sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kovimmat tyypit on mokailevii

Vai onko? Noh, ainakin mokista voi oppia ja voi yrittää korjata virheensä. Mitä nämä mokat sitten meidän, tai siis mun, kohdalla on? Olen huomannut tässä Kodan teini-iän edetessä jotain sellaisia asioita, jotka olisi pentuaikana pitänyt tehdä toisin, jotta nyt pääsis helpommalla. Tietty kaikki tekee virheitä, varsinkin tällaiset ensimmäistä omaa koiraa kouluttavat. Viime syksynä, kun Koda mulle tuli, oli myös perhepiirissä surua, moni asia pennun kanssa jäi senkin takia vähän roikkumaan. Lisäksi tarkoitukseni oli alunperin ottaa lähinnä kotikoiraa, jolla on kuitenkin valmiudet toimia ja jonka kanssa voisi höntsäillä esim tokoa ja agilitya. En siis opiskellut koirankoulutuksesta paljoakaan ennen pennun tuloa, ja se mitä opiskelin, oli lähinnä sisäsiisteyskoulutuksesta ja muista sellaisista asioista, jotka Kodalla olivatkin jo kunnossa, kun pienen tänne sain. Tässä postauksessa jaan kanssanne ongelmat, joihin olen törmännyt ja jotka ovat eniten päänvaivaa aiheuttaneet, ja miten olen yrittänyt ongelmia nyt myöhemmin korjata. Ja tämä saa toimia myös muistilistana itselle, jos joskus uusi pentu kotiin saapuu.


Kontakti, kontakti ja kontakti

Tätä ei voi liikaa korostaa. Aloitimme Kodan kanssa ehkä liian vaikeilla ja haastavilla harjoituksilla, ennen kunnon pohjaa tälle kaikelle. Luultavasti en osannu ajatella näitä asioita tarpeeksi Kodan ollessa pentu, koska se käyttäytyi pentuna erittäin hyvin, otti kontaktia ja oppi nopeesti. Kuitenkin nyt murrosiän tultua olen huomannut, että kontaktin ottamista olis pitänyt harjoitella paaaljon paljon enemmän ja lisätä myös häiriötä pikkuhiljaa heti alusta asti.

Nyt teini-iässä olen aloittanut kontaktitreenit ihan alusta. Treenataan kotona, lenkillä rauhallisessa ympäristössä, leikkien välissä hiekkakentällä, tuttujen koirien läsnäollessa, tokotreeneissä... Palkkioina vaihtelevasti tilanteeseen sopivia nameja, eli kotona tietysti ei-niin-herkullisia ja häiriön lisääntyessä yhä maistuvampia herkkuja, välillä myös leikkiä, kun se tilanteeseen sopii. Lenkillä kehun aina, kun Koda kävelee nätisti vieressä ja ottaa katsekontaktia, välillä myös namipalkka. Leikkien lomassa pidän rauhoittumistaukoja ja leikki jatkuu vasta, kun Koda rauhoittuu ja ottaa kontaktin. Murrosiän myllerrykset ovat paljon vaikuttaneet tuon koiran keskittymiskykyyn, joten harjoitukset pidetään toistaiseksi helppoina, häiriötä lisäillään hitaasti ja treenit pidetään lyhyinä. Tarkoituksena on pitää harjoitukset niin, että positiivinen mieli säilyisi aina sekä koiralla että mulla. Aina ei voi teinin kaa hermostumisilta välttyä, mutta silloin pitää vetää syvään henkeä, pitää hetki hauskaa koiran kanssa ja kokeilla toisen kerran uudestaan.



