tiistai 6. syyskuuta 2016

Tärkeintä on näyttää kiireiseltä

Lauantain Porvoon kaikkien rotujen näyttely lähestyy jo kovaa vauhtia ja mulla on tarkotus pitää itteni kiireisenä siihen asti, muuten iskee sellanen jännitys päälle, että ihan mahasta ottaa. Ollaan nähty muutamia koirakavereita, joiden kanssa on treenailtu, käyty metsälenkeillä ja onhan Koda sitten päässyt kavereiden kanssa leikkimäänkin. Eilen käytiin walesinspringerspanieli Bobin ja omistajansa Iinan kanssa metsälenkillä. Koda ja Bob ovat melkein samanikäisiä, Bob on viikon verran Kodaa nuorempi. Ollaan tavattu muutaman kerran koirapuistossa jätkien ollessa hieman nuorempia. Koska viime tapaamisesta on aikaa, ehdotin, että pidetään alkuun koirat remmeissä, että nähdään jos on ilmassa jotain urosten välistä kovistelua. Kaikki meni kuitenkin erittäin mukavasti ja loppu lenkin kaverukset saivatkin pinkoa vapaana. Loppuun Bobilla meinasi hieman hermo mennä, kun Koda varasti Bobin hienosti vedestä noutaman kepin aina rantaviivalla... Rauhoitettiin tilanne kuitenkin ennen kuin enempää ehti kumpikaan hermostua ja luultavasti jäi molemmille murkuille hyvä kokemus päällimmäisenä mieleen. Kameran kanssa oli aikamoinen työ yrittää pysyä näiden kahden perässä, mutta muutama suht hyvä kuva tuli napattua.









Tänään lähdemme taas paimentamaan ja huomenna olisi tarkoitus lähteä tutkimaan Helvetinjärven kansallispuistoa, eli ohjelmaa onneksi riittää ja saan ajatukset pois näyttelytouhuista. Miten voikin näin paljon jännittää? En varmaan saa kohta enää syötyä mitään jännitykseltä. Onko muilla samaa ongelmaa ennen kisoja/näyttelyitä? Miten selviätte jännityksestä? Entä onkos kukaan tulossa Porvooseen viikonloppuna? :)


Kiira & Koda

7 kommenttia:

  1. Minä en näyttelyitä juurikaan jännitä, koska ollaan kierrelty mätsäreissä niin paljon, että sitä kautta on tullut sitä varmuutta ja kokemusta niin itselle kuin koirallekin. Tietty pieni jännitys on, mutta ei sellainen että se olisi haitaksi mitenkään.
    Agikisoissa ja rally-tokokisoissa sitten jännitän enemmän. Agikisoissa vähemmän kuin rallyssa. Agi on nii nopea suoritus, mutta rallyssa kun ehtii oman suorituksen aikana miettiä kaikenlaista niin ehkä sen vuoksi se sitten jännittää vielä enemmän. Virallisia tokokokeitahan me ei olla vielä korkattu, parissa möllikisassa käyty ja jännitys on ollut kyllä aika huipussaan :D Ihan kamalaa! Sitten joskus kun sinne virallisiinkin kokeisiin uskaltaudutaan, niin en kyllä laita minkäänlaista tulostavoitetta meille ekoihin kisoihin. Se on jo meille voitto itsessään, että _minä_ uskaltaudun joskus sinne kehään.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti se on meillä just tuo kokemuksen puute, kun on vasta toiset näyttelyt nyt tulossa ja mätsäreitäkin on takana vasta muutamat. Mullakin yleensä sitten menee kyllä kehässä ihan hyvin, eikä Koda onneks tähän mennessä ainakaan oo mun jännitykseen negatiivisesti reagoinut, mut oon tällänen kauhee etukäteen jännittäjä :D voin vaan kuvitella sitä jännityksen määrää kun tulevaisuudessa on jotkut tokokisat tms edessä.... Voi apua!

      Poista
    2. Niihinkin kuulemma tulee jossain kohtaa ns. rutiinia. Jotenkin itsestä ei vaan tässä kohtaa siltä tunnu, että esim. tokokisaaminen voisi joskus olla jotenkin rutiinia.. xD Joskus sitä toivoo, että osaispa sitä vaan mennä ja tehdä kisoissa/kokeissa semmosia suorituksia kuin treeneissäkin. Treeneissä kaikki menee paremmin, kun oma asenne ja äänenpaino pysyy iloisena ja rentona - kisoissa sitten onkin siellä radalla kuin jokin puupökkelö ja ohjaaminen on ihan tönkköä. Äänikin värisee ja suuta kuivaa, eikä ääni oo ollenkaan samanlainen mitä treeneissä - ei ihme jos koirakin vähän miettii, että mikäs outo tilanne tässä nyt on menossa :D

      Poista
    3. Niinpä, mikähän siinä on että jännittää niin paljon, ihan kuin olis elämästä ja kuolemasta kyse... :D mut kai sitä vaan tekemällä ja mokaamalla tottuu ja aivot tajuu ettei niissä tilanteissa oo mitään panikoimisen arvoista. Välillähän pieni jännitys on vaan hyvästä, mut tosiaan kun kädet tärisee ja tuntuu että kohta oksentaa, niin ei hyvä. Ja varmasti sellasen jännityksen koirakin aistii ja hämmentyy että mikäs tässä on nyt hätänä.

      Poista
    4. Täytys vaan itse sisäistää se totuus, että "MUUTKIN MOKAA". Jopa ne siellä MM-tasolla kisaavat ;D

      Poista
  2. Mua kans jännitti näyttelyt aluks ihan hirveesti, mutta nyt kun niitä on tullu kierrettyä, ei jännitä enää juurikaan kuin joskus spessutilanteissa. Kun tietää minkä tasoinen oma koira on, mitkä on ne hyvät ja huonot piirteet ja tuomareilta tulee aika samanlaisia arvosteluita, niin ei se sitte enää muutaman kerran jälkeen jännitä. :D Mun piti neljät näyttelyt käydä ennen ku helpotti.

    - Amanda M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, eiköhän tää tästä kokemuksella helpota, ja sitten kun tosiaan on kuullu useamman tuomarin mielipiteen koirasta niin tietää jo vähän mitä odottaa. Nyt kun on vasta yhet takana ja siitäkin Koda kuitenkin kehittynyt jonkin verran suuntaan tai toiseen niin ei oikein tiedä mitä odottaa!

      Poista

Kiitos kommentista! :)