maanantai 28. tammikuuta 2019

Paimennuksen alkeita

Vaikka nyt talvella paimennustahti on ollut kovin rauhallinen, arkipäivisin kun ei töiltä ehdi valoisaan aikaan laitumelle ja viikonloput tuntuu olevan jatkuvasti aivan täyteen bookattu, ollaan me silloin tällöin kuitenkin käyty lampaita katsomassa sekä Kodan että Kelmin kanssa. Kelmi on syttynyt hyvin hommaan, se tykkää hirveesti paimennustreeneistä, ei millään lähtisi laitumelta pois ja huutaa autossa, kun Koda treenaa. Samalla tuo riiviö kuitenkin jo melko hyvin kuuntelee ohjausta, tosin usein pienen protestoinnin kera, koska olishan se tietysti kivempi tehä just niin kuin ite tykkää.

Vaikka välillä sen keskittyminen tietysti vielä ikään kuuluen herpaantuu ja se lähtee loikkimaan pentumaisesti minne sattuu tai pysähtyy syömään kakkaa, on se keskimäärin kuitenkin hyvin aktiivisesti touhussa mukana. Vaikka se on vauhdikas ja toisinaan kiihtyykin, se on samalla hirveän kiltti ja pysyy luontaisesti aika kivalla etäisyydellä laumasta, toisin kuin Koda, joka mielellään olisi yksi lampaista ja kävelisi lauman seassa. Kelmi kiertää lampaita jo aika kauniilla kaarella ottaen kaikki lampaat mukaan ja selvästi ajatuksenaan koota laumaa just mulle. Viimeisimmissä treeneissä se esimerkiksi pari kertaa haki tosi hienosti lampaat kouluttajan luota mun luokse, eli selvää taipumusta siltä löytyy tähän keräävään paimennustouhuun ja intoa mun kanssa yhdessä tekemiseen.


Kelmille saa paimennuskepillä luotua hyvin "painetta" ilman, että se kuitenkaan negatiivisella tavalla paineistuu. Pienen (tai no, ei oikeesti kovin pienen) protestihaukun kera se taipuu ohjattavaksi, väistää paimennuskeppiä, vaihtaa suuntaansa ja kiertää lauman toiselle puolelle. Kelmi malttoi viimeisimmissä treeneissä myös aloituksissa istua ja odottaa lupaa lähteä liikkeelle, vaikka muuten odottaminen ei tosiaankaan ole sen vahvin puoli. Ainoana miinuksena toistaiseksi on sen äänekkyys, ja voi että kun se onkin äänekäs. Niin paimenessa kuin muussakin kiihdyttävässä touhussa, useimmiten kuitenkin vain asioissa, joissa se on vielä hieman epävarma, joten uskallan toivoa, että ääntely kokemuksen ja varmuuden myötä loppuu. Ja parempi ratkaisuhan se tietysti on haukkua ja samalla suorittaa, kuin mennä toimintakyvyttömäksi ja heittää hanskat tiskiin.

Kelmin kanssa tää paimennuksen aloitus on ollut hyvin erilainen kuin Kodan kanssa aikanaan. Koda oli toki paljon vanhempi (vuoden ikäinen) nähdessään ekaa kertaa lampaita, mutta ihan eri tavalla Kelmi hakee jo hienosti koko lauman laajalla kaarella mukaan ja kokoaa hyvin paljon luontaisemmin laumaa juuri mulle kuin Koda aikanaan, tai ehkä vieläkään. Pohdittiin paimennuskouluttajan kanssa, että koska Kelmi on muutoinkin paljon kiintyneempi muhun kuin mitä Koda, saattaa Kelmillä senkin takia olla paremmat edellytykset  ja taipumukset tähän hommaan. Koda on paljon itsenäisempi kuin Kelmi, ehkä siksi, että se on tullut mulle vasta tärkeimmän sosialistamisvaiheen jälkeen nelikuisena, kun taas Kelmi on ehtinyt jo tärkeimpänä kiintymyskautena pikkupentuna turvautua muhun ihan eri tavalla ja sen takia sillä varmaan onkin tietyllä tapaa enemmän miellyttämishalua. Tai sitten Kelmin pentuikä vain hämää ja perun puheeni parin kuukauden päästä :D





Todella innolla odotan, millainen paimen tästä pennusta kuoriutuukaan! 

Kiira, Kelmi & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)