torstai 8. kesäkuuta 2017

Kuttukuun paimennusten korkkaus

Vihdoin ollaan suunnilleen kotiuduttu Joensuuhun, mä olen aloittanut työt, lenkkimaastoja on hieman kartoitettu ja mikä tietty tärkeintä, kesän paimennukset on aloitettu Kuttukuulla. Hieman järkyttynyt olin, että Joensuusta tilalle ajaa lähes puolitoista tuntia, mutta mitäs sitä ei hullu tekis koiraharrastusten eteen. Vähän jännitin uutta paikkaa ja uusia lampaita, mutta innostus uudesta kouluttajasta ja kehutusta paikasta ylitti jännityksen ja harmituksen pitkästä ajomatkasta.

Tilan omistaja ja kouluttaja Sinikka kyseli alkuun toki Kodasta, meidän paimennustaustasta ja -tasosta. Lähdettiin mun järkytykseksi muiden iltakurssilaisten saavuttua porukalla metsään mukanamme paljon isompi lammaslauma, mihin Koda on tottunut, uudenlainen maasto, uudet lampaat ja useampi paimenkoira vapaana kulkemassa. Uroksia taisi porukassa olla Kodan lisäksi kolme ja sitä tässä eniten jännitin. Koda heti alkuun pörhisteli rintaansa ja paukutteli henkseleitään muille jätkille ja taisi se nuorelle beussille kerran pöristäkin. Sinikka puuttui tähän tiukasti, paimenessa ollaan töissä eikä mittailemassa egoja. Koda reagoi, mutta palautui välittömästi. Olin Sinikalle aiemmin sanonutkin, että Koda on collieksi kovapäinen, ja Sinikka kyllä tämän jälkeen allekirjoitti kertomani. Perkeleen hyvä kuulemma, tuollaisia pitäisi collieiden olla, sanoi hän. Olin pakahtua ylpeydestä 



Nojoo, sitten siihen paimennukseen. Sinikka huomautteli mulle siitä, että pitäisin turpani kiinni ja antaisin Kodan oppia, olen oppinut laitumella kutsumaan sitä jatkuvasti hommiin. Ison lauman kanssa koira joutuu eri tavalla tutkailemaan ja hahmottamaan lauman rajoja, tarkkailemaan ympäristöä jatkuvasti. Sinikan ideologiana on se, että koira oppisi alkuun itse ja sille syntyisi isolla laumalla tarve pitää kaikki koossa, ja lopulta tavoitteena olisi itsenäisesti työskentelevä koira. Eikä kyseessä olisi mikään näyttävä show -suoritus, missä ohjaaja huutelee käskyjä jatkuvasti ja koira tottelee, vaan koira, josta on oikeasti tilan töissä apua, koira, joka työskentelee itsenäisesti, joka lukee laumaa. On Mervikin Primal Sense Farmilla todennut, että kyllä sen rotikankin voi opettaa kulkemaan lampaiden perässä käskystä, mutta silloin on kyse tottiksesta eikä paimennuksesta. Tärkeää on, että koira itse oppii hahmottamaan, miten se lauma toimii.

Metsälenkin puolivälissä Koda keksi yrittää alistaa toista, samanikäistä uros collieta, joka ei tilannetta toki hirveästi arvostanut. Rähinähän siitä tuli ja lopputuloksena Kodalle tuli reilu parin sentin vekki kuonoon. Toinen koira säilyi koskemattomana, Kodahan osaa vain pitää hirveetä ääntä ja näyttää hurjalta, mutta tosiasiassa vain sylki lentää. Harmillinen arpi naamaan tästä välikohtauksesta todennäköisesti jää, mutta ehkäpä tuo luupää jotain oppi, nololta se ainakin loppuajan näytti ja keskittyi tutkailemaan lampaita isottelun sijaan.



Vaikka paljon Koda heittäytyi sijaistoiminnoille, myös hienoja älynväläyksiä siltä tuli. Se esimerkiksi monta kertaa pysähtyi, pälyili ympärilleen ja kun huomasi jonkun lampaan jääneen jälkeen, odotti sitä kiltisti ja jatkoi matkaa vasta, kun tämäkin oli mukana menossa. Koda selvästi nautti oppimisesta, se oli rohkea ja itsevarma, kipitti lampaiden seassa yksinään, välillä jakoi lauman kahtia itsekseen ja tutkaili, mitä tapahtuu. Metsälenkin jälkeisessä häkitystilanteessa se myös hienosti ymmärsi ihan itse, ilman kenenkään ohjeita, käydä kiertämässä kaikki portin toiselle puolelle jääneet määkijät.

