sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pieni edistysaskel, suuri ilo

Tänään oli se päivä, jota olen odottanut tammikuun alusta asti! Tänään oli se päivä, jota olen odottanut siitä asti, kun naapurin koira juoksi vapaana ärisemään Kodan jalkojen juureen.

En voinut uskoa, eikä varmasti voinut naapurikaan, miten suuri riesa meille koitui siitä, että hän jätti pihansa portin auki koirien ollessa ulkona. Tapahtuman jälkeen ensimmäisen kuukauden ajan Koda reagoi jokaiseen pieneen koiraan. Se alkoi murista ja haukkua jo sadan metrin päästä koirille, joita ei ollut aiemmin tavannutkaan, koirille, jotka olivat täysin hiljaa. Ja miten mä meinasinkaan monta kertaa vaipua epätoivoon sen kanssa. Helmikuun puolella Koda alkoi jo käyttäytyä pieniä narttukoiria ohittaessa ja pikkuhiljaa myös hiljaiset, pienet urokset kelpasivat. Ja ollaan me nyt kolmessa kuukaudessa päästy hiljaa ja nätisti myös räksyttävien koirien ohi, kunhan eivät ole olleet juuri tuon naapuritalon kohdalla. Koda kuuntelee nykyään ohitustilanteissa jo hyvin jätä -käskyn, ottaa muhun kontaktin ja palkkautuu niin lelulla, namilla kuin kehullakin, paitsi tuon naapuritalon kohdalla.


Viimeiset kolme kuukautta Koda on nostanut naapuritalon kohdalla karvat pystyyn, röyhistänyt rintaansa,  kohottanut häntänsä kohti taivasta ja aloittanut jo kaukaa vaimean murinan. Kotona ollessa se kuulee, kun naapurin koirat pääsevät pihalle, hyppää mun sängylle ja murisee. Jos naapuritalon kohdalla kävellessämme tien yli on juossut orava, Koda on purkanut vihansa siihen. Ja voitte varmaan kuvitella reaktion silloin, kun naapuritalon koirat ovat oikeasti olleet aidan takana haukkumassa. Mulla on oikeesti ollut Kodassa pitelemistä. Siihen ei ole saanut mitään kontaktia, se on haukkunut, murissut ja kiskonut hihnassa.

Kun naapurin koirat eivät ole olleet pihalla, ollaan jääty talon kohdalle ja olen palkkaillut Kodaa kontaktista ja rauhallisesta olemuksesta. Pelkkä näiden koirien haju on saanut Kodan moneen otteeseen hermostumaan. Toistaiseksi ei olla oikeen päästy treenaamaan koirien ollessa pihalla, sillä omistaja kantaa koiransa aina sisälle, kun ne alkavat Kodan kanssa haukkua ja rähistä kilpaa. Harmi, sillä Koda tottakai palkkautuu tästä: pikkuiset viholliskoirat ulkona -> haukun ja ärisen -> pääsen niistä eroon (=ne kannetaan sisään). 


Olen jo harkinnut kirjoittavani naapurille kirjeen, jossa kehotan pitämään koirat ulkona, vaikka kuinka Kodalle haukkuisivat. Näin pääsisin palkkaamaan Kodan heti, kun sen haukkuminen hetkeksikin herpaantuu ja heti, kun se vähänkin olisi ottamassa kontaktia. Tiedän, että ennen pitkään se näin tekisi, mutta pienten koirien kadotessa pihalta parin kymmenen sekunnin sisällä rähinän käynnistymisestä, ei olla vielä tähän asti päästy.

