perjantai 14. huhtikuuta 2017

Koiraharrastus ja opiskelu

Silloin pari vuotta sitten kun aloin koiran hankkimisesta puhua opiskelukavereilleni ja perheelleni, oli reaktiot aika yksipuolisia - eihän opiskelijalla ole aikaa, eihän opiskelijalla ole varaa, millä sä sen maksat, miten sä sen hoidat, voit sanoa hyvästit sun sosiaaliselle elämälle. Ja vaikken aivan kaikkeen tähän voikaan sanoa, että höpöhöpö, en ole Kodan ostamista katunut päivääkään.

Ensinnäkin kyllä opiskelijalla on aikaa, aivan varmasti enemmän kuin esimerkiksi uraa tekevällä perheenäidillä, kunhan vain ajankäytön priorisoi. Ei mulla toki ole aikaa ravata kauheasti (ts. juuri ollenkaan) opiskelijatapahtumissa, olen fyysisesti läsnä koulussa vain ja ainoastaan pakollisissa opetuksissa enkä ole mikään aktiiviopiskelija muutenkaan. Kouluhommat toki hoidan ja luen, mutta kaiken sen opiskelun, minkä pystyn keskittämään kotiin, keskitän. Mulle tää on sopiva tapa, olen aina ollut parempi oppimaan itsenäisesti kuin esimerkiksi luennoilla. Myönnän, että välillä harmittaa, ettei aikaa tai energiaa ole osallistua hauskoihin tai hyödyllisiin tapahtumiin, mutta itse olen päätökseni koiran hankkimisesta ja sen kanssa harrastamisesta tehnyt. Ja kyllä siellä treenikentällä treenatessa, Kodan kanssa leikkiessä tai metsässä lenkkeillessä muistaa, miksi mä näin olen ajankäyttöni priorisoinut.

Sosiaalinen elämäni on muuttunut, myönnettäköön. Mutta millään tavalla en tätä pidä huonona muutoksena. Aiempaa vähemmän vietän aikaa opiskelukavereiden kanssa tai käyn vaikkapa baareissa, mutta tilalle on tullut pitkät metsälenkit muiden koiraihmisten kanssa, treenikentällä höpöttelyt, kahvittelut vepetreenien yhteydessä, koirien valokuvaaminen, tapahtumien järjestäminen ja jopa koiraporukalla yön nukkuminen laavulla. Olen koiraharrastusten kautta löytänyt monta uutta kaveria, joista varmasti monet ovat tulleet pysyäkseen. Ja esimerkiksi koiranäyttelyiden ansiosta olen serkkuni kanssa löytänyt yhteisen harrastuksen.

Mitä siihen rahankäyttöön sitten tulee, niin siinä olen melko holtiton. Holtiton, kun kyse on koirasta, muuten mietin tarkasti, mihin euroni laitan, enkä mä kyllä muuten rahallisesti selviäisikään. Mä olen se, joka kauhistelee maksaessaan luentotauolla kahvista reilun euron ja heti perään tilaa koiralle 300 eurolla paimennuskortin. Olen se, joka käyttää kuukausittain varmasti tuplasti enemmän rahaa koiraan kuin itseensä. Vaikka toki koiraharrastuksien maksaminen tuottaa iloa myös itselle ja omasta tahdosta ja kiinnostuksestahan sitä koiran kanssa harrastetaan. Mutta onhan se myönnettävä, että tosi monessa asiassa se koira tulee nykyään ensin. Jos meistä molemmat tarttee hierontaa ja vaan toiseen on varaa, menee Koda hierottavaksi. Koda on se, joka ei osaa kertoa jumeistaan ja toisaalta meistä myös se, joka yhteen hierontakertaan jo reagoi positiivisesti. Ja toisaalta Kodan hyvinvointi ja reippaus heijastuu myös mun oloon ja fiilikseen tosi voimakkaasti.

Tässä muutama viikko sitten tajusin kaupassa, että tililläni on seitsemän euroa rahaa. Ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli: Kodan lihat maksaa 5€, mitähän mä itselleni saan maitotölkin lisäksi? Nuudelihommiksi meni. Mä teen hienosti kuukausittain budjetin, minkä verran rahaa saa kulua ja yritän laskeskella kaikki suurimmat menot tähän mukaan. Mutta ah, heräteostoksena tulee sitten kuitenkin osteltua milloin dobopalloja, milloin hakuleirejä ja milloin uusia leluja.

Valehtelisin kyllä, jos väittäisin, ettei rahalla ole väliä, eikä se ikinä mua stressaa. Stressaa useinkin. Mä olen onneksi ollut nuoruudessa fiksu ja vielä vanhemmilla asuessani säästänyt melko hyvin. Vanhempani tukevat kyllä jonkun verran elämistäni ja siinä mielessä olen erittäin onnekas. Käyn opiskelujen ohessa aina silloin tällöin myös töissä, opintojen alussa, ennen Kodaa, kävin töissä melko paljonkin ja tein viikonloppuisin yövuoroa, jolloin palkkakin oli sen mukainen. Lisäksi olen nostanut kaikki opintolainat, mitä olen saanut. Valmistun ammattiin, jossa työllistyminen on varmaa, enkä ole nähnyt mitään syytä olla nostamatta elämäni halvinta lainaa.


