun kanssa naperoretkelle Seitsemiselle, naperoretki kyseessä siis siksi, että mukaan lähti myös Jennyn Papu (=vauvan somenimi ja vähän ilmeisesti oikeakin :D) kantorepussa ja multa lähti mukaan ainoastaan Kelmi. Täytyyhän tuo penneli nyt pennusta asti totuttaa retkeilyn ihmeelliseen maailmaan. Reitiksi Jenny valikoi meille viiden kilometrin mittaisen, helppokulkuisen Harjupolun, joka lähti Seitsemisen luontokeskukselta. Tavattiin luontokeskuksen parkkipaikalla aamupäivästä, minä nykyisen, hyvin ärsyttävän tapani mukaan hieman myöhässä.

Päästettiin Kelmi ja Savu tutustumaan ja Savun hetki mulkoiltua ja haisteltua pikku-Kodaa hieman epäluuloisena, tulivat ne juttuun yllättävänkin hyvin ja helposti. Kelmi on kyllä kaikessa reippaudessaan niin helppo pentu, tähän mennessä jokainen tapaamamme koira on hyväksynyt pikkuriiviön läsnäolon hyvinkin nopeasti. Yritimme alkuun ottaa muutamat kuvat, mutta riiviöpenneli täynnä energiaa ja paikallaan istuminen ei ollut oikein toimiva yhtälö, joten päätettiin jättää kuvailut myöhemmälle ja lähdettiin polulle.



Polku oli tosiaan helppokulkuinen, leveä ja maasto melko tasaista mäntymetsää, juurakoita jonkin verran siellä täällä, mutta metsässä jo paljonkin liikkuneena Kelmi liikkui hyvin sujuvasti matkassamme. Pikkuinen Papu nautti repussa maisemista ja pian nukahtikin. Huolimatta siitä, että oltiin kansallispuistossa, sai Kelmi kulkea vapaana. Se on kuitenkin niin vauva vielä, että pysyy kyllä kannoilla ja on niin ahne, että on salamana paikalla, kun kutsutaan. Eikä tuollaista pientä ole mielestäni mitään järkeä kytkeä hihnaan, saa mennä omaan tahtiin ja omalla fiiliksellä.

Alkumatkan saimme kävellä ihan itseksemme, omassa mahtavassa seurassamme. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa Jennyn kanssa vaihtamaan kuulumisia (tai no, ollaan nyt rehellisiä, lähinnä puhumaan koirista :D). Viimeisestä yhteisestä retkestä oli vierähtänyt jo yli vuosi, joten naperoretki oli enemmän kuin aiheellinen. Emme pitäneet kummempaa kiirettä, Kelmin, mutta myös kiireettömyydestä nauttimisen vuoksi. Reilun tunnin käveltyämme polulle oli kaatunut iso puunrunko, otimme siinä muutamat kuvat ja lopulta päätimme istahtaa puunrungolle taukoa viettämään. Söimme eväsleivät ja vähän suklaata, koirat hetken aikaa painivat ja lopulta rauhoittuivat omiin oloihinsa makaamaan. Puunrungolla istuessamme useampikin seurue ohitti meidät ja lopulta yhden saksalaisen retkiseurueen kanssa ohittelimme loppureitin ajan vuorotellen toisiamme.




Loppureitistä ylitimme useampia suoalueita pitkospuita pitkin. Alkumatkan pitkospuut olivat sopivia pennullekin, leveät lankut ja lankkujen väli olematon. Loppumatkasta uudistetut pitkospuut olivat kolmiosaisia, ohuet lankut ja lankkujen välit pentutassun mentävät - Kelmi sai (tai joutui) siis sylimatkustajaksi. Ehkä hyväkin niin, viimeisen kilometrin aikana tuli muutama jyrkempi nousu ja lasku ja pentu alkoi jo näyttää hieman väsähtäneeltä. Viimeisen, oikein hien pintaan nostattavan ylämäen jälkeen saavuttiinkin onneksi takaisin luontokeskuksen pihaan.

