sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Raskas viikko

Meillä, tai lähinnä minulla, on ollut melko raskas viikko. Olen ollut työharjoittelussa ja vaikka työpäivät eivät ole tavallista pidempiä, niin uusiin tapoihin tottuminen ja jatkuva uusien asioiden sisäistäminen on vienyt melko paljon energiaa. Kodalla sitten taas on tietysti ollut iltaisin reippaasti virtaa, hän kun on saanut nukkua sen ajan, minkä minä olen ollut töissä. Kaikkea puuhaa olen yrittänyt meille keksiä ja vaikka olen väsynyt ollutkin, niin intoa riittäisi Kodan kanssa harrastamiseen. Nyt tuleekin sitten koko viikon ohjelmamme tiiviissä paketissa, joten varautukaa:


Tiistaina kävimme paimentamassa ja tämä meni todella kivasti! Oli vain erittäin mutaista ja lampaat jostain syystä tykkäsivät taklata minua mutaan... Noh, mutta Koda oli selvästi sisäistänyt jotain viime kerran jälkeen. Kouluttajalle ihmettelin, että onkohan Koda kipeä vai mikä sitä vaivaa, mutta vastaus kuului vaan, että Koda alkaa ymmärtää, mistä on kyse. Koda oli rauhallinen, vain muutaman kerran touhu meni leikkimisen puolelle. Muuten Koda tutkiskeli, miten lampaat reagoivat hänen liikkeisiinsä ja tutkiessaan välillä unohti minun läsnäolon. Tämä nyt ei kuitenkaan niin vakavaa ollut, kun Koda selvästi työsti paimenviettiään ja opetteli lampaiden reaktioita.

Koda liikkui erittäin hienosti lampaiden kanssa silloin, kun mentiin myötäpäivään, mutta vastapäivään liikkuminen tuotti hieman hankaluuksia. Silloin Koda ajautui turhan lähelle lampaita, vaikka myötäpäivään kuljettaessa osasi hyvin säilyttää sopivan etäisyyden. Yritin siis saada Kodaa jatkuvasti hyödyntämään myös vastapäivään kulkemista, jotta sekin suunta kehittyisi. Hyvä, että olin etukäteen opettanut Kodalle kiertämiskäskyt eri suuntiin, joten sain näillä käskyillä Kodan liikkumaan haluamaani suuntaan. Nopeasti kuitenkin suunta vaihtui, myötäpäivään kulkeminen kun oli Kodalle selvästi helpompaa ja luontevampaa. Tiistaina taas uudestaan treenaamaan, toivotaan, että järki on tullut Kodan päähän jäädäkseen, voisi sitten alkaa kunnolla harjoittelemaan ja harkita paimennuksen esikokeitakin jossain välissä.


Torstaina oli sitten vuorossa vesipelastusta jälleen kerran ihanassa + 13 asteen lämpötilassa. Yllättäen treeneihin ei ollut hirveää tunkua tällaisella ilmalla, joten pääsimme melko nopeasti kolme kierrosta läpi. Kodan kanssa treenattiin veneestä hyppyä ja kahteen otteeseen veneen tuomista rantaan. Valitettavasti tämä jälkimmäinen on edelleen hakusessa. Koda ei jostain syystä halua ponnistaa rannalta uimaan, vaikka omatoimisissa vepe-treeneissä tämäkin sujui oikein mukavasti. Pitäisi päästä useammin uimaan ja saada Kodalle varmuus tähän suorittamiseen. Ehkä tämä tästä vielä!


