sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tuplapaimennus

Käytiin viikonloppuna kahdesti paimentamassa, molemmat kerrat Seutulan Primal Sense Farmilla, mutta kahdella eri kouluttajalla. Lauantaina kouluttajana oli viime kerralta tuttu Hanne. Tällä kertaa mun ja Kodan tukijoukkona oli äiti, joka pääsi ekaa kertaa seuraamaan paimennusta. Koda ottaa kyllä tutuista katselijoista herkästi häiriötä, eli jatkossa pyritään käymään kahdestaan. Tehtiin treeni kahdessa osassa, välissä lampailla kävi bordercollie ja Koda sai keskittyä rauhoittumiseen. Ensimmäinen pätkä meni ihan hölmöilyksi. Aloitettiin pyöräaitauksesta ajatuksena treenata vähän etäisyyttä ja Kodan kunnioitusta keppiä kohtaan. Noh, Koda oli aivan muissa maailmoissa ja lähinnä söi kakkaa... Olin itsekin aika hämmentynyt, Kodaa sai kutsua lampaille ja silti se siirtyi heti sijaistoiminnolle. Koira-Kehrolla siirryttiin pois pyöröaitauksesta juuri siksi, että Koda tuli liikaa ja liiallisella innolla lampaiden iholle ja aiheutti härdelliä, nyt sitten ihan päinvastainen reaktio.

Siirryttiin nopeesti pois pyöröstä, turha treenata sellasta, mihin koira ei selvästikään ole valmis. Laidunalueellakaan ei muutosta, edelleen kakka oli hyvää ja syöminen kivaa, piti muutama aidanvieruskin käydä merkkaamassa. Sitten kun Koda kiinnitti huomion lampaisiin, se lähinnä leikki. Jouduin paljon kieltämään ja Hannekin tuli avuksi, Koda kun ei tuntunut tällä kertaa ottavan musta painetta ollenkaan. Kiellosta sitten takaisin sijaistoiminnolle ja aikalailla sellainen keskari pystyssä meininki Kodan puolelta. Jos ei kerran saa leikkiä, niin ei sitten. Hanne kuitenkin lohdutuksekseni totesi, että tää oli paljon parempi kuin viimekertainen. Kodaa selvästi ketutti, ettei saanut säätää ihan miten sattuu ja protestoi tekemällä jotain aivan muuta. Tää protestointi ja ketutus kuitenkin johtaa siihen, että Koda joutuu tosissaan pähkäilemään, että mitäs siltä oikeen vaaditaankaan.



Tauon jälkeen tilanne oli kuitenkin tosi eri, kielsin heti aluksi pelleilyt ja Koda tuntui hieman tajuavan, että kun tekee nätisti, saa jatkaa. Hännän asentoa seuraamalla näki hyvin Kodan mielentilan, hetkittäin oli oikein hyviäkin suorituksia ja Kodalta kauniita kaarteita. Itsekin osasin puuttua paremmin hölmöilyihin, hännän noustessa heti rauhoittumiskehotuksia ja jos ehti mielentila vaihtua leikin puolelle, heti tiukka kielto. Tehtiin lähinnä aidan vierellä kuljettamista ja siinä käännöksiä aina, kun Koda ajautui innoissaan lampaiden ohi. Pari kertaa meni leikiksi tokallakin puoliskolla ja muutaman kerran käytiin taas nauttimassa lampaankakan suussa sulavasta mausta, mutta tosi paljon parempi kuin ensimmäinen! Hannekin sanoi olevansa tosi tyytyväinen Kodan tokan puoliskon suoritukseen. Ehkä vielä kuitenkin paimennusvietti on sen verran hataralla pohjalla, että helposti siirrytään sijaistoimintoihin. Osasyyllisenä tässä varmasti mun itseni epävarmuus lampailla ja toisaalta myös Kodan kokemus Kehron liikkuvaisemmista lampaista, joilla jouduin hieman liikaa kieltämään ja kehumaankin pääsi aivan liian harvoin.

Sunnuntaina paimennettiin sitten ekaa kertaa Mervin opastuksella. Mervi oli todella mukava, sellainen lempeä, ja nappasi heti kiinni Kodan ongelmista ja miten niihin tulisi puuttua. Aikalailla päästiin jatkamaan siitä, mihin lauantaina jäätiin. Ensin hölmöiltiin, mihin puutuin heti. Koda ei tosin taas mun kielloista ottanut kuuleviin korviinsa. Mervi tuli hätiin ja Koda palautui heti ruotuun... Pitäisi oppia itse hyppäämään taitavammin mielentilasta toiseen. Kun koira hölmöilee, heti tiukka ja tosissaan sanottu kielto, jonka jälkeen taas iloinen fiilis ja kehumaan. Koda reagoi lampailla tosi vahvasti mun epävarmuuteen, siirtyy syömään kakkaa ja merkkailemaan lääniä. Selvästi huomasi aina, kun Mervi siirtyi pois lampaiden luota ja mä jäin laumasta vastuuseen, Koda alkoi epäröimään ja vähän hölmöili, aisti siis nopeasti mun pienen jännityksen.


