maanantai 25. heinäkuuta 2016

Nose Workia ulkosalla

Kodan hot spot on lähtenyt parantumaan aika hyvin, mutta on tosiaan pitänyt uimisen tilalle keksiä muuta aktiviteettiä. Mukavasti tulivatkin juuri nämä lämpimät ilmat eikä Koda hirveän pitkiä lenkkejä tuon paksun turkkinsa kanssa jaksa, eikä voi uidenkaan enää viilentyä. Ollaan energian kuluttamiseksi tehty hieman nose workia tässä omassa saaressa, Koda kun ei vielä oikein ole ulkona osannut etsimiseen keskittyä. Nyt kun saari hajuineen on tullut viikon aikana tutuksi, uskoin, että Koda pystyy ehkä jo hieman keskittymään hajutyöskentelyyn.



Koda on kunnolla opetettu vasta kanelin tuoksuun, joten sitä ollaan saaressa etsitty. Ilmaisuna tällä hetkellä toimii maahanmeno, mutta haluaisin kyllä muuttaa sen jossain vaiheessa rullailmaukseksi, jotta samaa voisi sitten käyttää, mikäli se haku -harrastus saadaan tässä aloitettua. Koda on huono haukkumaan, joten rullailmaisu olisi Kodalle luontaisempi keino kuin haukkuminen.

Koda melko hyvin tuota kanelia löytää silloin kun oikeesti keskittyy, mutta nykyään tuon koiran keskittymiskyky on välillä kuin kultakalalla. Noh, pieniä pätkiä kerrallaan niin pysyy murrosikäisenkin aivot mukana ja ehkä jotain silti oppiikin. Pienet pätkät ovat tällä hetkellä sitä, että Koda on etsinyt kahteen kertaan kahta purkkia (joissa siis molemmissa kanelia).





Välillä Koda jää haahuilemaan ja haistelemaan muuta tai vain tuijottamaan mua hölmistyneenä. Luulen, että tässä on ongelmana liian matala vireystila, jota jotenkin pitäisi saada tässä Nose Workissa nostettua. En ole vielä oikeen keksinyt sopivaa innostamiskeinoa, joten vinkkejä otetaan ilomielin vastaan! Huomaan myös itse jostain syystä turhautuvani kovin helposti juuri Nose Workissa, eli varmaan mullekin vähän liian hidastempoista touhua. Ja tietty Koda sitten aistii mun turhautumisen eikä jaksa senkään takia panostaa etsimiseen.

Välillä huomaan, että Koda kyllä löytää kanelipurkin, mutta ei oikein ymmärrä ilmaista sitä. Haistelee vaan ja jatkaa matkaa. Tähänkin pitäisi siis kiinnittää huomiota ja varmaan vahvistaa sitä kanelin hajua edelleen. Syynä tähän on luultavasti se, ettemme ole kesän aikana hirveästi hajutyöskentelyä ehtineet treenata ja Kodalla on vähän koko homma hukassa.



En ole myöskään viitsinyt hirveästi lisätä vaikeusastetta, meidän harjoittelut kun ovat jääneet viime aikoina niin vähiin. Ehkäpä taas kun syksyn sateet ja talven kovat pakkaset alkaa... Hyvä kuitenkin pitää edes vähän taitoa yllä ja kehittäähän tuo sitä puuttuvaa keskittymiskykyä. Kodalla taitaa vain olla vähän enemmän sellainen murrosikäisen tekemisen meininki päällä kuin aivojen käyttö.



Kadonnutta keskittymiskykyä (ja pokemoneja) metsästäen,

Kiira & Koda


torstai 21. heinäkuuta 2016

Mökkeilyn riemuja

Ollaan Kodan kanssa molemmat nautittu mökkeilystä. Alkukesä oli meille aika kiireistä ja tapahtumarikasta aikaa, kun olin paljon töissä, mursin varpaani ja Kodan kanssa aloitettiin vesipelastus ja paimennus. Molempien hermoille tämä luonnonrauha on tehnyt erittäin hyvää ja tässä hieman Kodan suosikkijuttuja ensimmäisiltä mökkipäiviltä:


Vapaana kulkeminen kaikilla lenkeillä, ihanaa kun saa poimia matkaan kaikki kepit ja juosta täysiä Jeppeä karkuun (ja kuvitella, että se jahtaa)

Koirakaverit, lähinnä Jeppe -vaari, mutta myös mökkinaapurin, pikkuserkkuni Barnaby, joka on Kodaa reilun viikon vanhempi





Veneily, veneen tutkiminen ja veneessä hölmöily. Veneen reunoilla voi aivan hyvin seistä ja lisäksi reunan yli kun kurkottaa, saa juotua raikasta järvivettä.

Uiminen, kuivaaminen, uiminen, kuivaaminen...






