torstai 14. joulukuuta 2017

Luukku 14: rotupohdintaa

Multa on muutamaan otteeseen kysytty, että jos mulla ei olisi collieta, mikä koira mulla olisi, tai toisaalta jos ottaisin toisen koiran, minkä rotuinen se mahdollisesti olisi? Ehkä joskus se toisen koiran ottaminen onkin ajankohtaista ja olen kyllä miettinyt jo paljon, pysynkö rodussa vai kokeilenko jotain muuta. Vaikka toista koiraa tähän talouteen ei vielä muutamaan vuoteen ole tulossa, kannattaa tällaisia asioita pohtia hyvissä ajoin. Sitä paitsi ajatusleikithän ovat aina virkistäviä.



Muutamia kriteereitä mulla olisi koiralle. Ensin koiran täytyy olla keskikokoinen/iso, sellainen 50-60cm ja 20-30 kiloa on mun mielestä koiralle sopiva koko, toki tässä nyt joustovaraa on suuntaan ja toiseen. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että mä olen paimenkoiraihminen, eli seuraavakin koira tulisi ehdottomasti olemaan ykkösryhmän koira. Palveluskoiralajeihin hurahtaneena rodulla täytyisi olla pk-oikeudet ja olisi koiran kanssa mukava paimennustakin kokeilla. Koska koira tulisi mahdollisesti toiseksi koiraksi elelemään Kodan seurana, sen pitäisi ainakin lähtökohtaisesti tulla muiden koirien kanssa toimeen. Toki myös rodun tulisi olla suhteellisen terve. Niin ja mun mielestä koiralla tulee olla sen verran karvaa, että se lähtökohtaisesti pärjää pikkupakkasilla ja vesisateella ilman pukemista.

Näiden kriteerien sisään jää vielä melkoisen monta paimenkoirarotua, mutta muutamia suosikkeja tietysti itsellä on. Mä olen aina ollut jotenkin bortsuja vastaan, tai siis ajatellut, ettei bordercollie ole mun rotu. Ne on ihan mielettömän kauniita, ilmeikkäitä, sulavia liikkeissään, ykköstykkejä paimennuksessa ja noh, aikalailla kaikissa muissakin lajeissa nykypäivänä. Mut joku niissä itseä ärsyttää, ehkä juuri se niiden ylivertaisuus tai ainakin sen esille tuominen. Se, miten koiralehdistä löytyy juttua, miten "toko sopii kaikille" ja lopulta kuitenkin kuvia on vain bordercollieista. Mua myös kovasti harmittaa rodut, joissa on selkeä linjajako käyttö- ja näyttelylinjaisten välillä, eikä usein tunnu näiden rotujen harrastajatkaan arvostavan tätä jakoa. Itse kun kuitenkin tykkäisin muun harrastamisen lisäksi käydä silloin tällöin myös näyttelyissä.

Vaikka bortsut on aiheuttanut aina vähän ristiriitaisia ajatuksia mun päässä, olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä ajatukselle, että seuraava koira voisi olla bordercollie. Olisi kiva päästä kokeilemaan esimerkiksi paimennusta koiran kanssa, jolla se paimennusvietti on aivan eri tavalla jalostettuna pääkopassa ja joka myös paimentaa aivan eri tavalla kuin nämä "traditional style herding" -rodut. Kuitenkin monta muttaa löytyy bortsuista, ainakin tuo todella selkeä linjajako, epäilyttää löytyykö niiltä näyttelylinjaisilta varmasti mainittavassa määrin enempää paimennusviettiä kuin muista paimenkoirista, työlinjaiset taas ovat välillä todella hankalia ja musta tuntuisi osin myös väärältä ottaa täyteen työhön kykynevä bortsu vain harrastuskaveriksi.