Hihnakäyttäytyminen

Jos Koda tulisi nyt mulle pentuna, opettaisin sen heti lenkeillä siihen, ettei koiria tai vastaantulevia ihmisiä moikkailla. Kun Koda oli pentu, ajattelin, että sen on hyvä saada tutustua muihin koiriin, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi todellakin kannattanut tehdä tätä sosialistamista pelkästään koirapuistossa tai sovitusti kavereiden koirien kanssa siten, että koirat saisivat olla vapaana. Koska Koda pentuna tottui moikkailemaan hihnassa vastaantulevia koiria, haluaisi se toki tehdä sitä nyt vanhempanakin ja ajattelee sen olevan ok. Ja koska teini-ikä on uroskoiralle vaikein aika oppia uutta, olen aika tuskastunut välillä tämän asian kanssa. Olen nyt kuitenkin lenkeillä harjoitellut paljon katsekontaktia, vieressä nätisti kävelemistä ja rauhoittumista toisen koiran tullessa vastaan. Jos Koda meinaa vinkua tai vetää, pyydän sen istumaan, rauhoittumaan ja odotan, että se ottaa muhun katsekontaktin ennen kuin matka jatkuu. Välillä ohituksen menee tosi kivasti ja välillä, etenkin jos vastaantuleva koira alkaa rähistä, räjähtää Kodan viretila pilviin ja ei mene mikään käsky kyllä perille aivoihin asti. Uskon kuitenkin, että tän taustalla on aika pitkälti nuoren uroksen tarve egoilla ja uskon sen rauhoittuvan osin myös itsestään iän karttuessa, vaikka tietty yritän tätä pahaa tapaa kitkeä mahdollisimman tehokkaasti pois.

Ihmisten moikkailusta ja luokse pyrkimisestä ollaan jo melko hyvin päästy eroon, toki Koda edelleen innostuu, jos joku siihen erityisesti kiinnittää huomiota ja iloisesti kehuu. Ihmisten kanssa on kuitenkin välillä se ongelma, ettei ne ymmärrä... Ihanaa, että vastaantulijat on kiinnostuneita koirasta ja kehuvat kauniiksi, mutta jos omistaja sanoo koiralle selkeästi vastaantulevan ihmisen kohdalla "ohi", niin mun mielestä tää vastaantulija vois kunnioittaa omistajan käskyä, eikä alkaa "vänkäämään" vastaan, että "kyllä mua saa tulla moikkaamaan, tule vaan". Näinköhän nuori koira kuuntelee mielummin iloista ohikulkijaa, joka antaa koiralle mieluisan kutsun, vai omistajaa, joka pyytää koiraa tekemään sellaista, joka ei olisi aivan niin kivaa? Erityisesti pennun kanssa tämä oli ongelma, joka toinen vastaantulija halusi silittää ja moikata söpöä karvapalloa. Miten sitten sanot loukkaamatta toista, että me ei haluta moikata? Onneksi tämä on helpottunut Kodan kasvettua isommaksi ja ei-niin-söpöksi, ja ihmisten luokse pyrkimisen olen saanut helposti opetettua pois, ne kun eivät ole niin kiinnostavia kuin taskussa tuoksuvat namit. Kuitenkin tää ihmisten moikkailu kostautuu nyt esimerkiksi mätsäreissä ja näyttelyissä, kun Koda hyvin ihmisrakkaana ei malta millään pysyy paikoillaan, kun tuomari tulee hipelöimään. Ja toisaalta, Kodasta ei pitänyt tulla näyttelykoiraa, joten en pentuaikana yhtään panostanut tuohon paikallaan seisottamiseen, enkä perehtynyt siihen, miten koiraa opetetaan olemaan näyttelykehässä nätisti. Noh, treeniä treeniä. Pitäis varmaan hankkia jonkun fb-ryhmän kautta tuntemattomia ihmisiä leikkimään tuomaria, niin sais harjoteltua :D tai mennä Prisman pihalle seisoskelemaan Kodan kaa. Vapaaehtoiset hipelöijät saa ilmottautua! :D

Hyppiminen

Kolmas ongelma on hyppiminen. Koda on, kuten jo todettu, todella ihmisrakas ja nuorille koirille tyypilliseen tapaan Koda ilmaisee rakkautensa ja innostuksensa hyppimällä. Nopeasti sain kitkettyä mua vasten hyppimisen pois, kun Koda oli pentu. Kun tulin kotiin, palkkasin, kun Koda oli rauhassa ja mikäli Koda hyppi, poistuin uudelleen. Muutamasta kerrasta se oppi, että hei, munhan kannattaa olla rauhassa niin tuo pysyy täällä. Ongelmana ovat kuitenkin muut ihmiset, joita vasten Koda edelleen innoissaan hyppii. Tähän ongelmaan on vaikeampi puuttua positiivisen vahvistamisen kautta, kun hyppimisen ja moikkaamisen kohteena on toinen ihminen. Olen yrittänyt kieltää, mutta multa tuleva kielto ei tehoa, jos hyppimisen kohteena oleva ihminen on riemuissaan Kodasta ja myös osoittaa sen. Mulla on myös kavereita, jotka kieltävät Kodaa hyppimästä ja ihanasti moikkaavat Kodaa vasta sitten, kun se osoittaa rauhoittumisen merkkejä. Malttaisivatpa kaikki olla näin järjestelmällisiä sen kanssa.