Luontokeskukselle olivat hyväkäytöksiset koirat (eli siis todellakin kaikki Kelminaattorit) tervetulleita. Ostettiin ravintolasta lämpimät juomat ja istuttiin hengähtämään ja valokuvia katselemaan. Savu nukahti pöydän alle ja Kelmi keskelle lattiaa - siinä istuskellessamme muutama seurue sen yli kävelikin, mutta pentu veteli sikeitä, minkä kerkesi. Käytiin vielä luontokeskuksen näyttelykin läpi, Savu ihmetteli täytettyjä eläimiä ja Kelmi etsi parasta nukkumapaikkaa. Napattiin vielä muutamat valokuvat ja lähdettiin kotiin uusia retkiä suunnittelemaan!




Kelmi oli hieno retkinapero <3

Kiira, Koda & Kelmi

kuvat © Jenny P


maanantai 27. elokuuta 2018

Treeniä ja pentuarkea

Kelmi täytti eilen kymmenen viikkoa ja mitä normaaliin pentuarkeen tulee, niin Kelmi on jo melko sisäsiisti, toki sen rakko on edelleen pieni ja öisin yleensä yksi pissa alustalle tulee. Kelmi on lenkkeillyt lyhyitä lenkkejä Kodan kanssa ja välillä metsälenkkejä myös kavereiden pienten tai vanhojen, rauhallisten koirien kanssa - kaikki lenkit se on ollut vain ja ainoastaan vapaana. Se alkaa pysyä hyvin normaalissa kävelyvauhdissa mukana, mutta hiljalleen alkaa myös enemmän reagoida ympäristöön (kaikki pärisevät koneet on kivoja, samoin esimerkiksi linnut), joten täytyy jatkossa lähteä lähipuistoa kauemmas lenkkeilemään, jos vapaana aikoo edelleen pitää. Tavoitteena mulla olisi opettaa se pysymään lähistöllä ja olemaan reagoimatta vastaantuleviin ihmisiin, koiriin ja kulkuvälineisiin alkuun ilman hihnaa. Pentu tosin kasvaa niin vauhdilla ja on sen verran rohkeaa ja meneväistä sorttia, että saatan joutua luopumaan tästä ajatuksesta. Lisäksi ohikulkevat ihmiset kiinnostavat ja toki söpö pentu houkuttelee kaikki kyykkyyn ja lässyttämään, mikä saa välillä mun tunteet kiehumaan. Kelmille kun on vahvistettu kyykyssä olevien ihmisten olevan maalimiehiä (joilta saa herkkuja) ja kyykkyyn menevät vastaantulijat (joilta ei saa herkkuja) sekä vaikeuttavat ohitusharjoituksia että sekoittavat pienen koiran päätä.

Scottail Your Mischief Managed

Scottail Your Mischief Managed



Koda hyväksyy Kelmin jo todella hyvin perheeseen, ne leikkivät milloin takaa-ajoa, milloin vetoleikkejä ja viimeisen viikon aikana ovat kovasti innostuneet myös painimisesta. Kelmi juoksee Kodan mahan alla ja puree sitä ranteista tai sukukalleuksista, ja lenkillä roikkuu Kodan hihnassa. Iltavillin aikoihin Koda lähtee täysillä kaikkiin Kelmin sekoiluihin mukaan, eikä ole vielä juuri ollenkaan asettanut sille leikissä rajoja. Välillä Koda kiipeää Kelmin naskalihampaita karkuun sohvalle tai sängylle, mutta eihän se toki leikkimistä estä - Koda leikkii sängyllä maaten ja Kelmi sängyn reunaa vasten seisten (instagramin storyssa julkaisen paljon lyhyitä videoita näitten touhuista, kannattaa seurailla). Kotona koirat on suurimman osan ajasta eristettynä toisistaan, Kelmi makuuhuoneessa ja Koda muualla asunnossa, jotta Koda saa olla rauhassa ja Kelmi malttaa paremmin nukkuakin joskus.

