sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kolme kertaa paimennus

Huhtikuun alussa päätin, että nyt pistetään tilin saldo nollille ja ostetaan Kodalle uusi kymppikortti paimennustreeneihin. Pääsiäisenä oli hyvin aikaa käydä useamman kerran lampailla ja ajattelin, että tällainen kolmen päivän paimennusputki voisi tehdä Kodalle hyvää. Viimeksi käytiin lampailla kaksi kuukautta sitten ja jännitti kieltämättä, mitä Koda tuumaa päästessään taas hommiin.

Perjantaina alotettiin aika "nollilta". Alotettiin liinassa ja Koda vähän haahuili, kovasti yritin kannustaa aina, kun kiinnostus oli lampaissa, mutta vähän hukassa se oli. Nopeesti muistettiin Mervin kanssa, että mehän oltiinkin viime kerralla pyöröaitauksessa ja siellä Koda sai älynväläyksiä. Siirryttiin siis sinne ja saatiin Kodan kanssa jopa lampaat laitumelta aitaukseen, Mervin avustuksella tosin.

Pyörössä Kodaa joutui hieman herättelemään töihin ja jouduin aika voimakkaasti sitä kieltämään haaveilemasta ja palaamaan töihin. Samoin joutui silloin tällöin vähän jarruttelemaan, ettei mennyt liian läheiseksi lampaiden kanssa. Kaksijakoinen persoona tuo kyllä koira. Joko ei mitään tai liikaa. Eikä ota kyllä pienestä tai oikeastaan kovin suurestakaan itseensä. Saatiin kuitenkin niitä tasapainoisiakin suorituksia lopulta ja positiivisena juttuna Koda hienosti reagoi mun suuntakäskyihin, kunhan vain itse muistin sanoa ne oikeinpäin...



Lauantaina jatkettiin molemmat treenipätkät pyörössä. Koda oli selvästi nähnyt koko yön unia paimennuksesta ja nukkunut paimennuskirja tyynyn alla, kun oppi oli mennyt upeesti vajaassa vuorokaudessa perille. Koda oli heti alusta asti paljon perjantain treeniä aktiivisempi, ei nostanut koipea kertaakaan eikä treenien jälkeen hengityskään tuoksahtanut yhtään lampaankakalta. Edelleen sitä sai kovasti kieltää, kun meinasi vire pudota, mutta tosi nopeasti se reagoi ärähdyksiin ja palasi hommiin. Todettiin tää parhaaksi tavaksi toimia, eli ei mitää hommiin houkuttelua tai maanittelua, vaan jyrkkä kielto. Tehtiin käännöksiä ja mutkia ja useimmiten Koda sai kaikki lampaat mukaan ja ohjattua sinne, minne oli tarkoituskin, vaikka itse olin välillä päästäni pyörällä ja hukassa suuntien kanssa. Paljon pääsin Kodaa kehumaan ja se pysyi molemmilla treenipätkillä tosi aktiivisena ja työskenteli iloisesti. Aina välillä ajautui liian läheisiin tunnelmiin lampaiden kanssa ja vissiin huvikseen pari kertaa hajotti lauman kahtia, mutta näissäkin mun ärähdys rauhoitti tilanteen ja Koda palautui työskentelymoodiin.

Sunnuntaina ajeltiin taas Seutulaan ja Koda autossa jo selvästi tajusi, mihin ollaan matkalla ja itselleen epätyypillisesti istui koko matkan. Jatkettiin harjoituksia jälleen pyöröaitauksessa ja samalla tyylillä kuin lauantaina. Koda oli ekalla pätkällä aktiivinen ja teki osin taas melko hienostikin. Auringon vähän lämmittäessä alkoi maa houkuttelevasti tuoksua ja kuono hieman lauantaita enemmän hakeutui maahan. Harjoiteltiin kaarteita niin, että yritin lampaiden kanssa pysytellä aitauksen keskellä ja Koda sai kiertää lampaita ympäri molempiin suuntiin. Vastapäivään kiertäminen oli sille jostain syystä tosi paljon vaikeempaa ja siihen suuntaan mentäessä kuono ajautui helpommin maahan.

