tiistai 28. maaliskuuta 2017

Projekti paikkamakuu ja pari muuta

Käytiin viikonloppuna kahdissa ohjatuissa tokotreeneissä ja tehtiin useampaan otteeseen paikkamakuuta. Tässä huomasin, ja itseasiassa Jirka Vierimaan impulssikontrolli -kurssillakin kävi ilmi, että paikallaan makaaminen on Kodalle tehtävän sijaan ns. epätehtävä. Se siis makoilee, koska muutakaan ei ole. Se saattaa makoillessa haistella ja pälyillä ympärilleen, koska en ole tehnyt sille tarpeeksi selviä kriteerejä. Olen liian nopeasti kasvattanut sekä etäisyyttä että aikaa. Olen epähuomiossa palkannut erilaisia asentoja enkä vahvistanut mitään tiettyä asentoa kuten olisi pitänyt.


Nyt onkin siis käynnistetty projekti paikkamakuu. Yritän hirveän kovasti palkkailla vain suorasta asennosta ja katsekontaktista, palkata, kun Koda on hiljaa, palkata, kun se ei osoita merkkejä levottomuudesta. Jotenkin on ollut vaikea löytää Kodalle luonnollista asentoa, jota vahvistaa. Jirka sanoi, että paimenkoirille luonnollinen asento olisi makoilla pää maassa ja sitä mä olen yrittänyt tähän asti Kodalle opettaa, mutta nyt jälkikäteen asiaa mietittyäni tajusin, ettei Koda ikinä makaa niin. Noh, jälkiviisaus on tietysti aina helppoa. Koda myös tykkää käännähtää helposti lonkka-asentoon, mutta koen sen tosi hölmöksi asennoksi paikkamakuuseen.

Paikkamakuu -projektin lisäksi yritän oppia, taas kerran, monipuolisemmaksi ja luovemmaksi palkkaajaksi. Mä olen tosi helposti kaavoihin kangistuva, palkkaan tavalla, joka edellisellä kerralla toimi ja Koda kyllästyy. Nyt olen yrittänyt opetella tuota takapalkkausta, jota olen kyllä aiemmin yrittänyt, mutta jostain syystä jättänyt sen hautumaan jonnekin takaraivoon aivan liian pitkäksi aikaa. Haen takapalkalla nyt helpostusta satunnaiseen seuruussa edistämiseen ja siihen, että Koda innoissaan haluaisi kaukokäskyjen aikana hypätä eteenpäin.

Selvästi, kun olen itse täysillä mukana ja luovempi palkkaamisen suhteen, Kodakin tekee (ylläri ylläri) tosi paljon paremmassa vireessä, hyvässä kontaktissa ja oppii nopeemmin.

Tarkoitus oli kuvata hallivuorolla videolle kaikki alokasluokan liikkeet paikkamakuuta lukuunottamatta, koska en halua tehdä siinä tällä hetkellä niin pitkiä pätkiä. Hallilta kotiin päin ajaessani tajusin kuitenkin, että unohdin luoksetulon kokonaan. Videolla kuitenkin pari pätkää seuruuta, kapulanpito, liikkeestä maahanmeno, kaukokäskyt ja hyppy.

Kertokaahan taas hei mielipiteitä! Niistä saa aina paljon hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia!



Kiira & Koda

8 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää teijän tekeminen! :) Pariin asiaan kiinnittäisin ite huomiota varsinkin seuraamisessa. Nimittäin parissa kohdassa kun pyydät koiran perusasentoon ja se tulee siihen huonosti (vinoon), palkkaat sen siitä kun se korjaa asentonsa suoremmaksi. Minulle on ainakin ohjeistettu, että korjaamisesta ei saisi koiraa palkata (kehua toki voi), koska sillä opetetaan koira vaan korjaamaan asentoa ei niinkään hakemaan sitä oikeaa asentoa.

    Lisäksi seuraamisen käännöksissä tekisin koiralle vähän paremmin selväksi mitä on milloinkin tapahtumassa (mahdolliset ennakoivat merkit käännöksiin, hidastaminen ennen pysähtymistä tms), nyt käännökset näyttivät vähän siltä että koira ei oikein pysynyt perässä siitä mihin oltiin milloinkin menossa. Tämä on itellekin kyllä vaikeaa ja aina pitää muistuttaa itelleen, että kiinnittää huomiota käännöksien tai pysähdyksien sujuvuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meille noi perusasennot on ollu pitkään vaikeita ja vasta äskettäin olen pystynyt alkaa häivyttämään käsiapuja siitä ja sen vuoksi vielä olen noista korjauksista palkkaillut. Perusasentoon tuleminen on ollut Kodalle aika epämieluisaa ja se on tehnyt sen huonossa vireessä juuri siksi, ettei siitä ole saanut palkkaa niin usein ja sen vuoksi olen siitä nyt useammin palkannut. Varmasti olet kuitenkin oikeassa, ettei niistä korjauksista tulisi palkata.