Seuraavana pohdinnassa on ollut australianpaimenkoira, niitähän näkee bortsujen lisäksi paljon harrastus- ja kisakentillä. Mutta bortsujen tapaan niilläkin on todella selkeä näyttely- ja käyttölinjaisiin jakautuminen. Olen myös ymmärtänyt, että ausseilla on paljon vahtiviettiä, etenkin uroksilla ja sitä en itse koirassa kaipaa. Osin koen niissä myös olevan luonteen kanssa samoja haasteita kuin bortsuissa, esimerkiksi ylivilkkautta ja epävarmuutta, mutta monelta osin täyttävät koiralle asettamani kriteerit, ovat sopivan kokoisia, turkki on suojaava, mutta sitä ei ole liikaa, palveluskoiraoikeudet löytyy ja useat yksilöt ovat työ- ja harrastuskäyttöön sopivia.

Vielä yhtenä vaihtoehtona mulla on mielessä pyörinyt belgianpaimenkoira. Tiedän sen tosin olevan eri sarjaa näiden mun muiden paimenkoirien kanssa ja vaativan vähän erilaista osaamista koulutuksessa. Lisäksi belgianpaimenkoirien paimennusvietistä ei hirveästi näyttöä ole, vaikka kyllä mä muutaman paimentavan belgin tiedän. Niiden luonteissa on paljon hyvää, niillä ei moottori lopu kesken, mutta kiihkeys toisi kyllä ehdottomasti haastetta. Todennäköisesti belgeistä mun vaihtoehto olisi tervu, malinois kiehtoo, mutta tiedän, ettei mulla riitä osaaminen sen kouluttamiseen. Tosin pidän kahta ensimmäistä ensisijaisempina vaihtoehtoina tuon collien kaveriksi.



Yhtenä vaihtoehtonahan tietysti on myös toisen collien ottaminen. Mä tykkään Kodasta ihan mielettömästi ja saan jatkuvasti kuulla, miten mahtava collie se oikeasti on, ja allekirjoitan sen täysin. Siinä on omat haasteensa, mutta en ole koskaan ajatellutkaan, että harrastuskoiran pitäisi jokaisella osa-alueella olla "helppo". Toisaalta mä tiedän, miten paljon ihmisillä on ongelmia collieiden kanssa harrastamisessa, miten ei koira palkkaudu tai motivoidu juuri mistään, tai sitten jos kohdalle on sattunut luonteeltaan toimiva yksilö, niin tietty juuri tällä on lonkkavikaa tai kyynärissä nivelrikkoa. Ongelmia toki on rodussa kuin rodussa, ongelmat vain tuppaavat olemaan eri suuntiin. Mun päässä kuitenkin väistämättä pyörii ajatus, että kun olen sattunut saamaan aktiivisen, innokkaan, saalisviettisen, rohkean, avoimen ja vieläpä terveen collien, niin sattuisiko mun kohdalle toista?


Kiira & Koda

14 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia :) mun Hippusessa on shetlanninlammaskoiraa, lapinkoiraa ja porokoiraa. Tykkään todella paljon tytön luonteesta, hän on ensimmäinen koirani. Näen hänessä paljon shelttiä ja muutenkin olen aina shelteistä pitänyt. Olen siis miettinyt joku päivä toisen shelttinartun ottamista.
    Ainut mikä mietityttää, on se arkuus. En halua liian arkaa koiraa. Pidän myös collieista ja belgianpaimenkoirasta mutta jälkimmäinen on varmasti mulle liian haasteellinen. Koda on kyllä upea koira ja mukava lueskella elämästänne. Itse emme harrasta sen ihmeellisempää, agilityssä ja rally tokossa silloin tällöin käyty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkuuksia on tosiaan shelteissä ja collieissa paljon, osin se on perinnöllistä ja ne perinnölliset arkuudet on usein ne pahimmat, mutta olen itse myös miettinyt, että todella paljon just näiden rotujen arkuuksiin vaikuttaa omistajat. Nää rodut päätyy tosi usein vain kotikoiriksi, niitä ei sosialisteta ja totuteta ja niitä myös paapotaan, kun vähän pentua jännittää kävellä portaita, sille leperrellään ja sössötetään, ja herkkä koira tästä nopeasti oppii, että tässä tilanteessa on oikeesti jotain pelkäämisen aihetta. Luulen esimerkiksi, että suurin osa pitkä- ja sileäkarvaisten collieiden luonne-eroista johtuu siitä, että ne pentuaikana saa ihan erilaisen opastuksen ja totutuksen elämään, sileäkarvainen otetaan todella paljon useammin harrastuskoiraksi, joten se pennusta asti saa paljon aktivointia, käy erilaisissa paikoissa jne.