Ennen kuin tänään. Tänään näin jo heti alaoveltamme, että naapuri on pihalla koirien kanssa. Tänään tajusin jo ennen Kodaa, että koirat ovat ulkona. Sain siis hyvän etulyöntiaseman. Kiersin talon vähän kauempaa, hain Kodan kontaktiin ja palkkailin jo ennen kuin koirat huomasivat toisensa. Nopeasti naapurikoirat päästivätkin ekat räksynsä, Kodan vire singahti pilvistä läpi ja rähinäkonsertti alkoi. Yllättävän nopeesti Koda kuitenkin hiljeni hetkeksi ja pääsin palkkaamaan, ja se jopa söi saamansa namin! Ensimmäisen namin jälkeen Koda vielä rähisi hetkittäin, mutta välissä otti kontaktia ja söi kaikki mun tarjoamat namit. Kierrokset olivat vielä älyttömän korkeat, mutta kerrankin pääsin palkkaamaan niin, että koirat vielä räkyttivät ja Koda palkkautui nameista ja palkka tuli siitä, että oli hiljaa, eikä siitä että se haukkui.


Pieni edistysaskel, mutta kolmen kuukauden syvässä suossa rämpimisen jälkeen tuntui vaan aivan mahtavalta. Ja Koda sai kyllä kuullakin, miten super se olikaan! Mahtava jätkä! Vielä me päästään kävelemään hiljaa aidan vierestä naapuripihan ohi koirien räksyttäessä aidan takana.


Kiira & Koda

6 kommenttia:

  1. Hirveä kokemus teille käynyt... :/ Ei varmaan ole naapurivälit olleet hetkeen kunnossa, itse ainakin olisin naapurille kauhean vihainen. Mutta te ootte päässyt todella pitkälle, jo yksi ratkaiseva askel sysää pari seuraavaa alulle. Oot jaksanut treenata ja treenata ja treenata, vaikka se tuntuukin toivottomalta, saat olla ylpeä sisukkuudestasi! Itse pelkäsin pahoin, että Viima rupeaisi pelkäämään isoja koiria, pentuna sen päälle kävi groenendael. Onneksi ei kerennyt kuin säikäyttää, mutta me voisimme olla täysin samassa tilanteessa. Voimia ja jaksamista loppukiriin, sulla on hyvä koira ja saat sen vielä toimimaan miten haluat! ❤ Pienet onnistumiset valaa toivoa pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoista! ❤ Kyllä tuli kieltämättä niin voittajafiilis, kun Koda hiljeni ja otti kontaktin! Kodalla tää tapahtui ehkä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, luultavasti puolta vuotta aiemmin se olisi ollut vielä sen verran kakara, ettei olisi ottanut tätä niin uhkaavana ja toisaalta puoli vuotta myöhemmin olis pahimmat teiniajat jo ohi... Mut ei auta kuin uskoa, että tästä se lähtee ryminällä eteenpäin ja on ainakin opettanut paljon kärsivällisyyttä mulle :D

      Poista
  2. Koiramaailma on haastava - ei suinkaan koirien takia, vaan niiden omistajien vuoksi. Ei yhtään huono ajatus tuokaan, että kysyisi naapurilta vähän jeesiä - ettei veisi koiria sisään räkytyksen alkaessa. Hienoa, että olette edenneet. Koirankoulutus vaatii sitkeyttä - erityisesti, kun halutaan eroon jo opituista, ei-toivotuista asioista. Ja kun se on niin pienestä kiinni, että koira voi oppia jotakin ikävää, jopa fobian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se valitettavasti on. Harmi todella, ettei kaikkia koiranomistajia kiinnosta kouluttaa koiraansa tai edes jollakin tasolla perehtyä koirankoulutuksen logiikkaan. Kyllä tässä on sisu ja sitkeys todella olleet koetuksella, mutta parempaa päin, eli oikeen positiivisin mielin! :)

      Poista
  3. Pisteet kyllä pitkäpinnaisuudesta ja sitkeästä kouluttamisesta!! Niinhän se taitaa olla, että hiljaa hyvää tulee (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luovuttaminen ei sovi mun luonteeseen :D eikä kyllä myöskään koirankouluttamiseen!

      Poista

Kiitos kommentista! :)