sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Luukku 18: katsaus vuoden 2017 tavoitteisiin

Vuoden alussa asetin muutamia tavoitteita tälle vuodelle ja nyt olisi tullut tilinteon hetki, onko kaikki asetetut tavoitteet täytetty vai jäikö jotain uupumaan?

Yleisesti ottaen vuosi on mennyt aikalailla kuten toivoinkin. Kesää vietettiin Joensuussa, paimentamassa käytiin Kuttukuussa ja retkeiltiin sekä Kolilla että Patvinsuolla, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja saatiin uusia ystäviä. Pk-lajien saloihin päästiin myös tutustumaan, ensin toukokuun hakuleirillä, sitten collieiden omassa hakuporukassa Joensuussa ja collieiden pk-leirillä ja nyt syksyllä Tampereellakin on startattu treenit hakuryhmässä. Päästiin osallistumaan myös OnniDogiin. Tavoitteisiin kuului myös fiksumpi rahankäyttö, ja tää tavoite on kyllä jäänyt todella pahasti saavuttamatta... ehkä ensi vuonna sitten. Tästä tulossa oma postauksensa.



Lisäksi toivoin Kodalle terveyttä ja terveenähän tuo on pysynyt, tapaturmilta on vältytty ja virallisissa luustokuvissa ja silmätarkissakin melko terve poika. Näyttelypuolella Suomen loput kaksi sertiä odotuttavat itseään, mutta kehäkokemusta on kartutettu (ja tiliä tyhjennetty) lähes kahdessakymmenessä näyttelyssä Suomessa ja Baltiassa ja kerätty odottamaan kaikkien Baltian maiden sertit, yksi cacib ja kasa vara-cacibeja. Luonnetestistä saatiin syyskuussa hyväksytty tulos (131 pistettä ja laukausvarma).

Vuoden alussa pidin epärealistisena BH-kokeen suorittamista, mutta niin vain BH-koe lokakuussa hyväksytyksi suoritettiin ja saatiin Kodalle ensimmäinen koulutustunnus. Tokokokeet oli tarkoitus vuoden aikana myös käydä korkkaamassa, mutta alkuvuodesta into tokopuolen kokeisiin ollut vielä niin suuri. Into kuitenkin kesää kohti kasvoi ja ensimmäinen tokokoe saatiin viime viikolla suoritettua. Vuoden lopussa tulossa vielä toinen alokasluokan koe, josta toivottavasti selvitään paremmalla menestyksellä.

© Anni Rask

Vesipelastustreenit meillä jäi tänä vuonna pariin kertaan ja siten tuo vuoden alussa suunnittelemani soveltuvuuskoe suorittamatta. Todennäköisesti vesipelastus aktiivisena harrastuksena meiltä jää, ainakin toistaiseksi, mutta uinti säilytetään ehdottomasti yhtenä liikuntamuotona ja harkitaan vepeä uudelleen, jos harrastustilanne tästä muuttuu.

Paimennuksen suhteen on menty edelleen samanlaista vuoristorataa, Koda väläyttelee välillä todella hienoa paimenkoiran käytöstä, välillä sikailee minkä ehtii ja toisinaan taas lahnailee niin, että meinaa usko loppua. Esikoetta ei päästy tänä vuonna suorittamaan, enkä rehellisesti siihen vuoden alussa uskonutkaan. Kuitenkin vuoden aikana paljon hyvääkin tapahtunut laitumella, vaikka edistyminen näillä treenimäärillä on todella hidasta ja epävarmaa.

Nose Workissa piti jatkaa viime vuonna tehokkaammin, mutta tammikuun Nose Work -koulutuksessa into lajiin mureni aika pahasti. Jumituttiin Kodan kanssa laatikkotreenissä, eikä oikein intoa meinannut olla muuhunkaan. Käytiin muutamia ulkotreenejä, missä Koda väläytteli upeeta osaamistaan ja hienoa nenänkäyttöä, mutta nyt laji on taas jäänyt. Syksyn aikana ei muistaakseni kuin kerran kotona aktivointimielessä eukalyptusta etsitty.

© Nina Piipponen

Moni asetetuista tavoitteista kuitenkin on vuoden aikana päästy saavuttamaan. Meillä on ollut hieno harrastus- ja treenivuosi, alkuvuodesta täysin testaamaton rally-tokokin on päässyt mukaan harrastettavien lajien listalle ja siinä vuoden aikana saavutettu ensimmäinen koulutustunnuskin. Olen saanut paljon uusia, ihania treenikavereita, tutustunuy moniin uusiin koiraharrastajiin, mun ja Kodan välinen yhteistyö on kehittynyt huimasti ja mikä tärkeintä, suurimman osan ajasta meillä on yhdessä kivaa.

Kiitos tuhannesti upeasta vuodesta kaikille treenikavereille, vertaistuelle, kaikille kouluttajille ja valmentajille, loistavalle seuralle näyttelyreissuilla, upeille yhteistyökumppaneille, sekä mun kaikille kavereille ja vanhemmille, jotka on jaksanut mun koiramouhausta kuunnella! <3


Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)