Paljon jäi käteen jo tästä ensimmäisestä paimennuskerrasta uudessa paikassa ja toivon, ja vähän luulenkin, että edistystä kesän aikana tapahtuu. En malttaisi odottaa ensi maanantaita ja seuraavaa paimennusta!


Kiira & Koda

5 kommenttia:

  1. On aina tosi mielenkiintoisa lukea Kodan paimennustreeneistä!

    Itse olen harkinnut paimmenusta yhtenä lajina tulevalle bordercolliepennulle, mutta tähän mennessä en ole löytänyt kouluttajaa Skotlannista, joka olisi perillä positiivisesta vahvistamisesta, niin saattaa hyvinkin jäädä paimennus pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että näillekin löytyy lukijoita! :)

      Tuo positiivinen vahvistaminen on paimennuksessa hankalaa, siis lähinnä varmaan, koska positiivinen vahvistaminen ainoana koulutusmuotona on muodostunut "trendiksi" vasta hiljattain, eikä sitä ole varmastikaan juuri kukaan paimennuksessa kokeillut. Ja koska kokemusta ei ole, ei ole osaamistakaan, ja mennään sillä jo opitulla koulutustavalla. Eipä taida Suomestakaan löytyä kouluttajia, jotka täysin positiivisen vahvistamisen keinoin paimennustreenejä vetäisivät (???), vaikkakin pääpaino koulutuksessa alkaa tietysti olla positiivisuuden puolella.

      Olen myös toki itse miettinyt, miten paimenkoiran voisi kouluttaa pelkän positiivisen vahvistamisen kautta ja kyllä se mielikuvitusta vaatisi. Kuitenkin siinä on aika monta liikkuvaa osaa ja monesti koira palkkautuu siitä työskentelystä, joten palkkaaminen saattaa olla vaikeaa. Toki sosiaalinen palkka toimii esimerkiksi Kodalla nykyään hyvin, mutta ei se vielä alkuvaiheessa kovin hyvin perille mennyt. Lisäksi kyseessä on kuitenkin koiran työskentely elävien eläinten kanssa, jotka saattavat joskus käyttäytyä odottamattomalla tavalla ja välillä tilanteisiin puuttuminen pakotteilla voi lampaiden ja osin koirankin turvallisuuden vuoksi olla perusteltua.

      Otetaan vaikka esimerkki, jossa koira vahvasti pyrkii napsimaan lampaita takajaloista. Jotkut koiriin hyvin tottuneet lampaathan osaavat koiran sikailusta antaa itsekin palautteen, mutta hieman aremmille lampaille tää voi olla vaikeaa ja tokihan se voi lammasta sattuakin, jos koira näykkii jatkuvasti. Miten tässä sitten toimitaan? Odotetaan, että koira lopettaa itse, kehutaan ja palkataan? Toki se jossain kohdin lisää koiran käytöstä niin, ettei lampaita napsita, mutta onko kehitys tarpeeksi nopeaa lampaiden hyvinvoinnin näkökulmasta? Paimennushan lajina herättää närää siinä mielessä, että sen ajatellaan olevan lampaille kamalaa ja kivuliasta. Ainakin täällä Suomessa tällaista silloin tällöin kuulee ja sen takia esimerkiksi joillakin paimennustiloilla treenien videoiminen on kielletty.

      Kiinnostaisi kyllä itseäkin, jos joku keksisi täysin pakotteita ja painostusta käyttämättömän koulutusmenetelmän paimennukseen. Mä itse en ihan täysin pakotteita vastaan ole, ehkä osin omaa osaamattomuuttani, tietysti pyrin siihen, että pakotteita käyttäisi mahdollisimman vähän ja oikeudenmukaisesti, ja pääpaino tosiaan olisi positiivisessa vahvistamisessa.

      Poista
  2. Kiva lukea teijän paimennuksista! Siitä saa aina paljon irti kun käy uudella kouluttajalla ja uusilla lampailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saa! Toivotaan, että kesän aikana opitaan paljon ja saadaan kaikki oppi irti uudesta paikasta, ja palataan sitten taitavampina takaisin PSF:lle elokuussa :D

      Poista
  3. Voi että! Paimennus kuulostaa niin hauskalta harrastukselta. :) Harmi se vekki, mutta niitähän välillä sattuu koiramaailmassa. Onneksi ei mitään pahempaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)