Mutta kantapään kautta on tullut opittua myös koirakuluista! Tässä muutama säästövinkki, joita yritän silloin tällöin itsekin noudattaa:

1. Raakalihat kannattaa ehdottomasti mielummin ostaa esimerkiksi Kennelrehulta kuin eläinkaupoista, kilohinnoissa on ihan järjetön ero! Itsekin olen nyt joutunut ostelemaan annospullia, kun en ole Kennelrehun autolle aikoihin ehtinyt ja se näkyy kyllä tilin saldossa...

2. Koiran mielestä parhaat lelut eivät ole aina ne kalleimmat. Kodan lempileluihin kuuluu esimerkiksi Kodin Terrasta ostettu köyden pätkä, maksoi muistaakseni vitosen ja ei muuten mene rikki! Lisäksi uutena suosikkina on lenkin varrelta matkaan poimittu hanska...

3. Opiskelijana usein aikataulut on aika joustavat ja siten voi säästää rahaa, monilla treenihalleilla on halvempaa treenata arkisin virka-aikaan ja jotkut koirakoulut tarjoavat aamupäivisin halvempia kurssejakin.

4. Vaikka koirakoulujen järjestämistä kursseista on ollut meillekin hyötyä, suosittelen ehdottomasti tarkistamaan kotikunnan koirakerhot/-seurat, niiden jäsenmaksut ja järjestämät koulutukset. Usein koiraseurojen vuosimaksut ovat 20-30€ luokkaa ja sillä summalla pääsee esimerkiksi viikottain kentälle treenailemaan kokeneempien seurassa, pienellä summalla hallitreeneihin talvikaudella ja rahaa jää muuhunkin. Monet seurat järjestävät myös erilaisia kursseja ja leirejä, joille jäsenet pääsevät halvempaan hintaan ja kouluttajat ovat usein huippuja!

5. Kun sitten menet koulutukseen/kurssille, selvitä oikeesti hyvä paikka. Kysele, kysele ja tee vähän salapoliisin työtä. Suosittelen ehdottomasti maksamaan muutaman kympin enemmän hyvästä ja kokeneesta kouluttajasta, tulee loppupeleissä paljon halvemmaksi.

6. Varaudu yllätyksiin! Mulla on yleensä säästötilillä sen verran rahaa, ettei elämä pääse yllättämään. Jos postista tipahtaakin se odottamaton vakuutusmaksu tai Koda sattuisi loukkaamaan itsensä eläinlääkärikuntoon, ei tarvitse seuraavaa neljää viikkoa syödä näkkäriä ja pieniä kiviä.


Pistäkääs kaikki omat säästövinkkinne kommentilla tulemaan!


Kiira & Koda

10 kommenttia:

  1. Koda on ilmeisesti sulle hirvittävän tärkeä, eikä tarvitse ihmetellä, että siihen menee rahaa - ainakin Koda tykkää! :D
    Mitä kaikkea Kodan ruokintaan kuuluu - onko se pelkästään raakaruoalla, vai syökö se myös esim. jotain nappuloita tms.? Oma koira nimittäin on pelkällä raakaruoalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kyllä se on, ja onhan tää koiraharrastusmaailma ihan oma juttunsa ja vie mennessään. Tästä ruokinta-asiasta on tulossa piakkoin oma postaus, mutta syö raakaa ja nappulaa. Kokeiltiin pelkkää raakaruokintaakin, mutta se ei oikeen ottanut tuulta siipiensä alle.

      Poista
  2. Kiva ja erilainen postaus, tykkäsin! :) Oikeastaan se on niin että oli missä elämäntilanteessa tahansa niin mikäli on tarpeeksi motivaatiota niin koiran omistaminen on mahdollista. Kykenen samaistumaan tuohon rahan käyttöön, olen todella huono laittamaan itseeni rahaa ja aikalailla sitä tulee panostettua koiran ruokintaan, koulutukseen ja erilaisiin treenitapahtumiin rahallisesti. Kait se on tämä sanana paljon viljelty koirahulluus. Ajankäyttö on tsellänikin vaihtunut siihen että viikonloppuisin treenaillaan, liikutaan ja vain ollaan eikä ole edes ajatusta mistään baariin lähtemisestä, viikollakin töiden ohessa on monta iltaa buukattuna koiraharrastuksia että melkein viikonloppuna pitää myös hengähtää ja levätä. Säästövinkkejä en oikein osaa antaa muutakuin että älä osta mitään turhaa ja osta uusi vasta rikkoutuneen tilalle. Hyvin pienellä budjetillakin pystyy koiraa kouluttamaan ja ylipäätään ylläpitämään laadukastakin elämää. Vaikka shoppaileminen on monella ihmisellä sisäsyntyinen tarve niin tarvitseeko oma sessu tämän, tuon ja vielä senkin takin, haalarin, kaulurin, ruusunmarjarouheet yms. ylimääräiset tropit..? On tarpeellista tavaraa ja sitten on turhaa tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Motivaatiolla pääsee jo pitkälle, myös tässä asiassa. Kyllä sitä täytyy tosiaan myöntää kuuluvansa "koirahulluihin"... Ja ehdottomasti pystyisi paaljon pienemmälläkin budjetilla koiran kanssa touhuamaan, ja jos rahaa olisi vähemmän, ei mopo varmasti pääsisi karkaamaan koirakulujen osalta näin pahasti käsistä. Eikä itsellä tulisi mieleenkään käyttää koirakuluihin esim luottokorttia (enkä tosin sellaista edes omista). Vähän mua mietityttää, että mitä sitten kun opiskelijaelämä loppuu ja rahaa on enemmän, kasvaako koirakulut sitten samassa tahdissa?? Pitää kyllä oikeesti miettiä, missä menee raja.