Tarkoitus olis tätä treenata jatkossa ja pyytää kavereitakin käyttäytymään fiksummin sen kanssa. Luultavasti toi sama keino, jota ite käytin, toimii myös vieraita vastaan hyppimisessä, kunhan vaan ensin kertoo kaikille kavereille, miten toimia. Vaikeeta jotenkin puuttua kavereiden tyyliin kohdella omaa koiraa, etenkään kun kukaan niistä ei tarkoita mitään pahaa, ei vaan ehkä ajattele sen pidemmälle asiaa.


Yleinen koirankoulutus

Koska Koda on hyvin erilainen koulutettavuudeltaan kuin meidän Jeppe, niin mulle olisi tehnyt hyvää käydä ennen Kodan saapumista tai Kodan pentuaikana jollakin koirankoulutusluennolla tai -kurssilla. En jotenkin ollut tarpeeksi varautunut siihen, että koira voi esimerkiksi koulutustilanteessa sylkäistä nakit suustansa ja katsoa mua pettyneenä sen jälkeen. En myöskään Jepen kanssa ollut tottunut leikkipalkkaan. Toki Jeppe nyt on ollut vain kotikoirana, mutta sen koulutettavuus ja motivointi on ollut aina todella helppoa, fiksu, nopeasti oppiva ja kuuliainen koira kun on. Edellisenä viikonloppuna yritin Kodalle esimerkiksi opettaa noutokapulan pitämistä suussa ja kuuro Jeppe oppi homman hetkessä, kun vaan oli sopivia nameja (lue: mitä vaan syötävää) ja Koda ei vieläkään ymmärrä, miten voi muka paikallaan ollessa pitää tavaroita suussa. Kodan kanssa on siis joutunu miettimään paljon enemmän motivoimista ja palkkaamista, ja toki edelleen joutuu näitä asioita pohtimaan. Myös paljon esimerkiksi tokoon liittyviä juttuja olis pitänyt lukea etukäteen, miten opettaa asiat oikein. Ja mitä tehdä kun koira ei tarjoakaan kaikkea mahdollista vaan sen takia, että sais namin, mitä taas Jeppe tekee edelleen :D Yritän nyt kuitenkin ilmoittautua muutamille luennoille/kursseille aiheesta ja lisäksi lueskelen tuota tokon perusteet -kirjaa, josta toivottavasti saa hyviä vinkkejä. Tietysti nyt olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että tunnen jo koirani ja tiedän, mitkä asiat ovat sen kanssa haastavia, joten osaan kurssit ja luennotkin valita sen mukaan.


Tälläisiä pohdiskeluja sunnuntai-iltaan. Muuten viikonloppuumme kuului metsälenkkeilyä, lepäilyä, kahdet mätsärit, toisessa PUN - ja toisessa SIN -. Perinteinen Koda vauhdissa, seisoi ihan ok, ravasi kohtuullisesti, mutta tuomarin hipelöinti sai sen pyörimään kuin hyrrä...