      Poista
    2. Mietin ihan samaa. Meillä on tässä pieni koirapuisto-porukka jossa ei käy vihaisia koiria tai välinpitämättömiä omistajia. Siellä sosialistin Hipun ja muutenkin käytiin kylässä paljon ja haisteltiin lenkeillä kaikki koirat. Tietyissä tilanteissa sillä on arkuutta ja uutena vuonna se on hyvin paukkuarka. Mutta minusta omistajalla on myös iso rooli siinä haluaako siitä koirasta oman kullannupun vai sellaisen jota saa muutkin ihmiset silittää :)

      Poista
  2. Tunnistan ajatuksesi bortsuista ja allekirjoitan ne täysin. Ja toisaalta - ei koiramaailmassa koskaan bortsujen ylivoima muutu miksikään, jos kaikki harrastajat päätyvät lopulta bortsuun :D

    Colliet on ihania koiria, olisi hienoa, jos niissä olisi enemmän sellaisia yksilöitä, jotka toimivat harrastuskoirana. Siksi kannustankin isoon ääneen sinua miettimään Kodan käyttämistä jalostukseen. Voisithan siitä ottaa sitten vaikka pennun seuraavaksi koiraksi, jos kelvollinen narttu vain löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen useampaan samalla tavalla ajattelevaan törmännyt :D ja totta tuokin! On mullekin kaveri sanonut, että olisi sääli menettää näin aktiivinen harrastaja rodun parista muualle, ja toisaalta mulle olisi tärkeä asia, että collieita saataisiin takaisin harrastuskentille. Enkä myöskään haluaisi rotua vaihtavana collien omistajana antaa sellaista kuvaa, ettei collie riitä, Kodasta on ainakin vaikka ja mihin, olisi varmasti enempäänkin, jos ohjaaja olisi kokeneempi.

      Poista
  3. Tuon ajatuksen ettei työlinjaista bortsua voi ottaa harrastuskäyttöön saat heittää roskiin samantien. Tooooodella suurella osalla bc ihmisistä on työlinjainen harrastuskäytössä. Ja bc on onnellinen kunhan sillä on jotain tekemistä. Ei sen nyt välttämättä tartte olla tilalla työkoirana. Tosin näyttelyissä harvat pärjää (niitäkin kyllä löytyy suomestakin!) Kahden bc:n omistajana oon ehkä hiukan puolueellinen tässä asiassa, mutta bc on ylivertainen verrattuna muihin rotuihin. se ei oo vaan omistajien hehkutusta vaan facta jonka näkee kyllä lähen minkä tahansa lajin kilpailuissa. etenkin paimennuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tällänen asenne ärsyttää ;) Ja tiedän, että monella on työlinjainen harrastuskäytössä ja koira toimii hyvin, enkä koe sitä niin, että koira ei olisi onnellinen "vain" harrastavassa kodissa, vaan et jos koirassa on oikeesti älyttömästi potentiaalia paimennukseen tai muuhun, niin tuntuisi mun mielestä sitä linjaa kohtaan epäreilulta, ettei nähtäisi, onko tästäkin yksilöstä töihin. Jos yhtään nyt seuraat mun järjen juoksua :D Lisäksi mua harmittaa bortsuissa esiintyvä epävarmuus, on koiria, joiden ohjaajat on todella taitavia kouluttajia ja kisaavat maailman huipulla esimerkiksi tokossa ja silti kertovat, että koira on todella epävarma ja stressaa älyttömän helposti. Mun mielestä sekin on vaikea yhtälö, jos koira haluaisi kovasti tehdä, virtaa ja reaktiivisuutta riittää, mut sit ollaan kuitenkin todella epävarmoja.