      Poista
  3. Missä päin opiskelet? Jos muutaisi "ns.opiskelu Kylään" niin olisika sieltä vaikeaa löytää koira ystävällistä asuntoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen Tampereella. Mulla on omistusasunto, joten koiran pitäminen ei ole ongelma. Varmasti löytyy niitä koiraystävällisiäkin vuokra-asuntoja, kunhan koira vain on soveltuva kerrostaloon eikä aiheuta häiriötä.

      Poista
  4. Oon aina ihmetellyt tuota, että jos opiskelee, ei voi pitää koiraa, niin mullekin sanottiin. Ehkä joku lukio tai muu korkeakoulu tai joku missä tähtää ihan huippukorkealle, voi syödä aikaa ja voimavaroja niin, ettei koira ehkä tunnu ajankohtaiselta. Mutta kun sohasee vasurilla amiksen läpi myös työvarmalta alalta, niin siinäpä se :D

    Mulle koirat oli opiskelu aikana semmonen akkujen lataus, että pääsi tekemään jotain täysin muuta. Opiskelijana aikaa myös oli enemmän, kuin nyt työssäkäyvänä. Toisaalta nyt on enemmän tuloja kuin tuolloin, mutta vähemmän aikaa tehdä mitään. Ruuissa minäkin olen säästänyt ja Kennelrehulta tilataan isot lastit kerralla. Tutuilta haetaan sitten metsästysroippeita tai teuraaksi menneistä naudoista ja possuista jämät.

    Sorrun myös välillä tekemään heräteostoksia, mutta heti kun totean että en käytä tai tuote onkin epäsopiva, laitan yleensä uudelleen myyntiin :D Käyn myös tehokasta vaihtokauppaa kavereiden kanssa, joilla on samanoloisia koiria, saa päikseen vaihdeltua tavaroita. Tykkään myös tuunata ja askarrella varusteita itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodan kanssa treenailu on mullekin kyllä loistava tapa tyhjentää pää opiskelujutuista. Lisäksi muutin Tampereelle opintojen perässä ja sen takia suurin osa tutuista/kavereista on ollut niitä opiskelukavereita ja koiraharrastusten kautta on päässyt tosi paljon laajentamaan kaveripiiriä!

      Mun ongelma on pieni pakastin!! Jos olis tilaa niin ostaisin ehdottomasti arkkupakastimen niin sais just tilattua isot satsit kerralla lihoja pakkaseen. Kuitenkin paljon menoja ja aikataulutusta, niin se joka toinen viikko Kennelrehun autolla käyminen vaatii sumplimista :/

      Ja mun pitäis ehdottomasti päästä tohon kirppari-/kierrätyskulttuuriin mukaan, mulle jää käyttämättömät tavarat vaan nurkkiin lojumaan ja ostan aivan liikaa tavaroita uutena. Ja tää siis koskee niin koiratarvikkeita kuin esim omia vaatteita. Aika paljosta pystyis luopumaan, kun vaan sais aikaiseksi sen, että kävis kaikki kaaput läpi ja varais jonku kirppispöydän...

      Poista
  5. Toisaaltapa se koira toimii myös rentouttavana ja palauttavana kumppanina ja on harvinaisen hyvää vastapainoa opiskelulle. En ole koskaan kokenut koiraa opiskelun ohessa rasitteena. Enemmän sitä väsyä ja saamattomuutta on aiheuttanut työelämä ja aikanaan vauva-arki.
    Itse en ala säästövinkkejä jakamaan, koska olen todella holtiton rahankäyttäjä. :D Vaan oli piristävän erilainen postaus.
    Tsemppiä opintoihin! Anna Kodan olla jatkossakin tärkeämpi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Koiran kanssa tulee ulkoiltua, sen silittely rentouttaa, se katkaisee pitkiä istumispätkiä opiskellessa ja eikös ole myös olemassa joku tutkimus, että koiran (/muun lemmikin) läsnäolo parantaa oppimista? Jos ei opiskeluaikana selviä koiran kanssa, tuskin selviää muutenkaan... Haha lohduttavaa, että löytyy muitakin holtittomia rahankäyttäjiä kuin minä :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)