Uudelleen rohkeesti yrittäen,

Kiira & Koda

PS. Kertokaahan muutkin mokistanne niin ei tartte tehdä niitä samoja sitten perässä :D

12 kommenttia:

  1. Kiitos näistä "moka-paljastuksista"! Tosi tarpeellista tietoa varsinkin meille nyt kun tuo riiviö on toista päivää kodissamme. Eikä se mikään riiviö ole, vaan ihanan tohelo temmeltäjä ja pehmoinen töpsöttäjä! Tulee mieleen, että tuleeko liiaksikin sitä paijailtua ja telmittyä sen kanssa. Voiko sitäkin koira saada liikaa?
    Avovaimoni korostaa juuri tuon ensin mainitsemasi kontaktin tärkeyttä jo heti alusta alkaen ja palkitsee katsekontaktin syntymisestä Epen heti pienellä namilla. Tärkeä juttu toden totta!
    Oltiin jo pari kertaa tänään kävelemässä ja tavattiin pari-kolme koiraakin. Isompia koiria selvästi arasti ja pelkäsikin, mutta pienen mäyräkoiranartun kanssa sai aikaan jo vähän leikkiäkin. Sitäkin on siis mielestäsi hyvä vähentää, ettei aivan kaikkien kanssa tarvitse tutustua, ainakaan jos on hihnassa? Kyllä varmaan olet oikeassa. Voi olla, että innostumme (tai siis että minäkin innostun) Epen kanssa agilitystä ja tokosta, onhan tämä kooikerhondje hyvin menestyvä koirarotu näissä lajeissa.
    Käyhän moikkaamassa meitä Koirat/Blogi -sivustolla. Jatkathan erinomaista blogiasikin sikäli kuin opiskelut antavat siihen mahdollisuuden. Sinullahan alkaa olla jo materiaalia vaikka kirjaksi asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos on hyötyä! :) riippuu toki koiran luonteesta, Koda kun on ollut alusta asti tuollainen super sosiaalinen tapaus niin olisi voinut hyvin jättää kaikki hihnassa moikkailut pois ja ihan tässä vieressä on koirapuistokin, jossa paljon käytiin Kodan ollessa pentu ja olisi varmasti riittänyt sosialistamiseen. Jos on mahdollista tutustuttaa muihin, samankokoisiin ja varmasti kiltteihin koiriin vapaana, niin suosittelen ehdottomasti sitä! Lenkillä keskitytään sitten lenkkeilyyn ja omistajaan :) vähentää myös todennäköisyyttä sille, että koirasta tulee remmirähjä, kun alusta asti oppii lenkillä kiinnittämään huomion omistajaan ja jättämään muut koirat omaan arvoonsa.

      Kävinkin eilen kattomassa jo, mut tänään oliki tullu uusi päivitys. Suloinen pienoinen teillä siellä, tsemppiä pentuarkeen, nauttikaa! Se menee nopeesti ohi :)

      Poista
  2. No niin, edellinen kommenttini olikin täysin henkilökohtainen mielipiteeni, mutta kun näytin kirjoituksesi Epen "kouluttajalle", sanoi hän olevansa hivenen hämillään siitä, ketä tulisi uskoa. Koiran kasvattaja antoi nimenomaan ohjeistuksena tutustua kaikkeen ja kaikkiin, että koira oppii tutustumaan ja hyväksymään autot, lapset, aikuiset, isot koirat, pienet koirat, jne. Toisaalta varmasti näinkin.
    Sisäsiisteys taitaa nyt olla kuitenkin ihan ensimmäisenä listalla; nuorella herralla on vielä sellainen käsitys, että hänellä on käytössään 75 neliömetrin tila tarpeilleen. Muutaman kerran on sentään "osunutkin" sanomalehden päälle omassa aitauksessaan, josta kiitokseksi sitten äkkiä nami suuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai täytyy tutustua! Toi pentuikä on tärkeintä sosialistamisen kannalta, mutta jos vaan on mahdollista käydä pentupaineissa, pyytää kavereita kylään, pyytää kavereiden koiria jollekin aidatulle pihalle tutustumaan pentuun, käydä koirapuistossa (varmistaen, että muut paikalla olevat on kilttejä pennuille, eivätkä liian isoja leikkikavereiksi) niin pitäisin sitä parempana vaihtoehtona kuin sitä, että pentu saa leikkiä hihnassa vastaantulevien koirien kanssa. Oppii nopeasti siihen ja ihmettelee sitten esimerkiksi haukkumalla ja vinkumalla miksei aina saakaan mennä moikkaamaan. Toki myös erilaisiin ihmisiin on hyvä tutustuttaa, mut ehkä ensisijaisesti opettaisin sen kulkemaan lenkillä ihmistenkin ohi ja esimerkiksi niin, että jos joku vastaantulija haluaa moikata koiraa, niin koira ensin istumaan ja sitten moikkaus, ettei koira opi sinkoilemaan vastaantulijoiden luokse? :) En toki ole koirankouluttaja, tunne kyseistä rotua ja sen luonnetta, joten en voi sanoa mikä teidän koirallenne on parasta, mutta ainakin omaa elämääni olisi paljon helpottanut, jos Koda ei olisi oppinut, että vastaantulevien koirien kanssa voi vähän leikkiä, vaikka hihnassa oltaiskin.

