maanantai 23. toukokuuta 2016

Retkeilyä Pirkanmaalla

Meillä on ollut koulusta vapaata tässä muutama päivä ja ehdotin yhdelle opiskelukaverilleni, että lähdettäisiinkö Kodan kanssa retkeilemään, kun vielä toistaiseksi on näin ihanat ilmatkin. Emme olleet kumpikaan aiemmin Pirkanmaalla retkeilleet, joten hieman joutui summamutikassa lähtemään jonnekin. Hetken nettiä selailtuamme päätimme, että ensimmäinen retkikohde tulisi olemaan Ylöjärven harjut. 

Lähdimme liikkeelle Tampereelta kymmeneltä maanantaiaamuna ja ajoimme Julkujärvelle. Lähdimme kävelemään lupaavimmalta vaikuttavaan suuntaan ja jatkoimme samalla periaatteella jonkun matkaa eteenpäin. Kohteeksi valikoitui lopulta kylttien perusteella Lamminpää, jonne asti emme kuitenkaan ihan ehtineet, sillä minun piti ehtiä puoli neljäksi iltavuoroon, eikä tarkoituksena ollut kiirehtiä. 






Maisemat olivat kyllä ihanat ja reitit oli merkitty melko selkeästi. Koda seurasi reippaasti mukana ja nautti selvästi vapaana olosta. Tällaisena lämpimänä päivänä onkin fiksua lähteä metsään kävelemään, että koira saa olla varjossa ja jaksaa kuluttaa energiaansa. Sitä energiaa kuitenkin tuollaisessa nuoressa kaverissa on, ja jos ei sitä pysty kuluttamaan päivällä niin se täytyy kuluttaa yöllä... 

Kun olimme kääntyneet paluumatkalle, pysähdyimme syömään eväitä ja Koda sai pitää pienen lepotauon. Noin kaksi minuuttia Koda jaksoi levätä ison kiven varjossa, mutta ilmeisesti se riitti energiatasojen palauttamiseen ja muutaman kerran juotuaan Koda oli jo reippaana jatkamassa matkaa. Ei siis ollut huolta koiran jaksamisesta.

Kodalla oli jostain syystä sekä meno- että tulomatkalla kova hinku laavun suuntaan. Tulomatkalla huomasimme, että meillä onkin vielä reippaasti aikaa, joten poikkesimme reitiltä Kodan haluamaan suuntaan. Laavu oli järven rannalla ja hetken aikaa mietittyään Koda uskaltautui viilentymään rantaveteen. Järvi oli kuitenkin mutapohjainen ja ilmeisesti pohja upotti hieman, eikä Koda uskaltanut lähteä uimaan. Frisbeetä hän kävi kuitenkin muutaman kerran kahlaten hakemassa.




Paimenkoiran kanssa on helppoa lähteä tällaisille retkille, sillä ainakin Kodalla on tarve pitää omistajaa ja muita seurassa olevia tarkasti silmällä. Välillä Koda jäi meistä jälkeen, kun polun reunalta kantautui joitain mahtavia hajuja puikkonenää häiritsemään. Välillä taas nuori herra innostui ja juoksi meidän edelle. Molemmissa tilanteissa Koda tajusi kuitenkin nopeasti, että "enhän minä noita tuonne kahdestaan voi jättää" ja palasi äkkiä vierellemme. 




Yhteensä matkaa tuli arviolta noin 14 kilometriä ja aikaa koko reissuun kului ajomatkoineen neljä tuntia. Aika rauhallista vauhtia siis kävelimme ja Koda sai melko rauhassa haistella ja juoksennella ympäriinsä. Hyvin nuori poika jaksoi metsän varjossa juosta loppuun asti, vaikka ilma olikin melko lämmin. Loppumatkalla pysähdyimme ottamaan muutamia kuvia, kun Suomen luonto on juuri nyt niin vihreä ja kaunis. Ihanaa, että näin läheltä kaupunkia löytyy näin paljon retkeilyreittejä!


Nauttikaa näistä lämpimistä ilmoista!


Kiira & Koda


PS. Saa antaa vinkkejä hyvistä ulkoilu- ja retkeilyreiteistä Pirkanmaan alueella! Etenkin sellaisista, joiden lähistöllä on järvi, jossa koira voi käydä viilentymässä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)