tiistai 26. syyskuuta 2017

OnniDog part 2/2

OnniDogin toinen päivä alkoi synkässä ja sateisessa säässä. Ensimmäisenä meillä oli vuorossa esine-etsintää, jonka olin pari viikkoa aiemmin vaihtanut vesipelastuksen tilalle. Ajattelin, että vesipelastus syyskuun kylmässä säässä ja heti ensimmäisenä aamusta veisi Kodalta kaikki voimat. Lisäksi sen turkki ei kuivuisi koko päivänä ja siten Koda saattaisi palella muissa koulutuksissa.

Tilalla siis esine-etsintää, jota muutamia kertoja ollaan hakutreenien yhteydessä tai tottistreenien jälkeen treenailtu. Ollaan edetty niin, että Koda näkee, kun esinettä lähdetään viemään, mutta ei ole enää nähnyt, mihin esine tippuu. Tehtiin näin myös OnniDogissa, mutta vietiinkin kerralla kaksi esinettä ja tämä olikin tosi hyvä vinkkiä jatkoa ajatellen. Koda ei nimittäin tajunnut yhtään, että esineitä voisi muka olla kaksi, kun aina ennen treenattu vain yhdellä esineellä. Samalla metsäkaistaleella oli treenannut muina päivinä jo useita ryhmiä, joten hajuja oli paljon, niin ihmisten kuin koirienkin ja Kodan oli aika hankala lähteä etsimään. Ensimmäiset esineet se kuitenkin lopulta löysi ihan hyvin, mutta tosiaan toista esinettä se ei yhtään tajunnut lähteä hakemaan. Tähän siis lisää treeniä jatkossa!



Esine-etsinnän jälkeen Koda pääsi päiväunille ja mä suuntasin Mika Jalosen vaihtelevuutta tokotreeneihin -luennolle. Mehän ollaan Kodan kanssa siis oltu Jalosen viikoittaisessa tokovalmennuksessa alkusyksy ja jatketaan siellä jouluun asti. Treenien yhteydessä ollaan toki aina jotain "teoriaakin" käyty, mutta tällainen kahden tunnin luentomuotoinen tehopaketti antoi tosi paljon uutta näkökulmaa ja ajateltavaa. Jalonen on pätevyyden lisäksi myös viihdyttävä luennoitsija ja siten mielenkiinto pysyi kyllä hyvin yllä koko luennon ajan.

Luennon jälkeen vuorossa oli Jalosen koulutus. Meidän tunnin aiheena oli seuruu ja mainitsin Jaloselle tunnin alussa, että tuskinpa tästä mitään tulee, kun Koda on jo niin väsynyt. Väsynyt pikkupossu kuitenkin yllätti ja oli tosi pätevä! Alkuun tehtiin suoran seuruun kopioita, eli ajatuksena seuruutta alkuun niin lyhyt matka, että koira pystyisi sen saman matkan suorittamaan kopiona useamman kerran peräkkäin. Pikkuhiljaa sitten matkaa pidennettiin. Kun pari kertaa Kodan keskittyminen herpaantui, tehtiin lyhyempi motivaatiopätkä. Seuraavana vuorossa oli käännöksen oikeaan ja vasempaan. Jalonen antoi neuvoksi, että ennen käännöstä kannattaa ihan pienesti kääntää päätä käännökseen suuntaan, jolloin koira saisi vihjeen siitä, että kohta käännytään.

Käännösten jälkeen vuorossa oli sitkeys. Tehtiin samanpituisia suoria seuruupätkiä kahdeksan peräkkäin, mutta välissä vain sosiaalinen palkkaus, ajatuksena, että seuruupätkät olisivat toistensa kopioita, eikä palkkaamattomuus näkyisi koiran tekemisessä. Olin varma, että tästä nyt ei ainakaan tule väsyneen koiran kanssa mitään, mutta Koda ilmeisesti keräsi viimeiset voimansa ja teki melkeinpä parasta seuruutaan, palkkautui kehuilla hienosti eikä hyytynyt viimeiselläkään pätkällä. Viimeisenä tehtiin vielä kahdeksikkoa, jota Koda suoritti tosi varmasti ja hienosti paikkansa säilyttäen. Parilla ensimmäisellä kierroksella jouduin hieman hidastamaan vauhtia Kodan ollessa kahdeksikon ulkokaarella, mutta pian Koda tajusi jutun juonen ja sääteli omaa vauhtiaan upeasti. Jalonen totesi tunnin lopuksi, että Koda näytti kyllä parastaan.

Jalosen tunnin jälkeen mentiin vielä leikitystunnille. Leikkiminen ei tosiaan siis ole Kodalle mikään ongelma, sehän leikkii innokkaasti kaikkien kanssa ja vetoleikit ovat sen ehdoton suosikki. Se kuitenkin puree kiinni erittäin löyhästi, lähinnä pitää lelua yläkulmureiden takana. Tähän kaipasin jotain vinkkiä ja leikittäjän kanssa tätä sitten yhdessä ihmeteltiin. Koda kuitenkin leikkii tosissaan, jopa murisee ja sitä saa myös haastaa vieraskin ihminen, silti puruote on varsin pehmeä. Todennäköisesti kyse on rotuominaisuudesta ja puru saattaa iän myötä ja leikittämällä vielä parantua, Koda kun haastettaessa jo ajoittain hieman puri leluun kiinni. Mielessä leikittäjällä kävi myös, että olisiko Kodalla jotain kipuja suussa, mutta se on toisaalta aina leikkinyt noin, eikä tilanne ole mitenkään pahemmaksi mennyt. Viimeisenä leikittäjä sanoi, että ei ole kyllä taisteluhalultaan tyypillinen collie.



Vuoden 2017 OnniDog oli siis siten taputeltu ja hyvä fiilis jäi. Harmillisesti leiriolosuhteet ovat nuorelle koiralle aina jo itsessään hieman rankkoja, eikä niin moneen koulutukseen voi mennä kuin itsellä intoa ja kiinnostusta riittäisi! Sateinen ilma ei myöskään tänä vuonna houkutellut seisoskelemaan ilman koiraa koulutuskenttien laidalla. Ennakkoilmottautuminen on kuitenkin jo ensi vuodelle laitettu menemään ja helmikuussa nähdään, mitä kaikkea olisi OnniDogissa 2018 luvassa!


Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)