      Sisäsiisteys on kyllä tärkeetä, mutta älkää tosiaan unohtako sitä sosialistamistakaan, nyt on ne tärkeimmät hetket! :) kurkkaa muuten tämä blogi, siellä on äskettäin tullut pentu taloon ja paljon hyviä vinkkejä just ton ikäsen sosialistamiseen ja kouluttamiseen :)

      Poista
    2. Jep, jotenkin alkaa tuntua, että tämä ei olekaan niin helppoa kuin kissan kanssa; korjaat vain jätökset hiekkalaatikosta, nostat ylös alas revityt ikkunaverhot, liimailet rikkimenneet maljakot, keräilet kirjahyllyn päältä tiputetut valokuvat takaisin paikoilleen - tai niin no, miten sen nyt ottaa! ;)
      Vilkaisen ehdottamaasi blogiasi huomenissa, koska siirryn sänkyyni opiskelemaan teoksia "Terve koira", "Koira kurssi: hyvin käyttäytyvä lemmikki vain 21 päivässä", "Pennun kasvatus", pari netti kirjaa, muutama koira blogi, toistasataa koirasivustoa ja ... zzz... ZZZ...

      Poista
  3. Mun piti vähän miettiä mokia, mitään kamalan isoja ei nyt onneksi oo tullut tehtyä mutta enpä usko että yhdenkään koiran kanssa niiltä voisi välttyä :P Meillä ainakin tossa hihnakäytöksessä olis kans pitänyt nuorempana panostaa enemmän ohituksiin - ajattelin, että kun en kiinnitä vastaantulevaan tai omaankaan koiraan mitään huomiota, Halti oppis että tää ei oo mikään juttu, kuin jos olisin aina koiran lähestyessä alkanut kauheesti pyytää kontaktia ja muuta. Mutta ehkäpä ois kuitenkin voinut tehdä siitä "jutun", opettaa vaikka jo pennusta sen ohi-käskyn ja ottaa lelun/namin esille kun koira tulee vastaan. Halti ei oo siis ikinä saanut moikkailla hihnassa vastaantulevia koiria, mutta kyllä sitä silti kaverit kiinnostaa :D Ei kisko tai rähjää missään nimessä, mutta välillä sanoo piippiip ja tahtois mennä tutustumaan. Ja mä ylipäätään lenkitin Haltia pentuna melkein pelkästään vapaana, niin ei mikään ihme että hihnassa toimiminen oli sille joskus vähän outoa :D

    Edelliseen kommentoijaan myös viitaten, mä en veis pentua koirapuistoon varmaan missään vaiheessa kun ei tiedä millasta porukkaa siellä liikkuu. Parempi tutustuttaa pentu tuttuihin, varmasti rokotettuihin ja ystävällisiin koiriin :) Jos niitä ei ennestään löydy lähipiiristä, niin fb:n koiraryhmistä kyselemällä varmasti löytyy. (Enkä itse asiassa vie aikuistakaan koiraa koirapuistoon, Haltilla on näin äkkiseltään laskettuna noin 20 tuttua koirakaveria joiden kanssa leikkiä ja sosialisoida, niin en nää mitään syytä tutustuttaa sitä täysin vieraisiin ja pahimmassa tapauksessa arvaamattomiin koiriin.)

