torstai 30. kesäkuuta 2016

Syntymäpäivän paimennukset

Koda vietti eilen ensimmäisiä syntymäpäiviään! Koska Koda ei suuremmin arvosta herkkuja ja lisäksi Kodalla on ollut alkuviikon inhottavia vatsavaivoja, niin synttärilahjaksi Koda pääsi pitkästä aikaa treenaamaan lammaspaimenen hommia. Edellisestä paimennuskerrasta oli ehtinyt kulua tasan kuukausi, mutta nyt uskaltauduin varpaani kanssa jo lähteä kokeilemaan tätäkin hommaa.

Koda oli ensin hieman ihmeissään ja oli selvästi ottanut vähän liikaa itseensä viime kerran komennukseni. Hän kyllä vilkuili lampaita, mutta keskittyi enemmän syömään aitauksen laidalla olevaa ruohoa. Tässä vaiheessa pidin Kodan hihnasta vielä kiinni, mutta kun päästin hihnasta irti, muuttui ääni kellossa. Koda innostui, ja innostuikin sitten vähän liikaa. Kouluttaja keskeytti meidät ja sanoi, että Koda jahtaa liikaa, eikä paimenna kuten olisi tarkoitus.


Hetken rauhoittuminen
Viime kerralla Koda rauhoittui, kun ehdin asettaa kepin hänen eteensä, mutta tällä kertaa Koda ei piitannut kepistä ja huitomisestani pätkääkään. Piti keksiä muu keino saada Kodan huomio pois lampaista ja keksittyminen enemmän siihen, mitä minä pyydän.

Muutama kuukausi sitten Koda puri minua vahingossa ja kiljaisin "ai" ja olin hieman vihainen Kodalle. Tämän jälkeen huomasin, että Koda reagoi voimakkaasti aina, kun sanon "ai" ja olenkin käyttänyt tätä hyödyksi silloin, kun Koda tekee jotain epätoivottua.

Päätin siis käyttää tätä Kodan hölmöilyn keskeyttämiseen. Ja se toimi, jopa liiankin hyvin. Koda kyllä rauhoittui ja lopetti lampaiden perässä säntäilyn, mutta osittain reagoi liian voimakkaasti, ikäänkuin luovutti ja osoitti, että "pidä sitten lampaasi, en enää puutu tähän". Seuraavaksi sitten vähän innostettiin ja kehuttiin heti, kun Koda taas kiinnostui lampaista. Kunnon tasapainoilua.    





Päästiin kuitenkin melko nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, minkä takia komennan. Koska Koda on vähän herkkä, käytin "ai" sanaa vain sellaisissa tilanteissa, kun Kodalla selvästi lähti homma lapasesta. Tilanteissa, joissa mopo vasta alkoi keulia, käytin sanaa "rauha" matalalla ja rauhallisella äänellä, jolloin Koda ehti laskea kiihtymystilansa ennen kuin innostus sai yliotteen. Näin saimme yhteistyömme toimimaan ja onnistuimme muutaman kerran oikein hyvin! Kouluttaja kehuikin, että aitauksen ulkopuolelta huomasi, miten Koda muutaman kerran aivan selvästi katsoi lampaita "järjenvalo" silmissään. Eli vietti kuitenkin oli vielä tauon jälkeen tallessa, kunhan innostuksen sai laantumaan. 

Hyvä tilanne on silloin, kun Koda on rauhallinen, ottaa katsekontaktia myös minuun, mutta samalla tietää koko ajan, missä lampaat ovat. Lisäksi paimenkoira ei saa ottaa yhtä lammasta silmätikuksi, vaan enemmänkin keskittyä ohjaamaan lauma yhden yksinäisen lampaan luokse. Treenin aluksi Koda enemmän kuitenkin teki ensin mainittua ja keskittyi juurikin jahtaamiseen, eikä paimentamiseen. Pienen pohdinnan jälkeen tämä kuitenkin muuttui paremmaksi ja Koda muutaman kerran osasi jo hienosti tuoda muun lauman yhden eksyneen lampaan luokse. 