Toisella pätkällä jatkettiin hieman lampaiden ympäri pyörimistä ja loppuun otettiin vielä kuljetusta. Pyöriminen ja suuntien hinkkaaminen näkyi heti kuljetuksessa, kaarteet sujuivat helpommin ja Koda hakeutui paremmalle etäisyydelle lampaista. Tokalla osiolla alkoi kuitenkin jo pikkaisen näkyä turnausväsymystä ja aika kovasti jouduin hetkittäin komentamaan poikaa hommiin. Kuitenkin ne pätkät mitä Koda teki aktiivisesti, se teki tosi kiltisti ja pysyi lauantaita paremmin hyvällä etäisyydellä lampaista. Lisäksi Koda selkeästi aiempaa enemmän "kysyi" multa, mitä tehdään. Se otti kontaktia ja seurasi paremmin mun liikkeitä ja ohjeita. Niin ja pysäytyskäskyt toimivat jo aika hyvin, Koda malttaa odottaa lupaa liikkua, eikä enää samalla tavalla karkaile lampaille, kun ollaan jo lopetettu hommat.



Hienoa kehitystä havaittavissa kolmen päivän putken jälkeen, eikä Koda kovasti vaikuttanut rasittuneensa näin tiiviistä treenitahdista. Kodan kanssa kaikesta täytyy vaan tehdä tosi mustavalkoista ja katkaista haahuilut ja pelleilyt tiukasti heti alkuunsa. Mervi totesi, että Kodassa on jotain lappalaista - jos se huomaa, ettei sen tartte tehä, se ei tee ja käyttää kyllä tilaisuutensa taitavasti hyväkseen.


Näissä tunnelmissa jatketaan treenejä!

Kiira & Koda

6 kommenttia:

  1. Voi ihanuus! Jostain syystä olen aina tykännyt koirista, joilla on omaa päätä tai ne haahuilevat ja haaveilevat. :D Ei tosin yhtään lohdullinen tuo kuvaus lappalaisesta. Itse kun olen koko pääsiäisen kironnut oman pikkulapikkaani itsepäisyyttä. Kyllä se tietää, mitä "tule" tarkoittaa, mutta ei sitä kiinnosta. :D Okei. On se vielä ihan vauvakin.
    Koda on valtavan kaunis koira. Ja ihan varmasti on tykännyt teidän paimennusmaratonista - vaikka sitten vain ah! niin ihanan lampaankakan takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :D kyllä mäkin jotenkin tykkään koirista, jotka ei ihan kaikkia tottele ja osaavat ajatella myös itse, että onko jokin asia oikeesti kannattavaa. Joutuupahan itse ainakin kehittämään itseään ja koulutustapojaan :D Ja kyllä se tykkäsi, tykkää se tehdä hommia, mutta ei vain oikein vielä tiedä, että miten niitä tehdään...

      Poista
  2. Hauska Koda! Huippua, että saitte kehitystä esiin jo kolmessa päivässä ja toivottavasti pääsette taas paimentamaan ahkerammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä ton lahopään kanssa pitäis selvästi useemmin päästä tekemään, jos tuloksia haluais oikeesti saada. Mut ehkä me vielä joskus :D

      Poista
  3. Sitähän usein sanotaan, että paras paimenkoira ei ole välttämättä se kaikkein tottelevaisin. Joskin ohjaajalle paljon helpompi se olisi :) Paimennus on kyllä haastava laji ja etenkin siinä kannattaa jättää vertailut muihin treenikertojen ja koiran iän suhteen tekemättä. Itse olen ainakin huomannut, että alkukehitys ja koulutus on ehkä helpompaa nöyrän koiran ja etenkin työlinjaisen kanssa, se meidän ei-työlinjaisten omistajien kannattaa pitää mielessä. Toisaalta taas itsenäisesti ajatteleva koira opettaa ohjaajalleen kyllä huimasti enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitää koiralla olla kyky ajatella myös itse! Vaikka se ei sitten ohjaajalle aina niin helppoa oliskaan. Ja ei kai missään kannattaisi vertailla muihin, kun kaikki koirat ja ohjaajat on erilaisia, mutta helpommin se on tietysti sanottu kuin tehty :/ paimennuksessa onneksi harvemmin tulee vertailtua!

      Poista

Kiitos kommentista! :)