lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kouluttamista leikin varjolla

Otan monesti aamu- ja/tai iltalenkillä mukaan jonkun Kodan lelun, yleensä frisbeen tai pallon. Jäämme kesken lenkin hiekkakentälle tai muulle aukealle alueelle leikkimään. Samalla opetan Kodalle paikallaan istumista tai makaamista, seuraamista, luoksetuloa ja esimerkiksi kiertämistä jalkapallomaalien avulla. Palkinnoksi hyvästä suorituksesta leikki jatkuu. Leikimme vetoleikkejä, noutamista, jahtaamista jne. 

Tämä kuluttaa tavallista lenkkiä paremmin Kodan ylimääräistä energiaa, sillä leikin lomassa joutuu sekä ottamaan spurtteja että keskittymään tehtäviin saadakseen taas leikkiä. Lisäksi tämä on erittäin hyvää liikuntaa myös minulle, joudun juoksemaan vuoroin Kodan perässä, vuoroin Kodaa karkuun ja vetämään täysillä, jos aion selviytyä vetoleikistä voittajana.


Tällä kertaa toteutimme tätä ajatusta vanhempieni pihalla, ja koska varpaani estää vielä normaalin kävelyn, jätimme toistemme jahtaamisen leikkiohjelmasta. Harjoituksina leikin ohessa teimme paikallaan makuuta, köyden tuomista ja kiertämistä. Kävin ostamassa Kodalle Kodin Terrasta pätkän paksumpaa köyttä, ettei nuori herra opi liikaa pureskelemaan aiemmin noutamisessa käyttämääni hihnaa. 

Olen yrittänyt opettaa Kodalle kiertämisen kahteen suuntaan kahdella eri käskyllä. Vastapäivään on meillä "kierrä" ja myötäpäivään "ympäri", toistaiseksi nämä menee kyllä Kodalla vielä aika pahasti sekaisin. Lisäksi Koda kiertää aina välillä vähän mitä sattuu. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa pyysin kiertämään yhden omenapuun, niin Koda päätti kiertää koko kukkapenkin, noh ajatus on tärkein. 

Olen alkanut kuitenkin sanomaan "hups" aina, kun Koda tekee jonkun pyytämäni asian väärin, eli esimerkiksi kiertää väärään suuntaan. Käytän samaa muun muassa nose workissa, kun Koda menee väärälle purkille. Tällöin ei tietenkään saa palkintoa, mutta ei myöskään käytetä kieltosanaa, jotta koiralla pysyy positiivisuus ja ilo tekemiseen. Eihän se kuitenkaan mitään pahaa tehnyt, Sitten tehdään uudelleen ja toivottavasti tällä kertaa oikein, ja kehutaan paljon!    






Keksin vihdoin, kuinka opettaa Kodalle yksin viemisen alkeita. Laitoin pieneen muovipussiin Kodan lemppariherkkua, maksamakkaraa, ja asetin pussin maahan, ensin aika lähelle paikkaa, jossa Kodan kanssa seisoimme. Otin naksuttimen käteen ja ojensin Kodalle köyden. Koska Koda tiesi, että pussissa on hänen suurinta herkkuaan, hän lähti oitis kävelemään pussia kohti, kun sai luvan lähteä ja käskyn "vie köysi". Köysi tarttui mukaan matkaan helposti, sillä olimme juuri harjoitelleet sen noutamista.

Aluksi naksautin heti, kun Koda käveli edes pienen matkan köysi suussa pussia kohti. Palkan kävin antamassa pussista. Todella nopeasti Koda ymmärsi jutun juonen ja pidensin hieman etäisyyttä namipussiin. Kertaakaan Koda ei tiputtanut köyttä matkan varrelle, maksamakkara toimii! Emme kuitenkaan treenanneet kovin kauaa, kyseessä kuitenkin ensimmäinen kerta viemisharjoituksia.

Lopuksi vielä leikimme köydellä hetken palkaksi keskittymisestä.





Pääsin eilen ensimmäistä kertaa varpaan murtumisen jälkeen kävelylle, ja vielä kahteen kertaan. Hitaastihan sitä edettiin, ja Koda joutui opettelemaan hieman kärsivällisyyttä. Tosi nätisti Koda kuitenkin kulki hihna löysällä ja lähes koko ajan minun vieressä. Ei varmaankaan siksi, että olisi tajunnut minuun sattuvan hieman joka askeleella, vaan ennemminkin siksi, että taskussani tuoksui maukkaat lihapullat. Joka tapauksessa kävelylenkki meni oikein mukavasti ja illalla kävin sitten Jeppe-vanhuksen kanssa toisella matelulenkillä. Samalla innostuin keräämään tien varresta kukkakimpun ja siitä tulikin yllättävän kaunis. Tuon liljan tosin nappasin äidin kukkapenkistä...


Leikkikää koirienne kanssa, löytäkää keino kouluttaa koiraanne ilon kautta ja nauttikaa joka hetkestä! Näin ainakin meidän hyvä yhteistyö on syntynyt ja toivottavasti kehittyy edelleen eteenpäin. 



Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)