Varvaskin kesti ihan hyvin, joten ensi viikolla seuraavan kerran treenaamaan! Toivotaan, ettei tule vastaavia hidasteita enää ja ehditään saada Kodan paimennusvietti kunnolla syttymään tämän paimennuskauden aikana.

Koda vaikutti nauttivan syntymäpäivästään, nukahti kotona melkein heti ja nukkui vatsavaivoistaan huolimatta sikeästi aamuun asti. Upeaa omistaa koira, jonka kanssa on mielettömän hauskaa ja palkitsevaa harrastaa erilaisia lajeja. Täytyy vaan muistaa myös levätä ja rauhoittua välillä. Tämän päivän vepe-treenit jätettiinkin välistä ja otetaan viikonloppukin rauhallisesti, jos Kodan vatsavaivat sattuisivatkin olemaan stressin aiheuttamia.

Ottakaahan muutkin rennosti!

Kiira & Koda
 

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kesäfiiliksiä

Vietimme Kodan kanssa taas pari päivää vanhempieni luona, minä tein vähän pihatöitä ja Koda sai olla paljon ulkona. Ihmettelyä riitti muun muassa mehiläisissä, koripallossa ja kasteluletkussa. Tässä muutamia kesäisiä kuvia mieltä piristämään: 





Yritin vähän palautella mieleen omia koristaitoja, mutta eräs pallohullu hyökkäsi heti pallon kimppuun. Ihan hyvän treenin tosin sai, kun yritti suojata palloa Kodalta! Epäreilua vaan, että tuo karvakasa pääsee hyökkäämään myös jalkojen välistä pallon kimppuun. Lopulta luovutin (tai siis kunto petti kuumuudessa) ja Koda sai leikkiä pallon kanssa.




Koska Koda on aktiivinen kuumallakin ilmalla, täytyy keksiä keinoja viilentää sen oloa. Tällä kertaa homman hoiti kasteluletku, joka saa Kodan vauhkoontumaan oikein kunnolla. Koda haukkuu, hyppii ja hyökkäilee kohti vesisuihkua. Välillä on käynyt mielessä, että onko se oikeasti innoissaan vai pelkääkö se, mutta Kodan ilme, kun suihkun sammuttaa, kertoo kaiken. "Uudestaan!"






Käytiin Kodan kanssa myös ensimmäisissä vesipelastuskoira -treeneissä eilen! Treeniseurana meillä on Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirat, ja heidän omassa soveltuvuustestissä kävimme pari viikkoa sitten. Kodan osalta treenit menivät oikein mukavasti, hyppäsi veneestä pienen pohdinnan jälkeen ja suostui tällä kertaa jopa kantamaan köyden vedestä rantaan, mitä ei soveltuvuustestissä suostunut tekemään. Treeniryhmän paikalla olleet jäsenet vaikuttivat myös erittäin mukavilta!

Omalta osalta ei sitten mennytkään aivan niin putkeen, onnistuin nimittäin jollain ihmeen tavalla murtamaan varpaani, ja vielä keskimmäisen niistä. Nyt joutuukin sitten tosissaan miettimään Kodalle aivojumppaa, kun ei tällä jalalla pääse kunnolla lenkkeilemään... Taidanpa lähteä takaisin vanhempieni luokse, että Koda pääsee edes heidän kanssa lenkkeilemään yli kilometrin tuntivauhtia.

Lisää asiaa vesipelastuksesta tulossa myöhemmin!



Hyvää lakkiaisviikonloppua kaikille! Ja onnittelut kaikille valmistuneille!


Kiira & Koda

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Syttyihän se järjen valo!

Eilen olimme kolmatta kertaa paimentamassa ja kuulemma nyt voi sanoa, että Kodan paimennusvietti on syttynyt! Seuraavaksi alkaakin sitten armoton koulutus. No ei vaan, nuoren koiran pitää kuulemma antaa vähän hölmöillä, ettei innostus vaan lopahda. Pitäisi myös opetella itse malttamaan ja ymmärtämään lampaiden ajatusmaailmaa.