Kelmi on käynyt myös leikkimässä naapurissa asuvan veljensä Hugon kanssa. Ihan mahtavaa, että velipoika muutti naapuriin, saa Kelmille ikäistänsä ja tasoistansa leikkiseuraa, ja onhan se ihana päästä seuraamaan läheltä Kodan muidenkin pentujen kehitystä ♥ ja kaiken tämän tekemisen ja touhuamisen lisäksi Kelmi on ehtinyt myös teroittaa naskalihampaitaan muun muassa pyykkikoriin, sängyn pehmusteisiin, kaapinkulmaan, lattialistoihin ja niin, onhan se ehtinyt myös purra mua naamasta. Söpö ja kiltti!

Scottail

Olen ollut viime viikot lomalla, mikä on tietysti aikalailla parasta ajatellen pentuarkea, treenailuja ja loppukesän kivan vaihtelevia ilmoja - lämpimiä päiviä, raikkaita, viileneviä iltoja ja kaatosadekuuroja. Ostin elokuun ajaksi hallivuorokortin läheiselle koirahallille ja ollaan päästy treenaamaan monta kertaa viikossa hallioloissa. Kelmi on harjoitellut edelleen tarjoamisen kautta kaikenlaista - lähinnä noutoa, kosketusalustaa/ruutua, kuonokosketusta ja merkin kiertoa. Ollaan myös leikitty ja treenattu rauhoittumista - eli kiihtymistä nollasta sataan ja jarruttamista sadasta nollaan.

Kelmistä tulee päiväpäivältä ahneempi ja toistaiseksi ruoka on parempi palkka kuin lelu, toki leikkiminen kehittyy varmasti iän myötä. Keskiviikkoisin on käyty Mika Jalosen tavoitteellisten pentujen tokoryhmässä ja viime viikolla Mika totesi, että ei saa junnata Kelmin kanssa liian kauaa paikallaan - aika taitavaa, että kaksi viikkoa pennun kotiutumisen jälkeen olen sellaisessakin jo onnistunut :D no ei muuta kuin täyttä höyryä eteenpäin kun pentu osaa ja sillä on kivaa! Ollaan pidennetty matkaa kosketusalustalle, tehty kuonokosketusta toisten koirien häiriössä, muutettu kapulanpito jo ihan noudoksi ja mitähän muuta. Niin, hakumetsällä on laitettu maalimiehiä jo pidemmälle metsään (siis viiden metrin päähän keskilinjasta) ja puiden taakse piiloihin. Tämä ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa Kelminaattorille, päinvastoin vauhtia ja itsenäisyyttä tulee kerta kerralta enemmän esiin. Lisäksi alettiin eilen treenailla pikkasen jo esineruutuakin, toki noutokin on vielä alkutekijöissään, joten lähinnä olen palkkaillut esineiden haistelusta tai niiden nappaamisesta suuhun.

Alla vielä treenivideo tältä päivältä :) kuinka nopeesti sitä pitäiskään mennä eteenpäin...




KKK

tiistai 21. elokuuta 2018

Pentuhömpöttelyä

Pikkupentu Kelminaattori on paljastunut aika päteväksi harrastuskoiran aluksi - se on utelias, rohkea, pirun ahne, innostuu saalisleikeistä ja on taitava tarjoamaan. Se on ollut mukana hakumetsällä tottumassa autossa odotteluun, tallaamassa rataa ja tekemässä pienen pientä risteilytreeniä, jossa maalimiehet vuorotellen kyykistyvät keskilinjan eri puolin ja kyykyssä tarjoavat sille iltaruokansa muutama nappula kerrallaan. Kelmi on hienosti oppinut, että maalimiehen noustessa ylös ja passivoiduttua, on etsittävä ruokaa seuraavalta kyykyssä olevalta ukolta ja sinne se porhaltaa seuraavan maalimiehen syliin täyttä pentulaukkaa, hetkeäkään epäröimättä.

