torstai 29. syyskuuta 2016

Leiki, treenaa, lepää, toista.

Saatiin lauantaina toista kertaa treeni-, metsälenkki- ja leikkiseuraksi sileäkarvainen collie Pyry omistajansa Marikan kanssa. Ihanaa on ollut saada Kodalle suunnilleen samanikäinen colliekaveri, noilla kun tuntuu olevan ihan samat jutut, vaikkakin Pyry on aika paljon villimpi tapaus kuin Koda. Koda on kuitenkin samankokoisten kaverien kanssa leikkiessä erittäin pitkäpinnainen ja kestää kyllä kovaakin höykytystä, ja jopa tykkää siitä. Pyryn kanssa Koda saa myös tärkeää siedätystä muiden urosten läsnäololle ja koska pojat ovat pitkälti samalla aaltopituudella leikkien suhteen, saadaan erimielisyydetkin setvittyä vain pienellä ärähdyksellä. Kodan ollessa nuorempi käytiin paljon koirapuistoissa, mutta teini-iän tultua emme ole oikeestaan enää puistoilleet. Koda hermostuu helposti pienemmille, sen alistamista yrittäville uroksille, kun taas isommat ja vanhemmat urokset taas tuntuvat helposti yrittävän pelkästään alistaa teini-Kodaa, ainakin jos paikalla on narttuja. Varmempaa siis tavata tuttuja koiria kahden kesken niin saa helpommin positiivisia kokemuksia ja saa oikeasti leikkiä ja riehua.




Lisäksi Marika ja Pyry ovat olleet meille hyvää häiriötreeniseuraa ja ollaan saatu treenailtua vierellä kulkemista, ohituksia, paikkaistumista ja -makuuta sekä luoksetuloa. Lisäksi olen parhaillaan käynnissä olevan tokon verkkokurssin innostamana harjotellut paljon katsekontaktia ja keskittynyt sen parantamiseen. Täytyy myöntää, että olen tehnyt Kodan kanssa sen virheen, että pentuna sen käyttäytyessä kiltisti ja oppiessa nopeasti, jätin perustaidot liian vähälle harjoittelulle. Sen takia ollaan nyt teini-iän tullen jouduttu pitkälti palailemaan ihan perusteisiin. Kontaktia ollaan harjoiteltu esimerkiksi niin, että kun vierellä kävellessä Koda katsoo mua silmiin, naksautan ja annan namin. Tätä ollaan treenailtu itsenäisten tokotreenien lisäksi ihan lenkeilläkin, saa ainakin paljon toistoja. Lisäksi jos tokoillessa Koda vilkuilee muualle, istun Kodan eteen ja kun Koda kohdistaa katseensa muhun, naks ja palkka. Ja tätä toistetaan niin kauan, että Kodaa kiinnostaa enemmän minä kuin se, mitä aiemmin haluttiin tuijottaa. Kotona treenatessa häiriönä on ollut YouTubesta pyörimään laitettu video, jossa vuorotellen eri rotuiset koirat haukkuu. Koda on herkkä reagoimaan juurikin muiden koirien haukkuun, siksi ollaan alotettu ihan kotona tämä haukkumiseen siedättäminen. Kätevää myös, kun voi lisätä pikkuhiljaa äänenvoimakkuutta.

Olen nyt tokoillessa siirtynyt aika paljolti lihapullista leikkipalkkaan, joka on toiminut erittäin tehokkaasti sen jälkeen, kun olen kotoa kerännyt kaikki Kodan lelut pois lattioilta lojumasta ja ne kaivetaan esiin vain silloin, kun treenataan jotain. Koda on näin oppinut paremmin siihen, että leikkiminen on palkka ja että mun kanssa on mahtava leikkiä. Lelun avulla saa myös paremmin nostettua viretilan oikealle tasolle ja hieman herkkä masukaan ei rajoita treenien määrää (ja koira jaksaa syödä paremmin myös oikeeta ruokaa). Edelleen ihan uusien asioiden opettelussa käytän namipalkkaa, koska leikkiminen saa välillä viretilan niin korkealle, että Koda vain höseltää. 



Kodan murrosikä on tuonut haasteita kaikkiin keskittymiskykyä vaativiin treeneihin, etenkin tuo häiriönsieto on ottanut takapakkia parin viime kuukauden aikana. Myös siksi, että paimennuksen ja vesipelastuksen ohella olen jättänyt häiriötreenaamisen aivan liian vähälle huomiolle. Joka tapauksessa tällä hetkellä pienetkin edistysaskeleet ovat meille tosi iso juttu, erittäin tyytyväinen olen esimerkiksi Kodan toimintaan Pyryn ollessa häiritsemässä. Olen pitänyt nyt treenipätkämme lyhyinä ja paljon leikkiä sisältävinä, jotta innostus ja kiinnostus pysyy yllä molemmilla. En myöskään vaadi Kodalta puhtaita tai kovinkaan siistejä suorituksia tällä hetkellä, tarkoituksena on lähinnä pitää hauskaa, opetella häiriönsietoa ja samalla harjoitella tokon liikkeitä edes hieman. Kehun tietysti kovasti enemmän silloin, kun esimerkiksi perusasento on suora ja sopivalla etäisyydellä, mutta myös vähän sinnepäin kelpaa tällä hetkellä. Katsotaan sitä tarkkuutta sitten, kun Kodan keskittymiskyky on taas kohdillaan.

Ensi viikolla meillä alkaakin jo varsinainen tokon alkeiskurssi, nyt kun ollaan vaan itsenäisesti treenailtu verkkokurssin ohjeiden mukaan. Yritän tällä viikolla vielä ehtiä melkein joka päivä edes vähän treenaamaan kontaktia ja seuruuta, jotta päästäisiin ensi viikolla alkeiskurssilla oikeesti kunnolla keskittymään treeniin, eikä epätoivoisiin rauhoittumisyrityksiin menisi liikaa aikaa. Pitää myös alkaa ahkerammin kysellä syksyn aikana häiriötä treeneihin. Tilasin myös Adlibriksestä yhden tokoaiheisen kirjan, joka odottaisi postissa noutamista. Toivotaan, että sieltä saa hyviä vinkkejä! Suurin haaste taitaa tosin välillä olla tää oma malttamattomuus :D


Viikonlopun tunnelmissa,

Kiira & Koda

2 kommenttia:

  1. Aivan ihanat veijarit! Olisipa itselläkin koira ♥

    http://emmikristiinan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Ovathan nuo ihania kavereita

      Poista

Kiitos kommentista! :)