sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Porvoon KR 10.9.

Lauantaina päivää vietettiin Porvoon kaikkien rotujen näyttelyissä, jossa pk collieita tuomaroi irlantilainen Colm Hastings. Meillä oli kiireinen viikko takana, lähinnä sen takia, että olin yrittänytkin pitää aikataulut tiukkoina, ettei jännitys saisi mua täysin valtaansa. Valmistelut aloitettiin taas hyvissä ajoin, olin harjannut Kodaa parin viikon ajan melkein päivittäin, sillä nuorukaisella on tällä hetkellä aika tehokas "eroon karvoista" -kuuri käynnissä. Äitini esimerkiksi totesi perjantaina Kodan nähdessään, että miten Koda näyttää aivan erilaiselta kuin ennen... Ilmeisesti oli parin viikon aikana ehtinyt karvapeite harventua sen verran, että Kodasta oli kuoriutunut aivan uusi koira.



Treenailtiin myös pari kertaa seisomista ja seuraamista koirakavereiden kanssa ja ilman. Keskiviikkona varasin Kodalle vielä nopealla varoitusajalla ajan koirahierontaan ja saatiin vähän kesän uimisten jäljiltä jumiutuneita lihaksia auki hieronnalla ja laserhoidolla. Jumeja löytyikin aikalailla, takareisistä, selästä ja lapojen seudulta, mutta melko hyvin lähtivät nuorelta koiralta aukeamaan. Perjantaina Koda puunattiin kunnolla, pestiin, kuivattiin, föönattiin, harjattiin, kammattiin ja trimmattiin. Ja mun jännitys sen kuin yltyi.

Lauantaina suunnattiin sitten aamusta heti Porvooseen, jotta Koda ehtisi vähän tutustua paikkaan ja rauhoittua ennen kehää. Olin jättänyt aamuruuan antamatta, jotta Koda keskittyisi kehässä mun lihapullakätösiin, eikä niinkään ottaisi muista koirista häiriötä. Junioriuroksia oli paikalla vain kolme ja Koda oli niistä ensimmäinen, jäätiin siis heti yhteiskierrosten jälkeen kehään. Ollessani kehässä edelleen jännityksestä sekaisin asettauduin seisomaan tuomaripöydän eteen väärinpäin... Haha, ja tajusin tämän vasta, kun seuraava koira oli jo kehässä. Itseasiassa tuomari vähän niin kuin ohjasi meidät siihen naama väärään suuntaan. Mutta eipä kai siinä mitään, samaltahan tuo koira näyttää molemmin puolin. Ja kyllähän se tuomari koiran kiertää katsomassa molemmilta puolilta joka tapauksessa.


Tyytyväisenä väärinpäin seisoskellaan

Juoksuttamiset menivät ihan mukavasti, Koda oli kyllä hieman turhan innostunut lihapullista ja hyppi välillä innokkaasti. Lisäksi seisoessaan nuori herra hiipi pikkuhiljaa lähemmäs mua, luultavasti niiden samaisten lihapullien toivossa. Ensi viikolla Hyvinkäälle mentäessa koira saa kyllä aamulla syödä... Noh, arvosteluksi saatiin erinomainen, jes! Kaksi muuta junnua olivat hieman Kodaa nuorempia ja aika paljon hitaammin kehittyneitä, eli Kodaan verrattuna tosi pienen näköisiä. Molemmat merlepojat saivat myös ERI:n eli kilpailuluokassa oltiin sitten taas kolmestaan. Junioriluokan voittajaksi tuomari valitsi sitten meidät, jihuu! Harmillisesti tuomari ei kuitenkaan halunnut antaa kenellekään juniorille SA:ta ja tiemme näissä näyttelyissä päättyi tähän. 

Arvostelulapun kanssa piti käännöspisteestä pyytää apua, ei siksi etten olisi englantia ymmärtänyt, vaan siksi että kehäsihteerin käsiala oli sellaista hepreaa, että käännöspisteessäkin oltiin vähän puulla päähän lyötyjä. Saatiin kuitenkin lopulta selkoa tähänkin asiaan ja arvostelu kuului jotakuinkin näin:

hyvät yleiset linjat, mantelisilmät, hyvä purenta
kaareva kaula, joka laskeutuu hyvin sijoittuneisiin olkapäihin
hyvän kokoinen, hyvin kulmautunut, 
runsas luusto ja rakenne ikäisekseen
hyvä etuosa, tarvitsee aikaa kehittyä
liikkui hyvin, kun rauhoittui
hyvin käsitelty ja esitetty



Arvostelun pohjalta jäi hieman epäselväksi, mistä se SA:n saaminen, tai siis saamattomuus, jäi kiinni, mutta ehkä se oli sitten tuo "tarvitsee aikaa kehittyä" -kohta. Ensi sunnuntaina jatketaan SERT:n metsästystä tosiaan Hyvinkään ryhmänäyttelyissä. Porvoosta oppineena Koda saa aamulla ruokaa, mä seisotan sitä toivottavasti oikeinpäin kehässä (:'D) ja lisäksi Koda saa ottaa nyt alkuviikon aivan rennosti, ettei ole liikaa stressiä nuorelle koiralle. Porvoossa kävi nimittäin kehässä sellainen pieni välikohtaus, että toiseksi sijoittunut koira vähän ärähti kehässä Kodalle, Koda provosoitui ja ärisi takaisin. Luultavasti stressi, mun hermostuneisuus ja nälkä saivat sen niin nopeasti kuumenevaksi. Tilanne oli kyllä ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin ja teinipojat unohtivat rähinänsä. Täytyy kuitenkin nyt keskittyä siihen, että Kodan hermot saavat huilia ensi viikon ja muutenkin ehkä hieman hiljentää treenitahtia Kodan murrosiän ajan.


Omasta mielestäni Koda oli  tietenkin ruusukkeensa ansainnut, 
joten nappasin tätini kukkapenkistä pojalle aidon kukan koristeeksi


Kiira & Koda

4 kommenttia:

  1. Teillähän meni hienosti, onnea! Meilläkin on ihan pian erkkarit, ja kieltämättä jännittää, miten tää nyt menee... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän jäi harmittamaan se ettei saatu sitä SA:ta :/ mut ehtiihän sitä! Tsemppii teille, ei kannata jännittää (hyvä mun on sanoo :D)!

      Poista
  2. Hei, koitapa esittää Koda niin, että pidät namikättä hieman alempana, jolloin Kodan nenänpää osoittaa enemmän maahan. :) Tällöin saa tuotua kivasti kaulan kaarta enemmän esiin. Ja jos saat niin tupeeraa vähän kauluskarvoja niskasta/takaraivosta, sillä ja pään asennon muuttamisella saa lisää näyttävyyttä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä! Kiitokset vinkeistä! Pistetään heti ens viikonloppuna testiin! :) vielä kun muistais nää siellä jännityksen keskellä, se mulla varmaan on suurin ongelma. Tiedän miten pitäis esittää ja miten valmistella ennen kehää mut oon niin hermostunu etten kykene mihinkää. Mut yritän näitä! Kiitos :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)