torstai 19. toukokuuta 2016

Paimennusvietin sytyttelyä

Eilen olimme toista kertaa sytyttelemässä Kodan paimennusviettiä. Colliehan on siis alkuperäiseltä nimeltään skotlanninpaimenkoira ja jalostettu juuri lampaiden paimennukseen. Nykyään vietti on hieman katoamassa colliekannasta, sillä sitä ei jalostuksessa enää vaalita tai pidetä säilyttämisen arvoisena taitona. Minusta olisi kuitenkin hienoa, että koiraltani löytyisi rahkeita siihen hommaan, mihin se on alunperin luotu. 

Ymmärtääkseni Pirkanmaalla on nykyään enää yksi varsinainen paimennustila, Koira-Kehro. Koira-Kehro sijaitsee Kehron kylällä Urjalassa, noin 50 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta ja siellä järjestetään paimennuskoulutusten lisäksi agilitytreenejä ja -koulutuksia. Reilu kuukausi sitten lähetin tilan omistajalle ja paimennuskouluttajalle, Sannalle, sähköpostia kysyäkseni, että miten tätä paimennushommaa kannattaisi nuoren koiran kanssa lähteä aloittamaan. Olin selaillut kyllä kennelliiton paimennus -osion läpi, mutta en kyllä sen jälkeen tiennyt vielä yhtään, että mitä tässä nyt oikeasti kannattaa tehdä.

Vastaus Koira-Kehrolta tuli nopeasti, oikea tapa aloittaa on sytyttelyvaihe. Sytyttely tarkoittaa sitä, että koira tutustutetaan lampaisiin ja odotellaan, että tapahtuuko koiran päässä haluttua reaktiota vai ei. Haluttu reaktio on siis paimennusvietin syttyminen, jota kouluttajamme Sanna kuvaili järjen valona, jonka syttymisen näkee koiran katseesta ja koko olemuksesta. Joillain koirilla tämä tapahtuu heti ensimmäisellä tutustumiskerralla, toisilta vaaditaan useampi ja osalla vietti ei syty koskaan.   



Ensimmäisellä kerralla keskityttiin lähinnä jahtaamaan lampaita. Kodalla oli hirveä into päällä, eikä sitä kyllä hyvällä tahdollakaan voinut sanoa muistuttavan edes etäisesti paimennusta. Toivoa kuitenkin oli, sillä Koda osoitti selvää kiinnostusta lampaita kohtaan, ei pelännyt tai toisaalta ei myöskään yrittänyt saalistaa. Kouluttajan mielestä ensimmäisellä kerralla on tärkeää, että koira pääsee vähän hölmöilemään ja säheltämään, eikä sen menemisiä ja tekemisiä rajoiteta liikaa tai esimerkiksi hirveästi koroteta koiralle ääntä. Tämä siksi, että koiralle tulisi jäädä positiivinen kokemus lampaista, ja nuorelle koiralle tämä on erityisen tärkeää, jotta mahdollistetaan paimennusvietin syttyminen.

Koda pidettiin kuitenkin ensimmäisellä kerralla koko ajan kiinni, sillä nuorilla innokkailla kavereilla on taipumusta siihen, että korvat jäävät jonnekin matkan varrelle, eikä kuitenkaan ole tarkoituksena aiheuttaa koiralle, lampaille tai meille seassa ihmetteleville ihmisille vahinkoa. Tuollaisessa pyöröaitauksessa, missä paimennusvietin sytyttely ainakin Koira-Kehrolla aloitetaan, koiran juostessa myös lampaat juoksevat ja välillä vauhti kiihtyy aika hurjastikin.


Toisen kerran olimme Kehrolla eilen ja alkuun meininki oli aikalailla samanlaista kuin ensimmäisellä kerralla. Koda oli innokas, veti heti lampaiden suuntaan ja yritti säntäillä niiden perään. Eroa huomasi kuitenkin alusta asti sen verran, että tällä kertaa Kodalla oli korvat päässä. Lisäksi Koda otti paljon enemmän katsekontaktia minuun sen sijaan, että olisi väsymykseen asti kiskonut päästäkseen jahtaamaan lammaspoloisia. Myös ensimmäisellä kerralla häirinnyt haukkuminen jäi nyt toisella kerralla kokonaan pois.

