perjantai 22. heinäkuuta 2016

Itsenäistä vepeilyä ja pirun hot spot

Kuten jo lomalle lähtiessä uhosin, olemme treenailleet Kodan kanssa paljon vesipelastusta mökillä. Ihoreaktioita välttääkseni olen yrittänyt Kodaa jokaisen treenin jälkeen ainakin osittain föönata. Lisäksi olen yrittänyt myös pitää hyvin huolta siitä, että Kodan pohjavilla olisi kammattu auki, jotta iho saisi hengittää ja kuivuisi paremmin.


Glenoak Enlightened

Alkuun uimaan meneminen oli hankalaa, sillä mökkisaaremme on kivinen, eikä rannasta löydy sellaista täydellistä kohtaa, josta mennä uimaan. Lisäksi upouusi laiturimme on sen verran korkeiden ponttooneiden päällä, ettei Koda uskaltanut siitä hypätä. Parien uimiskertojen jälkeen Koda kuitenkin tunsi jo rannan sen verran hyvin, että uskaltautui jopa loikkien juoksemaan veteen. Ei se vieläkään mitään täydellinen vesipeto ole, mutta selvästi rohkeampi kuin ennen mökkeilyä.




Treenasimme kolmea vepe-liikettä, veneen hakua, hukkuvan pelastusta ja viemistä. Veneestä hyppyä emme treenanneet, sillä soutuveneestä hyppääminen on turhan vaarallista, koira voi esimerkiksi liukastua ja takatassut voivat jäädä kiinni veneen reunaan. Koda on muutenkin erittäin maltillinen näiden hyppyjen ja muutenkin veneestä pois tulemisen kanssa, soutuveneestä joutuisi kuitenkin jonkun verran ponnistamaan, että pääsisi turvallisesti laidan yli. Kerran Koda kyllä tipahti veneestä, kun palasimme vastarannalta mustikoita poimimasta. Molskahti onneksi melko pehmeästi ja turvallisesti veteen ja olimme sen verran lähellä rantaa, että jaksoi hyvin uida rantaan.

Veneen hakua treenasimme ensin pelkän köyden avulla ja muutaman kerran soutuvenettä hinaamalla. Tämä onnistui erittäin hyvin, kun ottaa huomioon, ettei Koda ole vepetreeneissä vasta kuin pari kertaa vetänyt onnistuneesti kumivenettä perässään. Soutuvene on kuitenkin aika paljon raskaampaa tekoa ja mökillämme on usein aika paljon aallokkoa.

Kodalla on paimenkoiralle tyypillinen "pehmeä" suu, eli collieita on jalostettu siten, etteivät ne hirveän hanakasti pure paimennettavia eläimiä liian kovaa, vaan pehmeästi näykkivät. Tämän takia Kodalle on välillä hankalaa pitää leluista tai muista tavaroista kovaa kiinni. Olen esimerkiksi vetoleikeillä yrittänyt parantaa Kodan kiinnipitämistä ja hieman tämä onkin jo parantunut. Helposti Koda vielä vepeillessä päästää esimerkiksi köydestä irti, kun alkaa tuntea veneen painon perässään.



Hukkuvan pelastamisen aloitin innostamalla Kodan vetämään dummya ja heittämällä sitä Kodalle veteen. Tämän jälkeen dummy omaan käteen, pelastusliivit niskaan ja veteen. Koda ui kyllä hyvin pelastettavan luokse ja yleensä ottaa myös hyvin dummysta kiinni, mutta nopeasti päästää irti ja ui rantaan yksinään. Mun käskyt menee sille kuitenkin suht hyvin perille, joten treenattiin pelkästään niin, että mä olin hukkuva ja sain samalla ohjeistettua Kodaa. Kaksi onnistunutta suoritusta ja lopetettiin hyvään fiilikseen, kyllä se tästä lähtee!



Viennin harjoittelu ollaan aloitettu vasta rannalla ja tarkoituksena on treenata se rannalla varmaksi ennen vedessä kokeilemista. Koska Kodalla on vielä paljon treenaamista hukkuvan pelastamisessa ja veneen haussa, ajattelin, ettei kannata pakkaa juuri nyt sekoittaa enempää. Tehtiin siis niin, että äitini seisoi ensin ihan lyhyen matkan päässä. Annoin Kodalle lelun, sanoin "vie" ja osoitin äidin suuntaan. Äiti otti lelun vastaan ja palkkasi. Pari kertaa näin ja sen jälkeen pidennettiin välimatkaa ja vaihdeltiin kummalta meistä palkka tuli. Olen vepetreeneissä huomannut, että koirat jäävät helposti esineen vietyään roikkumaan veneelle palkkaa odottamaan, joten haluan alusta asti opettaa, että palkka tulisi vasta minulta. Jotta Koda ei kuitenkaan lopettaisi viemistä, täytyy vastaanottavan henkilönkin näin alkuun välillä palkata.

Vienti on yleensä se liike, joka pilaa suorituksen vepekokeissa. Jostain syystä tämä on koirille hankalaa, joko ne eivät päästä viemästään tavarasta irti tai sitten eivät suostu viemään tavaraa veneeseen asti. Monet sanovatkin, että sovekokeeseen mentäessä on tärkeää, että muut kolme liikettä ovat varmat, niin viennin mennessä nollille voi silti saada soveltuvuuskokeen läpi. Nyt uskallan ehkä jo sanoa, että mielestäni realistinen tavoite olisi saada ensi kesänä sove läpi.


Kuivaustoimenpiteistä huolimatta Kodan selän iholta löytyi tänään pieni hot spot, kostea ihotulehdus, joka on uiville koirille valitettavan yleinen, nopeasti syntyvä vaiva. Kodan hot spot on onneksi kuitenkin melko pieni, rauhallisen ja kuivan näköinen. Lisäksi se on hyvässä paikassa sikäli, ettei Koda yletä sitä raapimaan tai nuolemaan. Luultavasti hot spot siis paranee nopeasti ja ostin apteekista tuollaista Vet Caren haavasumutetta paranemisen tueksi. Se on antiseptinen ja sisältää voimakkaalta tuoksuvia kasviuutteita, jotka estävät koiraa nuolemasta haavakohtaa. Toivotaan nyt siis nopeaa paranemista ja keskitytään nyt ainakin muutama päivä muihin juttuihin ja katsotaan saataisiinko vielä ennen kotiin lähtöä vedettyä yhdet vepetreenit.


Haavoja parannellen,

Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)