      Ja kyllä, käännökset ovat kyllä tosi väljät ja Koda on aika pahasti pihalla, täytyy niihin jotain kehitellä ja Kodan takapään käyttöä pitäis alkaa treenaamaan paaaljon aiempaa enemmän. Oon vaan välillä niin malttamaton ja yritän vetää mutkat suoriksi ja noh, pidemmän mutkan kauttahan sitä sit loppupeleissä kiertää :D

      Poista
    2. Okei, no siinä tapauksessa on varmasti (tässä vaiheessa) hyvä palkatakin siitä, että koira aktiivisesti hakeutuu siihen perusasentoon vaikka sitten vähän vinoon ja korjaten. Koska sen perusasennon pitäs olla se paras juttu koiran mielestä. :D Tämä on aina vähän tämmöistä tasapainoilua tekniikan ja vireen kanssa, mutta tekisin kyllä siitä perusasennosta ensin koiralle tosi mieluisan jutun ja sitten vasta puuttuisin siihen tuleeko se siihen asentoaan korjaten.

      Takapäätreenit on tosi tärkeitä kyllä! Niitä kannattaa tehdä paljon ja säännöllisesti, eikä niin kuin myö että sitten kun se alkaa olla hallussa ei varmaan enää tarvitse treenata... Kyllä tarvitsee. :D

      Poista
    3. Niinpä! Ja siis Kodalla on ollut se ongelma, että se heittäytyi aivan älyttömän nirsoksi viime vuonna alkukesästä eikä palkkautunut piiitkään aikaan ruoalla ollenkaan (laihtuikin 4 kiloa...). Sitten taas lelut nostaa vireen välillä niin pilviin, ettei oikeen mistään tekniikkajutusta tullut yli puoleen vuoteen mitään. Nyt kun teini-ikä alkaa väistyä, on ruvennut ruoka taas maistumaan ja homma siinä mielessä helpottanut paljon, mutta tosiaan on jäänyt paljon sellaisia tärkeitä tekniikkajuttuja hiomatta näitten palkkailuhaasteiden vuoksi. Toki tälle olis varmaan voinut jotain tehdä jo silloin, mutta aiemmin pelkkiin ahneisiin koiriin tottuneena, olin ihan monttu auki ton kanssa :'D

      Ja kyllä, jotenkin ärsyttää, että ollaan pari tokokurssia kuitenkin käyty, eikä oikeastaan missään olla puhuttu tuosta takapäästä (eikä kyllä liioin etupäästäkään) ja siitä, miten hurjasti siihen pitäisi panostaa... Kuitenkin ihan aloittelija olen näissä koiraharrastuksissa, niin tällaiset tärkeät pohjataidot olis kiva opettaa alkeiskursseilla, kun kerran niistä on sen takia maksanutkin, ettei menis ihan perse edellä puuhun! No mutta, ainakin oppii ratkomaan jo syntyneitä ongelmia :D

      Poista
  2. Kivannäköistä menoa! Koda on aktiivinen ja näyttäisi tekevän hyvin mielellään hommia. Huomioin että käännöksissä kontakti tipahtaa ja koira lähtee vähän haahuamaan kauemmas ohjaajasta. Askel-käännös-askel voisi olla yksi keino millä tuotaisiin koiralle selkeyttä käännöksiin. Meillä on vähän samaa ongelmaa oikealle käännöksessä, koira jätättää hiukan mutta hakeutuu ohjaajaan suoristuessa oikeaan kohtaan, tätä jätättämistä olen ajatellut lähteä tiivistämään palkkaamalla kainalosta käännöksessä. Luulisi koiran pian hoksaavan että kannattaa pysyä mukana kun palkka voi tipahtaa koska vaan. Kontaktin tipahduksiin seuruussa voi koittaa puuttua, joko huikkaamalla hei tai koskettamalla koiraa ja samalla huikaten. Kun koira huomauttamisen jälkeen ottaa kontaktin, sen voi palkata. Koira osaa seurata joten siihen pystyy myös puuttumaan ja vaatimaan keskittymistä. Tuohon haahuamiseen voisi auttaa palkkaamalla vaikka sillä ruoalla kainalosta ja pitämällä seuruupätkät lyhyinä. Koda näyttää pitävän hyvin paikkansa mutta lähtee välillä edistämään. Tuohon peruasentoon sanoisin että harjoittele sitä paljon. Meillä ongelmana on se että olen liian kauan vahvistellut koiran perusasentoa hiukan liian eteen ja nyt ollaan siinä pisteessä että kikkailen lähes päivittäin perusasento-sivulle siirtymisjuttuja siten että minulla on namipalkka oikeassa kädessä ja palkkaan koiran selkäni taakse, se vahvistaa koiran halua hakeutua taaemmaksi tullessaan perusasentoon.

