maanantai 20. kesäkuuta 2016

Näyttelyiden jälkipuintia

Kodan, ja myös minun, ensimmäisistä virallisista näyttelyistä on kulunut reilu kuukausi ja monet ovat ihmetelleet, että miten on mahdollista pärjätä heti ensimmäisissä näyttelyissä näin hyvin. Ja täytyy myöntää, että olen kyllä itsekin ihmetellyt samaa. Pohdiskelenkin tämän päivän postauksessani vähän sitä, mitkä asiat edesauttoivat onnistumistamme.


Tärkeää tietenkin on se, että koira on hyvännäköinen ja rodunomainen. Sen suhteen Kodalla ei ole ollut oikeastaan ongelmia, mutta toisaalta asia on myös sellainen, mihin ei voi ihan hirveästi koiran hankkimisen jälkeen vaikuttaa. Toki jotain hienosäätöä voidaan tehdä, eli esimerkiksi collieilla osittain teipataan korvia pentuna, jotta ne pysyvät oikeassa asennossa. Lisäksi tärkeää on oikeanlainen liikunta ja ruoka, jotta koira kasvaa, ja lihaksisto ja luusto kehittyvät oikein. Terve rakenne nimittäin auttaa koiraa liikkumaan kauniisti ja iloisesti kehässä ja asettamaan itsensä luonnostaan edustavaan ja ryhdikkääseen asentoon. Lisäksi tietenkin hoidetaan turkkia ja hampaita, kuten muillakin kuin näyttelyihin tähtäävillä koirilla.

Näyttelyihin ei kuitenkaan mielestäni voi lähteä kylmiltään, vaikka koira olisikin kaunis ja terverakenteinen. Ainakin isojen koirien kanssa on tärkeää, että koira myös käyttäytyy kehässä edes lähestulkoon maltillisesti, jotta tuomari voi keskittyä koiran ulkonäön, rakenteen ja liikkumisen arviointiin. Tietysti näyttelyt etenkin tällaisten pitkäkarvaisten rotujen kanssa vaativat myös puunaamista ja laittamista, jotta koira saadaan mahdollisimman edustavan näköiseksi. Tässä minulla oli asiantuntevaa apua, josta jo aiemmassa postauksessa mainitsin. Keskitytään tässä postauksessa siis lähinnä oikeanlaiseen näyttelykäyttäytymiseen, eli kuinka kesyttää pienestä leijonasta kehäkelpoinen hurmuri.


Kasvattaja oli osittain jo pentuaikana opettanut Kodaa seisomaan, kulkemaan vierellä ja kohtaamaan erilaisia koiria ja ihmisiä, mikä antoi minulle loistavat lähtökohdat Kodan kouluttamiseen. En kuitenkaan ole itse koskaan käynyt koiranäyttelyissä, en koiran kanssa enkä ilman, joten tarvitsin apua tässäkin. Päätin osallistua näyttelykurssille, ja hetken internetin ihmeellistä maailmaa selailtuani paikaksi valikoitui Koirapalvelu Taidogas.

Koirapalvelu Taidogas on Kangasalan Lentolassa toimiva yritys, joka tarjoaa koulutuksia, kursseja, luentoja, säännöllisiä viikkotreenejä ja koirahierontaa, lisäksi huhtikuussa samoihin tiloihin aukesi koirauimala, jonka olemmekin jo Kodan kanssa käyneet testaamassa. Kurssitarjonnasta löytyy näyttelykurssin lisäksi muun muassa agilitya, doboa, tokoa, nose workia, rallytokoa ja pentu- ja arkitottelevaisuuskursseja. 


Näyttelykurssimme alkoi helmikuussa ja sisälsi neljänä viikkona tunnin pituisen opetuskerran. Kurssi järjestettiin lämmitetyssä hallissa ja kouluttajana toimi Heidi Ruoho. Näin jälkeen päin ajateltuna en olisi oikeastaan voinut olla tyytyväisempi kurssin sisältöön. Ensimmäisellä kerralla olimme kyllä aivan hukassa ja meinasin jo vaipua epätoivoon, koska välillä olen vähän sellainen "kaikki minulle nyt ja heti" -tyylinen ihminen. Eivätkä näyttelyt olleet minulle ensisijainen tai mieluisin koiraharrastus, ja se vaikutti myös hermoiluuni. Ensimmäisissä treeneissä Koda säntäili muiden luokse, haukkui heti, kun joku muu juoksi, eikä hampaiden katsomisesta tullut yhtään mitään. Nopeasti epätoivoon vaipumisen jälkeen muistin kuitenkin, että Koda on vasta seitsemän kuukauden ikäinen ja on tottunut siihen, että toisia koiria moikataan ja niiden kanssa saa leikkiä ja riehua. Ei pidä vaatia liikoja ensimmäisellä treenikerralla. 