Ollaan käyty myös useamman kerran hallilla ja kaksi pentutokokertaakin jo takana. Tuon ikäinen (tai ainakaan tuo pentu) ei vielä paljon uutta ympäristöä stressaa, eikä ota juuri häiriötäkään, tosin jatkuvasti enemmän alkaa tiedostaa ja hahmottaa ympäristöään ja sen ihmeitä. Se jaksaa yllättävän paljon, kun ei ota paineita tai stressiä uusista jutuista, vaan menee häntä tötteröllä ja rinta rottingilla paikkaan kuin paikkaan. Kentällä ollaan käyty leikkimässä ja Kelmi ollut myös muiden leikitettävänä. Hienosti se syttyy saaliille ja puruote vaikuttaisi olevan parempi kuin isällään. Vielä kun itse osaisi sitä leikittää ja pitää leikkipätkät tarpeeksi lyhyinä vauvalle.





Hallilla, pentutokossa ja kotona ollaan tehty paljon tarjoamista - kuonokosketusta, kosketusalustaa, kapulanpitoa, hyppyestettä (tai toistaiseksi toki maassa olevaa rimaa), merkinkiertoa, istumista, katsekontaktia, erilaisten tavaroiden ottamista suuhun (esineruutua ajatellen). Myös takapään käyttöä on jonkin verran tehty lähinnä imuttamalla. Kelmi on nopea oppimaan, mistä sitä ruokaa oikein tulee. Se on koko ajan sinnikkäämpi ja ei turhaudu yhtään niin helposti kuin vielä reilu viikko takaperin. Alkuun se lähinnä huusi mulle ja ruokakupille - nykyään äännähtää oikeastaan vain, jos en itse osaa pitää kriteereitä, kasvatan niitä liian isoilla harppauksilla tai palkkaan miten sattuu. Hallissa pitää itse muistaa, ettei heittele sille palkkanameja ainakaan kovin kauas, koska se unohtuu helposti sitten etsimään matosta muidenkin tiputtamat namit ja kenkien mukana tulleet pikkukivet, koska kelpaahan nekin mainiosti koiranpennulle ravinnoksi. Asennetta on kasvatettu saalisleikeillä ja saalisleikkien jälkeen Kelmi on harjoitellut rauhoittumista ja vireen laskemista.

Alla treenivideota kahden päivän treeneistä koostettuna, saa kommentoida! :)



KKK

perjantai 17. elokuuta 2018

Kodan käynti osteopaatilla

Blogin puolelle en muistaakseni kunnolla koskaan avannut toukokuista osteopaattikäyntiämme. Aiemmin keväällä mainitsin kyllä Kodan oikean takajalan ontumisesta hyppytekniikkapäivän jälkeen, naprapaatilla käynnistä ja alkukesän haku -postauksessa mainitsin sivulauseessa takapään ongelmat. Ennen keväistä naprapaattikäyntiä olin jo varaillut ensimmäisen vapaan ajan osteopaatille ja vaikka naprapaatti jotain selitystä oireilulle löysi, halusin saada Kodan vielä osteopaatin näppeihinkin. Ja hyvä, että mentiin. Osteopaatti totesi heti koiraa katsoessaan ja koskiessaan takaosan ongelmia, toiminnallista epäsymmetriaa rangassa, jäykkyyttä ja käsiteltäessä selkeitä kipukohtia etenkin oikealla puolella, myös lavat olivat todennäköisesti kompensaationa rasittuneet. Takaosan ongelma oli todennäköisesti ollut jo pidempään, ja olin mä Kodan liikettä jo kauemmin katsellutkin, ettei se ihan symmetristä ole - kuitenkaan koskaan ei kukaan mitään sen kummempaa vikaa ollut koirasta löytänyt.