    Paljon riippuu myös koiratyypistä mihin kannattaa kiinnittää huomiota. En tiedä kuinka nopea Koda kykenee olemaan mutta kaukoihin hakisin nopeutta ja säpäkkyyttä. Toivottua olisi että koira tekisi nämä vaihdot mahdollisimman nopeasti ja yhdellä vartalon liikkeellä, tämä on siis ideaali johon mekään emme yltäneet aloluokassa :D

    Tsemppiä paikkistreeneihin, paikkis on minun henkilökohtainen inhokki varmaan osaltaan liikkeen vaativuuden takia. Avoimessa luokassa sain luotua koiralle hyvän istumisen jännitteen avulla. Koira ei koskaan tiennyt milloin ohjaajalta lensi lelu, koira jäi istumaan kuin tatti metsään. Toki tässä keinossa koiran tulee olla hyvin hanskassa ettei se lähde omia aikojaan ohjaajan luo mikäli tämä vähän heilauttaa kättää tai niiskuttaa.
    Uskoisin että olette pian koevalmiita. Jään seurailemaan teidän tokouraa ja pidän peukkuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehdottomasti täytyy ottaa nuo käännökset seuraavaksi projektiksi nyt kun suoraan mennään jo mukavasti ja ollaan saatu treenailtua nuo lähdötkin suht hyviksi. Tuo kainalosta palkkaaminen voisi tosiaan toimia! Ja ollaan nyt paljon tota perusasentoa treenailtukin ja olen saanut sitä paljon paremmaksi, nyt Koda osaa jo käskystä korjata sitä itse kun vielä hetki sitten tarvitsi paljon houkuttelua ja koko sivulle tulo maistui sen mielestä ihan puulta. Ja tuota perusasennon paikkaa täytyisi kyllä ihan peilin kautta katsella, Kodan karvakerroskin kun siinä hämää jonkun verran...

      Tosiaan Kodalla oli noissa kaukoissa ongelmana se eteenpäin loikkaaminen ja sen takia ollaan nyt hetkellisesti rauhoitettu tilanne. Sitten kun se paikallaan pysyminen on selvää, alan treenaamaan sitä napakkuutta liikkeeseen! Ja äh, se paikkis on kyllä munkin inhokki. Kodalla vielä toi mielentila haahuilee vähän miten sattuu, etenkin häiriössä, niin pitäisi päästä treenailemaan just tietyssä välissä se paikkis, että sais niitä onnistumisia ja oppimista joskus tapahtuis. Täytyy kokeilla tota leluasiaa, nyt vähän ongelmana se, että yritin vahvistaa sitä pään painamista maahan ja koska se ei lopulta ollut Kodalle yhtään luonnollista, se on oppinut nyt tarjoamaan epämääräistä pään alaspäin heiluttelua ja turhautuu, kun siitä ei enää saakkaan palkkaa... :D ei muuta kuin häivyttämään tätä käytöstä :D

      Poista
  3. Meillä on kanssa tuo paikkis ollut haasteena jo pitkään mielentilan vuoksi. Meillä on nyt ahkerassa treenissä pään maassa pito, koska oman koiran kohdalla olen huomannut, että se helpottaa paikkista. Fallen mielentila rauhottuu, kun sillä on selkeä tehtävä (pään maassa pito) paikkiksessa ja se myös estää vilkuilun. Mutta meillä tää "projekti pää" on vielä vaiheessa; Fallella on idea selkeä ja mielentila on hyvä, mutta sitten pitäis treenailla kestoa, etäisyyttä ja häiriöitä erikseen ja jossain vaiheessa yhdistääkin ne... Ja siis Fallelle noutajana tuo pään maassa pito ei ole "luonnollista toimintaa", jota se ois ite tarjonnu ennen ku aloin opettamaan sitä, mutta mä koen, että selkeö tehtävä auttaa meitä paikkiksessa, niin koira on rennonpi kun sille on kriteerit selvät eikä se pysty vilkuilemaan jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, siinä mielessä mäkin sitä pään maassa pitoa aloin treenaamaan, että olis selkeät kriteerit, mitä tehdään. Mietin vain, että kun en ole koskaan nähnyt, että Koda pitäisi päästä maassa tuossa etutassujen välissä, että onko se sille esimerkiksi anatomisesti hyvin epämukava asento... Esimerkiksi edellinen koiramme makoili niin jatkuvasti. Täytyy pohtia tätä vielä.

      Poista

Kiitos kommentista! :)