Toisissa ja kolmansissa treeneissä Koda jo seisoi melko kauniisti paikallaan, silloin kun muutkin seisoivat, mutta edelleen haukkui ja säntäili, kun muut juoksivat. Koda ei oikein osannut rauhoittua muiden koirien liikkuessa ja meidän yrittäessä juosta, Koda roikkui hihnassa ja pomppi iloisesti ympäriinsä. Tuntui, että Koda kiihtyi nollasta sataan sekunnissa, eikä jarruttamisesta ollut tietoakaan.

Heidi antoi meille kuitenkin lelun kanssa tehtäviä rauhoittumisharjoituksia, joita voisimme treenata kotona ja joiden avulla Koda oppisi tarjoamaan rauhoittumista itse, ilman käskemistä. Nuorille koirille, ja vielä erityisesti paimenkoirille, oli Heidin mukaan tyypillistä se, että ne osaavat kiihdyttää itsensä pienenkin ärsykkeen vuoksi todella nopeasti, mutta rauhoittuminen vaatii melko paljon harjoittelua.

Lisäksi Heidi neuvoi harjoittelemaan vierellä juoksemista ilman, että Koda nappaa hihnasta kiinni. Tätäkin niin, että koira ymmärtäisi itse olla ottamatta hihnaa suuhunsa, eli lopettamalla juoksemisen heti, kun tätä tapahtuu ja jatkamalla taas, kun Koda irrottaa otteensa hihnasta.

Harjoiteltiin kotona siis viikon ajan rauhoittumista sekä hihnakäytöstä ja viimeisellä kerralla näyttelytreeneissä menikin paremmin, vaikkakin edistysaskeleet olivat edelleen melko pieniä. Vieläkin Koda pomppi vierellä juostessa ja hampaiden katsominen oli hankalaa, mutta haukkuminen, riehuminen ja muu sähellys olivat jääneet jo vähemmälle.


Näyttelykurssin jälkeen pidimme tauon näyttelyihin treenaamisesta, vaikka välillä toki kotona harjoittelimme paikallaan seisomista ja lenkillä vieressä ravaamista. Lisäksi keskityin palkitsemaan Kodan aina rauhoittumisesta Heidin ohjeiden mukaan ja parantamaan Kodan keskittymiskykyä häiriötreeneillä.

Huhtikuun lopulla kävimme vielä yksittäisissä näyttelytreeneissä Koirapalvelu Taidoggaassa ja pieni pohdintatauko oli selvästi tehnyt Kodalle erittäin hyvää! Koda seisoi paikallaan, ravasi kauniisti vieressä ja antoi jopa kerran katsoa oikein hienosti hampaat. Kyllä Koda selvästi edelleen olisi halunnut leikkiä muiden koirien kanssa ja välillä liikehti levottomasti, kun muut juoksivat. Haukkuminen, säntäily ja muu sähellys oli kuitenkin vähentynyt merkittävästi ensimmäisistä kerroista, ja omistajana pystyin olemaan treenien jälkeen oikein tyytyväinen ja ylpeä.

Treenihallissa oli myös peili, josta pystyi katsomaan koiran seisomista sivulta. Huomasin, ja Heidikin mainitsi, että Koda asettaa itsensä edustavaan asentoon ilman apuja. Pystyinkin siis näyttelyissä keskittymään muihin asioihin kuin koiran jalkojen siirtelyyn, esimerkiksi oman jännitykseni kontrolloimiseen.


Olimme valmiit ensimmäisiin näyttelyihin! Kiitos Koirapalvelu Taidogas ja Heidi! Tietysti Kodasta huomasi näyttelyissä, että hän on nuori ja kokematon, mutta en olisi voinut kuvitellakaan, että menisi noinkin mukavasti. Ehkä jopa hieman innostuin tästä näyttelytouhusta.

Ei siis muuta kuin kohti seuraavia näyttelyitä ja haasteita! Seuraavat näyttelymme tulevat todennäköisesti olemaan Porvoon kaikkien rotujen näyttelyt 10.-11.9. Tauko tulee olemaan aika pitkä kesäharrastusten, eli paimennuksen ja vesipelastuksen takia, joten yritän ehtiä Kodan kanssa vielä muutamiin näyttelytreeneihin Taidoggaalle ennen H-hetkeä.



Kiira & Koda 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)