    Muita mokia mitä tuli mieleen on lähinnä treenien puolelta, olis pitänyt opettaa pennusta asti mm. takapalkka ja perusasentoa ja siihen hakeutumista huolellisemmin, jossain vaiheessa vissiin etenin liian nopeasti mikä nyt kostautuu. Agilityesteiden opettamisessa oonkin sit mokaillut niin paljon etten viitsi edes listata kääntymisiä, puomin juoksukontakteja ja keppejä pidemmälle :D

    Murkkuikäisen kanssa treenaamisesta: en mä näkis ettei välttämättä voi uusia juttuja opettaa, päinvastoin jotkut temput tms. voi olla vaan hyvä juttu kun ei se murkun tekemisen tarve kuitenkaan vähene vaikka muut jutut kiinnostaakin. Riippuu niin paljon koirasta. Haltilla se pahin murkkuilu alkoi viime talvena, niin silloin olis ollut järkevää jättää eräskin tokokoe väliin ja vaan treenailla ilman paineita kuten nyt. Käytiin silloin semmonen kontaktikurssi jossa vahvistettiin kontaktia erilaisilla tempuilla ym. ja se oli kyllä ihan hyödyllinen.
    Mä en niinkään tehnyt Haltin kanssa pikkusena liian vaikeita juttuja, mutta kun se pentuna haki koko ajan hirveen aktiivisesti kontaktia niin heräsin koiran murkkuiässä vähän myöhään sitten siihen, että tässä teiniperseilyn lomassa sitä pitäis vahvistella :D Mutta oon kyllä ajatellut alusta saakka että virheitä tulen varmasti tämänkin koiran kanssa tekemään, eikä niitä saa pelätä. Sit vaan korjataan ne virheet parhaansa mukaan ja otetaan opiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodalla on alkanut nyt teini-iässä sellanen, että jos vastaantuleva koira rähjää niin sille pitää vähän rähjätä takasin. Muuten piippaus on kans lähinnä se juttu, eikä sitäkään toki aina. Ja ehdottomasti jos on lähipiirissä muita pentuja tai tuttuja, kilttejä koiria niin niihin ensisijaisesti tutustuu. Me käytiin Kodan kanssa suht paljon koirapuistossa, mut suurimmaksi osaksi tossa viereisessä puistossa oli silloin talvella niitä tutuiksi muodostuneita ja kilttejä koiria. Jälkeenpäin ajateltuna olis kyllä pitänyt olla varovaisempi, meillä onneks oli hyvä tuuri ja mun koulu mahdollisti puistoilun sellaisiin aikoihin, että siellä usein oli vain yksi koira Kodan lisäksi, joka tietty vähentää riskiä ongelmiin. Ja toisaalta siis Kodahan tuli mulle vasta 4kk iässä ja tärkein sosialistaminen oli tehty kasvattajan toimesta jo Saksassa! Siellä oli tavannut erikokoisia ja -ikäisiä koiria, lapsia, aikuisia, miehiä, naisia, hevosia... ja enää mekään ei käydy puistossa, kun on löytynyt tosiaan omat kaverit muuta kautta!

      Ja en mäkään usko, etteikö voisi uusia juttuja oppia, niihin vain menee vähän enemmän aikaa kuin pentuna ja Kodalla on vähän sellainen haahuilu kuitenkin käynnissä, ettei esimerkiksi oikein oma-alotteisesti tarjoa toimintoja uudessa tilanteessa. Ja tosiaan tota mäki ehkä enemmän tarkotin, että tehtiin muita "vaikeempia" juttuja pentuna, kun olis pitänyt harjotella enemmän ihan perusasioita, kuten sitä kontaktia ja jatkaa sen harjottelua ja käyttämistä aktiivisemmin koko ajan.

      Eikä tosiaan pidä virheitä pelätä, eihän sitä vois muuten tehä mitään tai oppiakaan itse kunnolla, jos ei välillä joutuis muutamaa ongelmaa ratkomaan! Ja nää on kaikki ihan ratkastavissa olevia juttuja toki, eikä mitään pahoja mokia ole yksikään, vaan sellaisia, joita välttämällä saattaisi muutama arkinen asia sujua nyt mukavammin. :)