     
Tauon jälkeen Kodalla oli taas parempi mielentila. Luultavasti siis oli itselläkin vähän epävarmuus hälventynyt Mervin neuvojen jälkeen. Piti kuulemma vain ajatella olevansa sunnuntaikävelyllä, mikäs sen helpompaa... No joo, aina ei ihan toiminut oman mielentilan hallinta, mutta kehitystä kuitenkin! Sain myös käyttöön muovipullon, jossa oli vissiin kiviä sisällä. Kun Koda siirtyi leikkimään, pieni ravistus pullolla ja sain Kodan takaisin oikeaan mielentilaan. Tästä kun vielä muisti kehua, niin meni hyvin! Mervi myös korosti sitä, että Kodan ollessa tollainen innokas höseltäjä, mutta silti vielä nuori ja epävarma asemastaan lampailla, on tärkeää kehua rauhallisesti aina, kun Koda kulkee nätisti lampaiden perässä ja kutsua innokkaasti jatkamaan, kun meinaa ajautua muuhun toimintaan. Lisäksi mulla on taipumusta hokea Kodalle "malta" -käskyä liian tiheään, myös silloin kun koira tekee hyvin, vaikka niissä tilanteissa pitäisi kehua. Luultavasti takaraivoon jäänyt Kehrolta, missä malttia olisi kaivattu reippaasti lisää.  

Mahtava oli päästä taas uuden asiantuntijan opastukseen ja tykkäsin kyllä kovasti Mervistä. Tietysti myös tosi hyödyllistä päästä mahdollisimman monen eri kouluttajan silmien alle ja ammentaa vinkkejä kaikista mahdollisista suunnista. Ja Mervi vaikutti kyllä tykkäävän Kodasta, vaikka sanoikin sen olevan vähän hösö ja tyypillinen teinijätkä. Totesi vielä Kodan olevan aika symppis. No joo, onhan se ♥

Ihana oli myös saada molempien paimennuskertojen loppuun onnistuneita suorituksia ja kouluttajilta toimivia tapoja korjata Kodan sähellystä ja sijaistoiminnolle siirtymisiä. Tulee valitettavan pitkiä taukoja paimennusten väliin, mutta tilanne on mikä on. Välissä voidaan keskittyä tokoiluun ja yleiseen tottelevaisuuteen. Kodalla tuntuu olevan nyt vähän sellainen asenne, ettei mua tarvitse kuunnella jos ei huvita, ja sen korjaamiseen mun on selvästi löydettävä uusia keinoja. Lisäksi petrausta ton oman mielentilan kanssa! Tästä se homma etenee, kunhan vain oppii luottamaan koiraansa ja myös näyttämään sen!    


Bää-bää,

Kiira ja Koda    

4 kommenttia:

  1. Toi mielentilasta toiseen siirtyminen olis kyllä hyvä taito itselle! Mullakin jää välillä päälle joko liian lepsu tai tiukka moodi ja kieltojen/Cavan touhuihin puuttumisen jälkeen vaikea jatkaa lampailla hommaa siitä mihin jäätiin :) kiva lukea sun paimennuspäivityksiä (niin vähän blogeja, joissa paimennuksesta postauksia). Näistä sun päivityksistä saa hyvin vertaistukea ja ajatuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja vähän sellainen taito toi nopee mielentilan vaihtaminen, mitä ei muussa elämässä kovasti arvosteta niin ei oo tullu harjoteltua :D teidänkin paimennustouhuja on kiva seurailla! Kiva myös että joku näitä munkin paimennushöpinöitä lukee ja voi jotenkin samaistun, vaikka yritänkin keskittyä kirjottamaan niin, että nekin, jotka eivät ole koskaan paimentaneet, ymmärtäisivät edes jotakin. Mut onhan tää niin erilainen koiraharrastus kuin monet muut, että jos ei olis ite paimennusta kokeillut niin eihän tälläsistä postauksista valitettavasti kauheesti irti saisi.

      Poista
  2. Sinulla on aivan ihana blogi ihanasta koirastasi! Minä rakastan collieta ja tuossa blogissa on ihania juttuja ja ihania kuvia suloisesta colliesta ja nuo lampaat on tuossa myös ihania. Itse pidän myös blogia ja mainitsen siinä toisinaan myös collien ja minun blogi on osoitteessa http://akkapentu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) käyn kurkkaamassa blogisi.

      Poista

Kiitos kommentista! :)