      Poista
  4. Mulla on ollut nyt yhteensä 10 collieta, joista vain yhteen on osunut autoimmuunisairaus ja purentavika. Ja sekin oli mun toinen lassikoira. Ensin täytyi 10 vuotta no melki 20 etsiskellä sopivia koiria. Jos kerran onnistuit ensimmäisenkin kanssa mikset toisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos oli vaan aloittelijan tuuria? ;D

      Poista
  5. ^Saria komppaan, Suomessa on muitakin aktiivisia, innokkaita, saalisviettisiä, rohkeita, avoimia ja vieläpä terveitä collieita kuin Koda joten kyllä, sellaisen voi saada kun vain tietää mistä suvuista tällaisia collieita todennäköisemmin saa :D Toki sit vaan noitakin ominaisuuksia on eri yksilöissä eri määriä, joku on rohkeampi mutta ei kiipeä kaikkien syliin ja joku taas sit avoimempi mut ei niin saalisviettinen jne jne. Ja Koda on kyl oikeesti kivaluonteinen, sillä olis rodulle annettavaa niin toivottavasti joku sitä joskus käyttää :)

    Naurahdin kun luin bortsukohtaa, mua ärsyttää ihan samat jutut kuin sua :'D Joskus oon kyllä miettinyt että ois kiva kokeilla, mut toisaalta oon niin pehkoihminen niin en tiiä haluisinko/pystyisinkö oikeesti ikinä. (Ja nolona tunnustan, että oon sen verran esteetikko että mieluummin ottaisin näyttelylinjaisen xD Onneks lassiet on parhaimmillaan kauniita ja toimivia!) Aussia en ottais ikinä, niiden terävyys ja vahtivietti häiritsee mua. Belgit taas ei oo ikinä kolahtaneet mut jos pakko ois ottaa niin tervun mäkin valitsisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki paljon muitakin ihania ja toimivia collieita! Mut ehkä taustalla myös vähän sellainen ajatus, että eri rotuiselta odottaisi jo lähtökohtaisesti aika erilaista käytöstä kuin toiselta saman rotuiselta, ettei alkujaankaan olisi minkäänlaista vertailuasetelmaa uuden ja vanhan koiran välillä. Vaikka uskon kyllä, et jokainen koira on yksilö ja ottaa oman paikkansa rakkaana koirana, eikä niitä oikeesti sillälailla vertaile keskenään, vaikka samaa rotua oisivatkin, mut vähän se tuolla takaraivossa "jännittää".

      Joo, tuntuu aika monella harrastavalla koiraihmisellä olla samanlainen asenne bortsuja kohtaan :D Ja luulen, että mäkin näyttelylinjaiseen päätyisin, tai sitten sekalinjaiseen, käyttölinjaiset vielä usein turhan pieniä koiria mun makuun. Mä oon nähnyt monia kivoja aussinarttuja, mut yhtä kivoja uroksia en oo tavannut, tai niillä just enemmän ollu terävyyttä ja vahtiviettiä, ja kun uroksen mä ottaisin niin on ehkä pois laskuista valitettavasti.

      Poista
    2. Niinpä, aivan. Jotkuthan ottaa aina uuden rotuisen koiran just siks, kun pelkää et sitten vertailis liikaa siihen edelliseen. Olihan mullakin Haltille vaikka mitä odotuksia just siks kun se on eka ihan oma collie, ja oon nyt kiivaasti yrittänyt taistella päässäni sitä vastaan, etten kuvittelis liikaa millainen mun seuraava koira (joka sekin on collie) olis.

      Poista
  6. Suosittelen kyllä tutustumaan belgeihinkin, sielläkin on avoimia ja rentoja tyyppejä jotka ei missään tapauksessa räjähdä vapaapäivistä. Kuten collieissakin, vaihtelua on toki valtaisasti. Mutta uskon sun koulutustaitojen ja ennen kaikkea oikean asenteen riittävän jo toosi pitkälle, minkä tahansa paimenen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti löytyy! En mä itseasiassa ole ainuttakaan "epämukavaa" belgiä itse nähnyt. Toki sellaisia koiria, joiden kanssa oma osaaminen olis varmasti koetuksella, mutta onhan se toki osin ollut koetuksella Kodankin kanssa. Se paimennusvietti niissä myös mietityttää, kun seuraavan koiran kanssa se vähän "totisempi" paimennus kiinnostaisi myös kovasti.

      Poista

Kiitos kommentista! :)