torstai 30. kesäkuuta 2016

Syntymäpäivän paimennukset

Koda vietti eilen ensimmäisiä syntymäpäiviään! Koska Koda ei suuremmin arvosta herkkuja ja lisäksi Kodalla on ollut alkuviikon inhottavia vatsavaivoja, niin synttärilahjaksi Koda pääsi pitkästä aikaa treenaamaan lammaspaimenen hommia. Edellisestä paimennuskerrasta oli ehtinyt kulua tasan kuukausi, mutta nyt uskaltauduin varpaani kanssa jo lähteä kokeilemaan tätäkin hommaa.

Koda oli ensin hieman ihmeissään ja oli selvästi ottanut vähän liikaa itseensä viime kerran komennukseni. Hän kyllä vilkuili lampaita, mutta keskittyi enemmän syömään aitauksen laidalla olevaa ruohoa. Tässä vaiheessa pidin Kodan hihnasta vielä kiinni, mutta kun päästin hihnasta irti, muuttui ääni kellossa. Koda innostui, ja innostuikin sitten vähän liikaa. Kouluttaja keskeytti meidät ja sanoi, että Koda jahtaa liikaa, eikä paimenna kuten olisi tarkoitus.


Hetken rauhoittuminen
Viime kerralla Koda rauhoittui, kun ehdin asettaa kepin hänen eteensä, mutta tällä kertaa Koda ei piitannut kepistä ja huitomisestani pätkääkään. Piti keksiä muu keino saada Kodan huomio pois lampaista ja keksittyminen enemmän siihen, mitä minä pyydän.

Muutama kuukausi sitten Koda puri minua vahingossa ja kiljaisin "ai" ja olin hieman vihainen Kodalle. Tämän jälkeen huomasin, että Koda reagoi voimakkaasti aina, kun sanon "ai" ja olenkin käyttänyt tätä hyödyksi silloin, kun Koda tekee jotain epätoivottua.

Päätin siis käyttää tätä Kodan hölmöilyn keskeyttämiseen. Ja se toimi, jopa liiankin hyvin. Koda kyllä rauhoittui ja lopetti lampaiden perässä säntäilyn, mutta osittain reagoi liian voimakkaasti, ikäänkuin luovutti ja osoitti, että "pidä sitten lampaasi, en enää puutu tähän". Seuraavaksi sitten vähän innostettiin ja kehuttiin heti, kun Koda taas kiinnostui lampaista. Kunnon tasapainoilua.    





Päästiin kuitenkin melko nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, minkä takia komennan. Koska Koda on vähän herkkä, käytin "ai" sanaa vain sellaisissa tilanteissa, kun Kodalla selvästi lähti homma lapasesta. Tilanteissa, joissa mopo vasta alkoi keulia, käytin sanaa "rauha" matalalla ja rauhallisella äänellä, jolloin Koda ehti laskea kiihtymystilansa ennen kuin innostus sai yliotteen. Näin saimme yhteistyömme toimimaan ja onnistuimme muutaman kerran oikein hyvin! Kouluttaja kehuikin, että aitauksen ulkopuolelta huomasi, miten Koda muutaman kerran aivan selvästi katsoi lampaita "järjenvalo" silmissään. Eli vietti kuitenkin oli vielä tauon jälkeen tallessa, kunhan innostuksen sai laantumaan. 

Hyvä tilanne on silloin, kun Koda on rauhallinen, ottaa katsekontaktia myös minuun, mutta samalla tietää koko ajan, missä lampaat ovat. Lisäksi paimenkoira ei saa ottaa yhtä lammasta silmätikuksi, vaan enemmänkin keskittyä ohjaamaan lauma yhden yksinäisen lampaan luokse. Treenin aluksi Koda enemmän kuitenkin teki ensin mainittua ja keskittyi juurikin jahtaamiseen, eikä paimentamiseen. Pienen pohdinnan jälkeen tämä kuitenkin muuttui paremmaksi ja Koda muutaman kerran osasi jo hienosti tuoda muun lauman yhden eksyneen lampaan luokse. 


Varvaskin kesti ihan hyvin, joten ensi viikolla seuraavan kerran treenaamaan! Toivotaan, ettei tule vastaavia hidasteita enää ja ehditään saada Kodan paimennusvietti kunnolla syttymään tämän paimennuskauden aikana.

Koda vaikutti nauttivan syntymäpäivästään, nukahti kotona melkein heti ja nukkui vatsavaivoistaan huolimatta sikeästi aamuun asti. Upeaa omistaa koira, jonka kanssa on mielettömän hauskaa ja palkitsevaa harrastaa erilaisia lajeja. Täytyy vaan muistaa myös levätä ja rauhoittua välillä. Tämän päivän vepe-treenit jätettiinkin välistä ja otetaan viikonloppukin rauhallisesti, jos Kodan vatsavaivat sattuisivatkin olemaan stressin aiheuttamia.

Ottakaahan muutkin rennosti!

Kiira & Koda
 

5 kommenttia:

  1. Eksyin sun blogiin! Kivoja kuvia ja teksti on kivaa luettavaa. Käy tsekkaan mun ja Bean blogi lagotontassuja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Kävin katsomassa myös teidän blogin, jään odottelemaan jatkoa :)

      Poista
    2. Moi! Kiitos kommentista blogiin. :-) Treeniseura käy aina!

      Poista
  2. Uii teki ootte käyny paimentelemassa. Onko tarkoitus edetä pidemmällekkin? Ja missä ootte käyny? Me ollaan Wakan kanssa Somerolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on älyttömän hauskaa touhua! Täytyy taas laittaa postausta ens viikon paimennuksen jälkeen kun tällä viikolla alkoi sujumaan jo tosi hyvin! Tarkotus olis edetä mahdollisimman pitkälle, nyt kun Kodalla toi riehuminen on laantunu ja huomaa miten paljon se nauttii tosta hommasta! Me ollaan käyty koira-kehrolla urjalassa, tosi kiva paikka! :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)