Aloitimme eilen heti Kodan kanssa kaksin lampaiden seassa. Sähläsimme omiamme aitauksessa ja kouluttaja aina välillä käski pysähtymään ja antoi ohjeita. Piti ehtiä lampaiden edelle, eli jos koira lähti kiertämään lampaita vastapäivään, minun piti lähteä toiseen suuntaan ja pysäyttää ensin lampaat ja sitten koira. Suurimman osan ajasta meni ihan mukavasti, mutta muutaman kerran jäin vähän juoksevien lampaiden jalkoihin ja sitten vielä Kodakin juoksi minua päin. Onnistuin kuitenkin pysymään pystyssä.

Koda kiihtyi välillä liikaa, jolloin minun tehtävänä oli rauhoittaa homma, eli pysäyttää koira ja mennä hetkeksi aitauksen sivulle rauhoittumaan. Hyvin Koda näissä tilanteissa osasi rauhoittua ja laskea omaa vireystilaansa. Koda osasi tällä kertaa tehdä sen myös niin, ettei innostus paimennushommaa kohtaan lopahtanut missään vaiheessa. Viime kerrallahan Koda saattoi mennä aitauksen reunalle syömään heinää, jos kielsin häntä säntäilemästä lampaiden perään. Tämä olikin se parannus, jonka vuoksi kouluttaja pystyi sanomaan paimennusvietin syttyneen. Eli vaikka koiralle kertoo, ettei se saa juosta lampaiden luokse, se ei luovuta, vaan yrittää etsiä toisen, sallitun reitin ja tyylin.



Meillä oli tällä kertaa myös eri lampaat kuin aiemmin. Edelliset lampaat olivat vähän arempia ja juoksivat enemmän karkuun kuin nämä. Näitä lampaita oli kuulemma paimennettu enemmän ja eron edellisiin kyllä huomasi. Nämä lampaat pyrkivät lähes koko ajan minun luokse, mikä rauhoitti vähän menoa, kun taas aiemmilla kerroilla käytetyt lampaat juoksivat osittain myös minua karkuun. 

Kodan häntä kertoo paimennustilanteessa minulle hyvin, mikä hänen vireystila on. Mikäli häntä on alhaalla, Koda on rauhallinen ja itsevarma. Välillä häntä kuitenkin nousee pystyyn ja silloin Koda on vähän turhan kiihtynyt, paimennusvietti jää taka-alalle ja jahtaamisvaihe käynnistyy. Tällöin ohjaajan tehtävä on rauhoittaa koira. Useimmissa tilanteissa tämä onnistui vain laittamalla keppi Kodan eteen, mutta muutaman kerran jouduin katkaisemaan juoksun hihnan avulla, joka tälläkin kerralla pidettiin Kodassa kiinni hätäjarrutuksia varten.



Sattui taas ihana ilma paimennuspäivälle, mutta oli Kodalle vähän turhan lämmintä. Paimensimme vain puolisen tuntia ja Koda pääsi vielä kasteluletkun alle suihkuun ennen kotimatkaa. Intoa olisi Kodalla kyllä vielä riittänyt, mutta hyvä lopettaa sellaiseen hetkeen, että koira vielä jaksaisi jatkaa ja on kiinnostunut hommasta.

Tästä on hyvä jatkaa kohti paimennuskoiran koulutusta ja ehkä ensi kesänä uskalletaan lähteä jo kokeilemaan paimennuksen esikoetta. Mitään suurempia tavoitteita minulla ei vielä ainakaan paimennuksen suhteen ole. Edetetään sellaisella tempolla, että Kodalla on kivaa ja minulla riittää intoa. Sehän tässä hommassa on kuitenkin tärkeintä, ja silloin kun molemmilla on hauskaa, koirakon yhteistyö kehittyy parhaiten.  



Kiira & Koda