Kun olimme hetken seurailleet Kodan touhua lampaiden seassa, päästimme irti Kodan hihnasta sen jääden vielä roikkumaan Kodan perään, jos tarvittaisiin nopeaa hätäjarrutusta. Samalla kouluttaja otti käteensä pitkän kepin, jolla on tarkoitus ohjata koiraa kulkemaan oikeaan suuntaan ja jarruttaa tai kiihdyttää koiran vauhtia tarvittaessa. Koda pääsi siis käyttämään vähän omia aivojaan ja pohtimaan, että mitäs tässä nyt oikein kuuluu tehdä. Muutaman kerran vauhti kiihtyi vähän turhan paljon ja meno jouduttiin rauhoittamaan. Nopeasti Koda kuitenkin oppi, että kepin tullessa näkökentän eteen kuuluu jarruttaa ja kepin ollessa esimerkiksi Kodan vasemmalla puolella kuuluu liikkua oikealle.

Seuraavaksi Sanna iski kepin minun käteen ja poistui pyöröaitauksen toiselle puolelle seuraamaan, miten me Kodan kanssa kahdestaan pärjätään lampaille. Ja meni muuten yllättävän hyvin! Joitakin ohjeita Sanna toki huuteli aidan toiselta puolelta, mutta totesi myöhemmin, että meillä on Kodan kanssa selvästi hyvä yhteys ja että Koda toimi minun kanssa aitauksessa paremmin kuin hänen. Lisäksi sain kehuja hahmotuskyvystäni, ohjaajan kun tulisi jatkuvasti tietää. missä on koira ja missä ovat lampaat, jotta koiraa voidaan ohjata liikkumaan oikeaan suuntaan. Kouluttaja mietti, että lyhyellä koripallotaustallani voisi olla tekemistä hyvän hahmotuskyvn kanssa, ja uskon kyllä, että siitä on hyötyä! Muistakaa siis harrastaa monipuolisesti, ikinä ei tiedä mistä voi olla hyötyä myöhemmin!

Koda myös otti selvästi enemmän suorituspaineita silloin, kun minä olin ohjaamassa sen toimintaa. Tämä on kuulemma toisaalta hyvä, sillä paineen avulla koira saadaan myöhemmin koulutettua toimimaan ohjaajan ohjeiden mukaan, mutta toisaalta taas liika paineistus voi olla nuoren koiran innostuksen tappaja. Treenien loppupuolella Koda alkoikin hieman liikaa reagoimaan paineeseen, vähän aristelemaan lampaiden luokse menemistä ja keskittymään enemmän ruohikon syömiseen kuin lampaisiin. Tässä vaiheessa kouluttaja kehotti antamaan Kodan hetken aikaa taas jahdata lampaita, jotta positiivisuus ja hauskuus jäisivät sille päällimmäisenä mieleen. Eikä minun sitten tarvinnut kuin kaksi juoksuaskelta ottaa ja Koda ampaisi täyttä laukkaa lampaiden perään. Tähän riemuun oli hyvä lopettaa toinen paimennuskerta.


Itse paimennuksesta ei ole vielä valitettavasti kuvia, sillä se on ainakin toistaiseksi ollut aika hektistä touhua. Siellä oltiin Kodan kanssa vuorotellen rähmällään maassa, kun vauhti ajoittain kiihtyi liikaa. Mikäli paimennusvietti nyt herää, niin kuvia itse paimennustilanteista on varmasti tulossa myöhemmin!


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kiira & Kodzilla the paimenkoira


2 kommenttia:

  1. Kyllä Kodasta vielä tulee hyvä paimennuskoira, siitä minulla ei edes ole epäilystä. On hieno asia että ajatellet oikeasta näkökulmasta tuon paimentamisen. Collie on paimenkoira ja siihen kuuluu paimennysvietti. Tuo vietti on valitettavasti aika heikko monella Colliella nykypäivänä.
    Rose-Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on kova luotto, että sieltä vielä paimen kuoriutuu. Nyt oli jo havaittavissa paljon parempia merkkejä kuin ensimmäisellä kerralla. Luulen, että paimennusvietti tuolla aivoissa kehittyy, nyt kun Koda sai itsensä vähän rauhoitettua lampaiden seurassa. Täytyy antaa nuoren pojan aivoille vähän aikaa käsitellä tällaista uutta asiaa! Ensi viikolla mennään kolmannen kerran :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)