lauantai 9. joulukuuta 2017

Luukku 9: (utopistista) haaveilua

Joskus tekee hyvää haaveilla vähän epärealistisista ja ei-vielä-yhtään-ajankohtaisista asioista. Etenkin näin vuoden loppuessa ja uuden pian alkaessa on hyvää aikaa miettiä, mitä kaikkea sitä haluaisi koiran kanssa tai koiraharrastuksen suhteen saavuttaa ja kokea. Jos jotain näistä edes pääsisi joskus toteuttamaan ja saavuttamaan, niin saa olla onnellinen!

Eräilyä käsivarren Lapissa ja kolmen valtakunnan vaellus

Ensimmäinen haave ei ole niinkään epärealistinen, enemmän vain järjestely-, aika- ja rahakysymys. Koiran kanssa olen innostunut retkeilystä ja vaeltamisesta ja muutamia upeita paikkoja Suomesta on tullut retkeilyn kautta jo nähtyäkin, mutta Lapin erämaat kiehtoo ylivoimaisesti eniten. Maasto on Lapissa paikoin aika vaikeakulkuista ja rakkakivikko luo omat haasteensa vaellukseen. Eli kylmiltään tälle vaellukselle ei voi lähteä, treeniä ja kokemusta vaatii niin omistaja kuin koirakin. Mutta vielä joskus <3 



kuvat © Ilona Karjalainen

Kodasta käyttövalio

Nyt jonkin aikaa lajia treenattuamme, olen hurahtanut pk-hakuun täysin, eikä se Kodankaan mielestä vaikuta yhtään hullumpaa hommaa olevan. Pitkäkarvaisissa collieissa on saatu käyttövalioita yleensä tahtiin yksi valio joka toinen vuosi, viimeisimmästä KVA:sta näyttäisi olevan tällä hetkellä yhdeksän vuotta, tosin viime aikoina sitäkin harvemmin, joten korkealle asetettu tavoite tai haave tämä olisi. Kodalla vaikuttaisi, ainakin mun kokemattomalla ja puolueellisella silmällä, olevan rahkeita kyllä palveluskoirapuolelle, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä ennen sitä ensimmäistäkään koetta. Lisäksi käyttövalion saaminen tietty vaatii, että koira pysyisi terveenä pitkään ja itsellä riittäisi jatkossakin aikaa treenata koiraa ahkerasti. 

Tulos vesipelastuksesta

Taisin tämän vuoden tavoitteisiin kirjoittaa vesipelastuksen soveltuvuuskokeen läpäisyn, mutta treenikesä jäi vepen osalta niin säälittävän lyhyeksi ja laiskaksi, että mitään mahdollisuutta tähän ei ollut. Tulevina kesinä muut lajit (paimennus, toko ja haku) tulevat menemään vesipelastuksen edelle, mutta haaveilen silti saavani Kodalle joskus edes sen soven vesipelastuksesta. Viime kesänä ensimmäinen pitkäkarvainen collie osallistui soveltuvuuskokeeseen, tosin hylätyllä tuloksella. Tämä tietty sitten herätti tällasessa kilpailuhenkisessä ihmisessä hirveän voitontahdon ja haaveen, että Koda olisi ensimmäinen vesipelastuksesta tuloksen saava pitkäkarvainen collie. Noh, aina voi haaveilla. 

Pikkuisia Kodia 

Mun (taas hieman puolueellinen) mielipide on, että Kodalla olisi oikeesti annettavaa tälle rodulle. Sillä on ulkomuodollisia virheitä kyllä, mutta etenkin luonteen ja terveyden puolesta sillä on paljon sellaista, mitä collieisiin tarvittaisiin lisää. Sillä on taistelutahtoa ja saalisviettiä, se on erittäin avoin ja sosiaalinen, eikä tippaakaan alusta- tai ääniarka. Se on nopea oppimaan ja sillä on työintoa. Lisäksi se on tuontikoira ja vielä linjoista, joita ei juurikaan Suomessa ole, joten se hieman edes laajentaisi geenipoolia. Ja haaveilen myös siitä, että Kodaa kysyttäisiin jalostukseen jollekin hyväluonteiselle, reippaalle ja terveelle nartulle, ja voisin tästä yhdistelmästä ottaa toisen harrastuskoiran sitten, kun Koda tuosta on aikuistunut.


Mistä koiraan tai koiraharrastuksiin liittyvistä asioista sä unelmoit? Saa olla epärealistinenkin!


Kiira & Koda 

4 kommenttia:

  1. Ei oo yhdeksää vuotta viimeisimmästä käyttövaliosta, Martista tuli EK:sta KVA muistaakseni viime vuonna! :D Mutta se edellinen (Jesse) tais tosiaan olla 9 vuotta sitten, se oli muuten Bennyn isoisä :>

    Mun haaveena on kans toi Lapin-vaellus, mikä nyt toki ollaan toteutettu jo kerran mutta haluisin niin kovasti uudestaan :D Ja joskus tahtoisin ihan sinne haastavaan pohjoiseen, Lemmenjoelle ja Kevolle ja Käsivarteen. Sanoin jo kun Halti tuli mulle, että jonain päivänä me vielä yhdessä kiivetään Haltin huipulle <3

    Utopistiseen osastoon menee sit haave agilityvalion arvosta. Se vaan tuntuu tän keppitakkuilun kanssa niin kaukaiselta, ei periaatteessa epärealistiselta, mutta viime aikoina en oo uskaltanut haaveilla ees kakkosiin noususta niin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä muistelinkin et joku ois ollu KVA tässä lähempänäkin, mutta SCY:n sivuilla näkyy viimeisimpänä 2008 valioitunut ja koiranet on kaatunu niin ei päässy sieltäkään kaivelemaan... mutta siis kuitenkin, aika vähäisiä määriä noi pk-puolelta valioituneet :/

      Sulta tää mun Lappi -huuma varmaa on peräsinki :D mut vaatii vielä vähän kyllä lisää kokemusta ja lyhyitä yhen yön vaelluksia useita ennen kuin uskaltaa mihkään pidemmälle lähtee, Koda ei oo vielä edes totutellu omaan reppuun jne. Mä mietin vaan, et millon sinne kannattais mennä... ruska-aika houkuttelisi, mut voi olla sääolosuhteet haastavammat kuin esim loppukesästä, mut ei oo hyttysetkää kivoja :D

      No mut tollaset takutki joskus ihan yllättäen selviää ja sitte meneeki loistavasti! Ja hei, takkuamisella ansaittu hieno diplomi! :D

      Poista
    2. Joo ja sä tarviit ne kunnolliset varrelliset kengät myös! ;D Mut joo, hyvä se on harjotella ensin helpommissa kohteissa. Mä oon ollu siellä Saariselällä kahesti elokuun alussa eikä sillon kyl ollu hyttysiä mitenkään häiritsevästi, parin puron vieressä vaan :) Ruska-ajan haluisin itekin kokea mutta kyl mä ens kerrallakin varmaan loppukesästä meen.

      Niin, toivotaan... Jospa siitä uudesta valmennusryhmästä ois uudenlaista apua sitten :)

      Poista
    3. Njoo, on tässä ehkä muutama hankinta tehtävä ennen tätä reissua :D joo, se loppukesä on helppoa aikaa, todennäköisimmin silloin kuitenkin on lomalla.

      Poista

Kiitos kommentista! :)