      Poista
    2. Joo, varmasti puistoissa käy niitä kilttejäkin koiria ja fiksuja omistajia, mutta oon vissiin kuullut sen verran paljon kaikkia kauhujuttuja ettei mun mielikuvat oo kovin positiiviset :D Teillä on kyllä vastuullinen kasvattaja, hienoa että siellä on jo huolehdittu Kodan sosiaalistamisesta juuri tärkeimmässä iässä! :) Ja niinhän se on, virheistä oppii. Tsemppiä teineilyyn, kyllä se Kodakin siitä vielä aikuistuu ja järkevöityy! :D

      Poista
    3. Kodan kasvattaja on tosiaan ollu ihan huippu :) ja Koda saanu vielä erikoiskohtelua kun oli ainoo pentu, joka lähti ulkomaille ja oli sen takia reilusti muita pidempään kasvattajalla. Ja kyllä se aikuistuu! Ja Koda osaa kyllä väläytellä itestään super hienojakin puolia, kunnes taas kolmen sekunnin päästä muistaa et piti olla hölmö teini ;D mut toivoa siis on ja odotukset korkeella!

      Poista
  4. Kyllä se kavereiden toiminta on aivan 100 ‰sti sitä, että he eivät tiedä odotuksiasi: ihmisillä on tosi paljon eri taustoja koirien kanssa ja ovat oppineet hyväksymään ihan erilaisia käytöstapoja koirilta.

    Esimerkiksi itseni kohdalla läheisten ihmisteni koirat hyppivät todella paljon innostuessaan. Omistajat eivät ole tapaa opettaneet pois, kyseessö kun on joka kerta ollut pieni-keskikokoinen koira (vaikka suotavaa se olisi silti, ymmärrän hyvin miksi kitket tapaa kodasta!). Tämä johtanut siihen, että olen täysin tottunut siihen että koirat pommivat ja ei se itseäni häiritse oikeastaan yhtää. - ja kun perheen oma koira ei koskaan vuorostana pompi, niin ei aktiivisesti ole tapaa joutunut itse karsimaan. Siten kun tapaan kavereitteni koiria, en välttämättä oleta heti että käytös on juuri tämän omistajan kohdalla epätoivottua, sillä moni ei sitä aktiivisesti yritä kitkeä. Tähän päälle se että innostun valtavasti joka koirasta itse, mikä vielä lietsoo hauvoja ;)

    Eli se on ihan sitä että on tottunut, innostuu itse eikä tiedä miten kukin koiraansa kouluttaa. Eli sano vaa suoraan kavereillesi, kaikki varmasti auttavat mielellään! Mutta kannattaa ymmärtää että moni toimii juuri ymmärtämättömyyttään ja totuttuaan ko käytökseen juuri näin - ei koska eivät välittäisi tai malttaisi :)

    Ja lisäyksenä, on tosi vaikeaa komentaa toisten koiria. Usein mieli tekisi, mutta monesti itse pelkäön että omistaja louklaantuu - jos en tiedä onko esim kieltämöni käytös omistajan puolesta kiellettyä (vrt hyppiminen). Läheisillä kamuilla tätä ongelmaa ei tietysti ole, mutta ihan jokaisen kaverin koiraa en kehtaa itse komentaa, vaikka napakkuutta itseltä löytyisikin!
    Näin pohdintana :) sanominen et saa komentaa ja mistö on kaiken a ja o! :)

    Mutta upeeta työtä kodan kanssa, ootte mieletön parivaljakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Siis aivan varmasti onkin paljon siitä, etten viitsi sanoa, lähimmille kavereille toki olen tehnyt asian selväksi. Mutta kyllä multa silti muutama kaveri (ja esimerkiksi mun veli) löytyy, jotka ovat niin innoissaan Kodan nähdessään, että innostavat Kodan possuilemaan, vaikka tietävät etten tykkää Kodan hyppimisestä. Pitäis vaan itse sanoa näille kavereille napakammin. Ja tässä on varmaan vähän sama kuin toisten lasten komentamisessa :D mut Kodaa kyllä saa ja pitääkin komentaa, vaikka koira saisi esim mua vasten hyppiä, on täysin ok että kaveri komentaa olemaan hyppimättä, mikäli ei itse siitä tykkää!

      Poista
    2. Juuri näin! :) napakammin vaa sanot sit niille jotka ei kerrasta usko ;)

      Poista

Kiitos kommentista! :)