Ulkoilu, mökillä saa olla ulkona vaikka koko ajan. Mökkimme on saaressa, joten Koda saa olla vapaana ja on myös nukkunut öisin ulkona. 

Kepit, saaressa on todella paljon keppejä, oksia ja risuja. Keppihullun unelma.

Uudella laiturilla voi bongailla lintuja, kuunnella järveltä kantautuvia ääniä ja haistella tuulen tuomia tuoksuja. Lisäksi laiturilla tuulee mukavan viileästi.









Tulikin melko kuvapainotteinen postaus. Tämä netti vaikuttaisi nyt toimivan hyvin, joten treenipostauksia tulossa pian rennolla mökkimeiningillä.

Lomaterkuin,

Kiira & Koda

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Nuori kolmikko

Kodan suosikkitytöt ovat Sandra ja Bella. Sandra on reilun vuoden ikäinen newfounlandinkoira ja Bella taas parin vuoden ikäinen labradorin- ja kultaisennoutajan risteytys. Koda tutustui ensin Sandraan noin puolen vuoden iässä, kun Sandran omistaja kutsui meidät leikkimään heidän pihalleen. Bellaan törmäsimme paria viikkoa myöhemmin koirapuistossa. Bellan omistajan kanssa päädyttiin keskustelemaan, kuinka Bellan paras kaveri on nuori newfounlandinkoira ja todettiin kuinka pieni paikka tämä Tampere taas onkaan.

Muutaman viikon kuluttua koirat pääsivätkin ensimmäistä kertaa leikkimään kolmistaan ja olimme kaikki hämmentyneitä. Miten kolme koiraa osasivatkin leikkiä niin hienosti ilman, että kukaan jäi kolmanneksi pyöräksi. Siitä lähtien koirat ovat olleet parhaita leikkikavereita ja joka kerta hämmästyttävät yhteispelillään.

Ensimmäisiä upeita hetkiä oli, kun tytöt yhteistuumin jahtasivat Kodaa. Sandra jahtasi, Bella pysähtyi puun juurelle ja odotti, että Sandra ajaa Kodan puun luokse ja syöksyi sitten perään. Jahdattiin hetki ja seuraavaksi oli Sandran vuoro vaania ja Bellan vuoro ajaa. Ja Koda nautti täysillä tyttöjen huomiosta.

pitkäkarvainen collie



Myöhemmin nämä kolme ovat muun muassa alkaneet leikkiä vetoleikkiä kolmisteen, yleensä niin, että Koda vetää yhteen suuntaan ja Sandra ja Bella toiseen. Kuulemani mukaan jo kahden koiran välinen vetoleikki on melko harvinaista ja osoittaa suurta koirien välistä luottamusta, puhumattakaan tällaisesta kolmen koiran kimppaleikistä. Toisinaan koirat vetävät kaikki myös eri suuntiin ja siinä ovat lelut koetuksella. En tiedä ovatko tytöt sopineet, että annetaan Kodan voittaa vai onko Kodalla vaan hirveät voimat, sillä yleensä Koda saa vedettyä tyttöjä perässään ympäri pihaa.

pitkäkarvainen collie newfounlandinkoira noutaja

pitkäkarvainen collie

Lisäksi koirat ovat alkaneet painimaan, mutta se on hieman haastavaa kolmistaan. Sandran ja Bellan paini on ihmeellistä nyhjäämistä, suurimman osan ajasta ne vain makaavat päällekkäin. Näissä tilanteissa Koda katselee suosiolla sivusta ja käy viemässä lelua jollekin meistä omistajista. Kodan ja Sandran paini on melko vauhdikasta ja ne vuoroin spurttaavat pihaa ympäri, vuoroin painivat.






Koirien välinen leikki kehittää koiran motoriikkaa, tasapainoa, lihaksistoa, sosiaalisia eleitä ja suhteita, auttaa kuluttamaan ylimääräistä energiaa ja vähentää stressiä silloin, kun leikki on tasaväkistä ja reilua. Upeaa siis, että Kodalle on löytynyt naapurustosta tällaiset leikkikaverit!

Näiden koirien välisen siteen on luultavasti saanut aikaan useampi tekijä, kuten se, että sekä Koda että Sandra ovat tutustuneet Bellaan jo nuorella iällä. Lisäksi Koda ja Sandra tutustuivat melko pentuina. Asiaa helpottaa myös se, ettei näistä koirista kukaan koe tarvetta alistaa toista, vaan arvojärjestys vaikuttaisi olevan selvillä. Lisäksi Sandra ja Bella on molemmat leikattuja, joten ne eivät tuoksu Kodan nenään nartuilta. Koirat ovat myös melko samankokoisia, tasaväkisiä ja niillä on samanlainen tyyli leikkiä.


pitkäkarvainen collie

pitkäkarvainen collie

Leikkisää viikkoa toivottaa

Kiira & Koda