Toukokuun käsittelyssä Koda oli levoton, ei olisi halunnut pysyä maassa ja läähätteli. Saatiin kesäksi hyppykieltoa ja muutenkin ohjeet ottaa vähän iisimmin. Ollaan uitu, tehty helteen salliessa rauhallisia metsälenkkejä, tottikset olleet vähemmällä ja hypitty ei olla ollenkaan kesän aikana. Tänään käytiin uudelleen osteopaatilla ja edelleen vaivaa löytyy, nyt tosin hieman erilaisena kuin viimeksi. Alkuun katsottiin Kodaa seisten, takaosassa edelleen epäsymmetriaa, paino enemmän vasemmalla kuin oikealla, ranka vähän vinkurassa. Koda maahan ja aloitettiin käsittely, Koda oli paljon rennompi ja levollisempi kuin toukokuussa, ei läähättänyt, ummisti jopa silmiään hetkittäin. Aloitettiin käsittely oikealta puolelta, kevyellä käsittelyllä ei lähtenyt heti helpottamaan ja osteopaatti totesi, että otetaan välissä se vasen puoli, ettei ole koiralle liian epämukavaa. Vasen puoli oli käsitelty parissa minuutissa, siellä ei sen kummempaa ongelmaa ollut, ja siirryttiin takaisin oikealle.



Odotin ongelman olevan edelleen takapäässä, mutta takaosan epäsymmetrian syyksi paljastuikin tällä kertaa lähinnä oikea etujalka. Lavan ja olkavarren alueella ongelmaa, jäykkyyttä ja vähä lapaluu oli kääntynyt väärään suuntaan lihasten ja nivelten optimaalisen toiminnan kannalta. Myös ranne hieman vasenta jäykempi. Jälkeenpäin ajateltuna muistuikin mieleen, että Koda kevensi oikeaa etujalkaa kesäkuussa hetkellisesti. Koda vastasi käsittelyyn hyvin, muutaman kerran nousi istumaan, mutta lopulta rentoutui osteopaatin käsissä, liikeradat lähtivät korjaantumaan ja ranka suoristui. Käsittelyn jälkeen katseltiin koiran seisomista uudelleen, takaosan epäsymmetria oli etuosan käsittelyllä korjaantunut.

Jatketaan rennommalla asenteella ja uimisella ja käydään kertaalleen syyskuun lopussa osteopaatilla tarkastamassa tilanne. Huomattavasti oltiin toukokuusta menty eteenpäin, koira oli rennompi, ei vaikuttanut juurikaan kipeältä käsiteltäessä ja osteopaatinkin mukaan tilanne oli selvästi valoisampi ja ongelmat ovat nimenomaan toiminnallisia ja hoidettavissa. Tärkeintä on nyt hoitaa kunnolla Koda loppuun asti kuntoon!


KKK

perjantai 10. elokuuta 2018

Tervetuloa kotiin Kelmi!

Maanantaina saapui kotiin pienen pieni Kelmi, nimensä mukaisesti riiviö, terävähampainen hirviö, oikea Kelminaattori. Kävin hakemassa Kelmin aamupäivällä yhdessä opiskelukaverini kanssa, joka otti Kelmin veljen Hugon itselleen. Kaikki pennut olivat reippaana vastassa portilla, Hugo tarttui ensimmäisenä mun kameran hihnaan ja päästi kunnon pörinät. Automatka kotiin sujui yllättävän hyvin, molemmat pennut oksensivat kertaalleen, mutta muutoin olivat melko rauhassa.




Kotona Kelmi oli heti reippaana, isäkoira Koda kävi haistamassa pentua ja lähti korvat luimussa järkyttyneenä karkuun. Toistaiseksi vielä väistöliikkeet kotona jatkuu, mutta yhdessä "lenkeillä" Koda on ihan kiltisti pennun kanssa, välinpitämätön, mutta ei niin järkyttyneen näköinen. Kelmi on kesäpentuna jo melko sisäsiisti, toki vahinkoja vielä sattuu, kun itsellä on totuttelua pennun rytmiin, mutta hyvin se ilmoittaa hädästään ja pyrkii tekemään tarpeensa ulos.