Glenoak Enlightened


Perjantaina olin aivan loppu työpäivän jälkeen, mutta päätin kuitenkin (huono idea) yrittää treenata Kodan kanssa tottelevaisuutta. Emme ole kovinkaan paljoa viime aikoina tottelevaisuutta treenailleet, mutta haluaisin jossain vaiheessa liittyä Kodan kanssa toko -ryhmään ja haluaisin saada alkeistason liikkeitä jonkun verran haltuun ennen sitä. Kävelimme siis lähellä olevalle hiekkakentälle ja treenasimme seuraamista, sivulle tulemista ja paikallaan makuuta. Ja pelleilyksihän se meni. Koda oli varmaan vielä turhan väsynyt edellispäivän vepeilystä ja minulla oli työviikon jälkeen energiatasot sen verran matalalla, että turhauduin heti, kun Koda ei toiminut niin kuin olin ajatellut. Ja kun minä turhaudun, niin turhautuu myös Koda, eikä tee enää yhtään mitään, mitä haluan. Kokosin itseni ja leikittiin hetki, jotta Kodalla tulisi taas hyvä fiilis yhdessä tekemiseen. Sitten yritettiin vielä nopeasti uudestaan, ettei jäisi paha maku suuhun näistä treeneistä. Lopetettiin heti, kun Koda teki parikin asiaa oikein ja suunnattiin vesisateen alta takaisin kotiin. Yritetään uudestaan vähän parempana päivänä.



Lauantaina oli illalla niin mukava ilma, itsellä hyvä fiilis ja Kodallakin vaikutti olevan energiatasot kohdillaan, että päätin yrittää tottelevaisuutta pienellä annoksella uudestaan. Lisäksi pakkasin mukaan hajupurkit, jos saisi Kodaa edes vähän keskittymään nose workiin myös ulkona. Aloitimme pienellä nose work -treenillä, etsittävät purkit olivat siis metrin päässä meistä, mutta Koda vain tuijotteli maisemia ja ihmetteli Hakametsän hallin parkkipaikalta kuuluvaa musiikkia... Palkitsin ja kehuin kyllä valtavasti heti, kun Koda edes katsahti oikeeseen purkkiin päin. Kerran Koda onnistui menemään maahan oikean purkin eteen, mutta liekö ollut enemmän tuuria kuin taitoa...



Lopetettiin nose work aika nopeasti ja vaihdettiin tottelevaisuuteen. Lähinnä nyt harjoiteltiin sitä, että Koda keskittyisi minuun eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Tämä tuntuikin nyt olevan melko vaikeaa, sillä jäähallin pihalla oli jotain tapahtumaa ja kentällä meidän vieressä isä pelasi lastensa kanssa jalkapalloa. Hyvää häiriötreeniä siis! Kodan huomio tuppasi kyllä siirtymään turhan usein minusta muihin asioihin ja otin avukseni koirapillin. Puhalsin pilliin aina, kun Kodan huomio kääntyi muualle, naksautin, kun Koda otti katsekontaktin ja palkkasin. Lisäksi sanon nykyään Kodalle aina "jesjes!" onnistumisen hetkellä, se toimii ainakin toistaiseksi tosi hyvin. Koirapilli tepsi tosi hyvin ja kierrettiin sitten näiden palloa potkivien lasten ympärillä. Vaikka Koda on hyvin lapsirakas, onnistui hän pitämään katsekontaktin minussa lähes koko ajan. Lopetettiin onnistumiseen ja leikittiin hetki köydellä.

Sunnuntaina suuntasin sitten vielä itsekseni vesipelastuskisoihin Janakkalaan talkoolaiseksi. Olin jo unohtanut, että olin lupautunut tällaiseen hommaan, eikä oikein ollut kuuden työpäivän jälkeen intoa lähteä ennen kahdeksaa ajamaan Tampereelta Janakkalaan ja viettää koko aamupäivää seuraten muiden koirien kisaamista. Aurinko paistoi Tampereella kirkkaalta taivaalta ja olin varautunut aurinkorasvan ja vaihtoshortsien kanssa kunnon kesäpäivään, mutta enpä ollut sitten tajunnut tarkistaa Janakkalan ennustetta. Aurinko oli pilvessä ja sääennuste lupaili sadetta ja ukkoskuuroja. Meillä oli kuitenkin hyvää tuuria ja saatiin juuri kisat ja palkintojen jako pakettiin, kun vesisade alkoi. Itse toimin sihteerin hommissa. Se on ihan leppoisaa puuhaa, missä oppii paljon lajin arvostelusta ja saa nähdä kaikkien suoritukset. Alun kankeuden jälkeen siis lopulta oikein mukava kisapäivä!



Nyt sohva ja Greyn Anatomia kutsuu.

Perjantaina alkavaa lomaa odotellen,


Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)