keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mökkitokoa ja viretilan säätelyä

Lomailun ohessa täytyy välillä myös vähän treenailla, ettei Koda ole täysi riiviö, kun palaa kaupunkiin. Muutaman kerran ollaan treenailtu siis tokoa, tai mitä lie tottelevaisuutta nyt onkaan näin aloittelijoille. Koska mökkimme on Saimaalla pienessä saaressa, joka on maastoltaan aika kivistä, olemme treenailleet "mantereella".

Treenattiin paikallaan makuuta, paikallaan istumista, seuraamista ja maahanmenoa. Treenien välissä vähän temppuiltiin ja leikittiin, jotta saatiin Kodan viretilaa nostettua ja sitä kautta enemmän oppia perille. Jos Kodan viretila on hyvin matalalla koulutustilanteissa, se siirtyy helposti haahuilemaan ja ajautuu esimerkiksi haistelemaan maata. Colliet ovat yleensä hieman pehmeitä, eivätkä välttämättä kestä hirveästi paineistusta. Vaikkei Koda collieksi kovin pehmeä olekaan, olisi koulutustilanteissa silti tärkeää, että Kodan vire olisi tarpeeksi korkea, jolloin se kestää myös paineistusta paremmin.



Toisaalta viretilan ollessa liian korkea ja minun painostaessa Kodaa hieman liikaa, Koda siirtyy sijaistoiminnolle, ikäänkuin ilmoittaen, että "ei sitten, jos ei kelpaa", keskittyy haistelemaan tai esimerkiksi paimentaessa alkaa syömään aitauksen reunalla kasvavaa ruohoa. Tässä suurin vaikuttaja on vielä toistaiseksi Kodan nuori ikä. Nuoret ja melko pehmeät koirat kestävät paineistusta huomattavasti vähemmän kuin kokeneemmat koirat. Tärkeää on siis löytää tasapaino viretilan säätelyssä ja tässä on mulla vielä paljon oppimista. Esimerkiksi paimentaessa opettelemme sitä, että Koda olisi korkeallakin viretilalla hallinnassa ja kestäisi mun luomaa painetta yhä paremmin. Ideaalitilanteessa Koda viretila ja hallittavuus siis pysyisivät tasapainossa ja toisaalta Koda olisi jatkossa hallittavissa yhä korkeammillakin viretiloilla. Viretiloista ja hallinnasta voit lukea enemmän täältä.

Näyttelytreeni -postauksessa kerroin, kuinka olemme harjoitelleet leikin avulla sitä, että Koda osaisi rauhoittua oma-aloitteisesti, eli että Koda osaisi hallita omaa viretilaansa ilman varsinaista käskysanaa. Huomaan, että tästä on ollut hyötyä ja Koda osaa jo melko hyvin rauhoittaa oman vireensä. Toisaalta vielä toinen puoli, eli se, että Koda osaisi itse myös nostaa viretilaansa esimerkiksi tokoillessa tai vepeillessä, on työn alla. Paimentaessa viretila nousee kyllä aivan itsestään, mikä toisaalta kertoo vain sen, että Kodalta tosiaan löytyy paimennusviettiä. 



Viretilaa voidaan siis nostaa esimerkiksi riehakkaalla leikillä. Tokoilun aloitammekin nykyään jahtaamisella, noutamisella ja vetoleikeillä. Leikki nostaa Kodan vireystilaa nopeasti ja sitten päästäänkin treenaamaan hallintaa. Aloitettiin seuraamisella, josta siirryttiin paikalleen makuun, jatkettiin seuruuta ja lopuksi vielä treenattiin hetki noutoesineen pitämistä.

Seuruu sujuu aika vaihtelevasti, tosiaan paljon kiinni Kodan viretilasta. Nyt lämpiminä päivinä, kun ollaan aivan pieniä hetkiä treenailtu, ei oikein meinaa löytyä yhteistä säveltä, mutta loman alussa viileämmillä keleillä seuruukin onnistui melko hyvin. Koda pitää seuruussa kyllä minuun aika paljon etäisyyttä, en tiedä onko tämäkin vähän sellainen lammaspaimenen ominaisuus, lampaidenkaan iholle kun koira ei saisi mennä. Sitä pitäisi siis myös parantaa, mutta ihan alkeitahan me muutenkin ollaan vasta treenailtu.



Koda on saanut hyvää paikallaan olo (seisominen ja istuminen) treeniä myös veneiden kanssa säheltäessä. Vanhempieni 15v sekarotuinen ja vettä yli kaiken inhoava Jeppe kun ei enää hirveän ketterästi pääse hyppäämään soutuveneeseen, joutuu sen houkutella veneeseen aina namin avulla. Tässä vaiheessa Kodan täytyy kiltisti olla paikallaan kauempana ja odottaa, että Jeppe on saanut itsensä kammettua veneeseen. Lisäksi veneessäkin täytyy nätisti istua paikallaan, kunnes ollaan soudettu rantaan, vene vedetty maihin ja Jeppe päässyt pois veneestä. Tokoillessa paikallaan olo sujuikin aika mukavasti, toki Koda on hyvin häiriöherkkä ja täytyykin yrittää saada muilta koirakoilta apua häiriötreeniin, kunhan päästään takaisin kaupunkiin.

Noutoesineen pitäminen tulee kyllä varmasti olemaan meille se suurin haaste. Kyllä Koda noutaa, mutta samantien, kun pitäisi esineen kanssa olla paikallaan, tippuu esine maahan. Treenasimme siis dummylla ja ajattelin, että sitä Koda pitäisi edes jotenkuten suussaan, mutta ei... Yritin vielä niin, että vedän sitä Kodan kanssa ja päästäessäni irti sanon "pidä", mutta maassahan se dummy oli heti. Lopulta oli kyllä maassa koko koira, pelleilyksi meni siis, kuten meille hyvin tavallista.




Colliet ovat pehmeyden lisäksi vähän itsepäisiä ja Koda melko paljonkin, eli ei kestä kovaa paineistusta, mutta silti vaatisi sitä, jotta tottelisi. Hieman ristiriitaista mielestäni, mutta aiheuttaa vain sen, että joutuu oikeasti löytämään sen oikean reitin tehdä yhteistyötä ja kouluttamistavan, joka sopii juuri sille omalle koirallesi. Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä iskee pieni epätoivo esimerkiksi tuon seuruun kanssa, lisäksi Koda on älyttömän huono menemään maahan. Ilmoittauduttiin Kodan kanssa nyt lokakuussa alkavalle tokon alkeiskurssille, josko sieltä saisi ideoita tuon riiviön motivoimiseen. Lisäksi olen ajatellut meneväni jollekin luennolle, joka käsittelisi koiran oppimista. Syksyllä siis paljon uutta opeteltavaa edessä!

Onneksi mökillä saa ottaa vähän rennommin, vai mitä? Ilon kautta yritetään mennä ja välttää koiran tai omistajan turhautumista.


Viimeisistä lomapäivistä nauttien,

Kiira & Koda



2 kommenttia:

Kiitos kommentista! :)