Kelmi on todella reipas pentu, sosiaalinen, avoin, ahne, leikkisä ja sopeutuvainen. Pentu on oppinut hetkessä matkustamaan autossa, oleilemaan rauhassa makuuhuoneessa koiraportin takana (nojoo, mitä nyt välillä tappaa kevythäkkiä, hyppii yöpöydälle ja pureskelee sängyn jalkaa, mutta noin keskimäärin :D), osaa oman nimensä ja leikkii kovin hienosti kahden lelun leikkiä lelulla kuin lelulla ja myös vieraiden ihmisten kanssa.

Ollaan ehditty vajaassa viikossa käydä kahdella eri ulkokentällä leikkimässä, hakumaastossa rataa tallaamassa ja syömässä maalimiehiltä herkkuja (ja vähän maistella niiden sormiakin) ja aloitettu Jalosen Mikan tavoitteellisten pentujen tokotunnit. Ollaan harjoiteltu luopumista, katsekontaktia ja vähän pentujäljen alkeitakin, Kelmi on tosi nopeasti ehdollistunut namipalkkasanalle ja naksuttimelle.




Eilen käytiin IDA:n valokuvausstudiolla ottamassa Kelmistä pentukuvat ja isä&poika -kuvia (tulossa myöhemmin), Kelmi oli mahdoton riiviö, juoksenteli studiossa, pysyi paikallaan sekunnin murto-osan ja syöksyi vähän väliä repimään Idaa hiuksista. Kodaa ahdisti isä&poika -kuvia otettaessa pennun läheisyys, mutta pennun lopulta väsähtäessä saatiin kuvat parivaljakosta napattua. Vaikka pentu onkin Kodan mielestä aika ällö, se kuitenkin lopulta keksi, että pieni studio on ehkä paras paikka kokeilla ensimmäistä kertaa leikkiä pikkuriiviön kanssa.

Tänään vierailtiin pennun kanssa Nekalan Wuf -liikkeessä ja pentu ei ollut millänsäkään uudesta ympäristöstä ja hajuista - siellä se kipitteli valjaissa ja hihnassa (toista kertaa elämänsä aikana hihnassa) niin pätevänä ja reippaana ja meinasi varastaa Naturispötköt hyllystä. Ja kävi Kelmi muuten vaa'allakin, siihenkin polleana poikana asteli ihan itse ja istahti paikalleen vaa'an keskelle - 3,9-kiloa täyttä riiviöenergiaa.

Lisäksi käytiin Hatanpään Arboretumissa ihmettelemässä hälinää ja syöksyipä pentu aaltoja metsästäen järveenkin. Lopulta meininki eteni pentukoiran ensimmäisiin uimisyrityksiin. Uimisen jälkeen Kelmi säntäsi rannalle rähisemään aalloille, kunnes hyökkäsi valtavalla loikalla takaisin veteen. Märkäähän se oli ja meinasi Kelmille tulla kylmäkin, nopeasti nappasin pennun syliin lämmittelemään ja pian oli taas hyvä olla. Parhaillaan Kelmi näkee tyytyväisenä unia makuuhuoneessa ja ehdin hetkeksi pissa-kakka-syönsunlahkeet -rumbalta istua alas. Pennun tultua, pahimpien helteiden helpotuttua, treenikalenterin täyttyessä ja melko kuormittavan kesätyörupeaman ollessa takana päin, yritän aktivoitua taas bloginkin kanssa! :) saa laittaa postausideoitakin tulemaan, jos sellaisia sattuu olemaan mielessä!




Innolla odotan, mitä tästä mainiosta pikkuisesta Kelminaattorista vielä kehittyy <3

KKK