keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Isä ja poika paimentaa

Multa löytyy luonnoksista kesältä postaus, jonka otsikkona on "viimeisiä kertoja lampailla?". En kuitenkaan koskaan saanut postausta valmiiksi ja noh, eivätpä ne viimeisiä kertoja lampailla sitten lopulta olleetkaan. Kesällä meidän oli tarkoitus käydä ahkerasti paimentamassa, mutta lempparikouluttajan treenien mennessä aina päällekkäin hakutreenien kanssa ja haun ollessa kuitenkin mielestäni se Kodan päälaji, veivät hakutreenit aina voiton paimennuksesta. Tämä yhdeksi viimeisistä kaavailtu paimennustreeni sattuikin menemään todella hyvin, Koda oli pitkän tauon jälkeen hyvin keskittynyt ja aktiivinen, se kuunteli käskyjä ja malttoi olla sikailematta. Jotenkin silti mulla oli ajatus, ettei me ehkä tätä lajia pidemmälle jatketa - treenivälit venyy toisinaan todella pitkiksi aikataulutusongelmien vuoksi, treenimahdollisuuksia ei Tampereen lähellä ole ja välillä koko laji tuntuu suoraan sanottuna siltä kuin hakkaisi päätä seinään.

Kelmin ilmestyttyä kuvioihin innostuin kuitenkin taas paimennusajatuksesta, pitihän pennun päästä tätäkin touhua kokeilemaan, etenkin kun Kodan kanssa oltiin päästy aloittamaan paimennus vasta vuoden iässä. Ja samalla kertaahan tuo Kodakin toki lampailla kävisi, kun ei pentu jaksa kuitenkaan kokonaista treenivuoroa paimennuksen alkeita opiskella. Näin ollen ollaan lokakuussa käyty jo neljästi lampailla molempien poikien kanssa.



Kelmi aloitti lampaisiin tutustumisen kahdentoista viikon iässä. Tutustuminen aloitettiin pyöröaitauksessa siten, että Kelmi oli mulla valjaissa ja liinassa. Kouluttaja käveli lampaiden edessä ja me Kelmin kanssa niiden takana. Kelmi oli jo ensimmäisellä kerralla selvästi kiinnostunut lampaista, mutta samalla vähän jännitti. Se yritti useamman kerran kääntää laumaa siinä myös onnistuen, kunnes väsähti ja siirtyi syömään mutaa. Saatiin vielä loppuun muutaman sekunnin innokas jakso ja lopetettiin ensimmäinen treeni siihen. Toisella kerralla pentu oli selvästi innokkaampi ja rohkeampi, vaikka toki edelleen nopeasti väsyi.

Kolmannella kerralla siirryttiin jo isolle laitumelle ja Kelmi pääsi liinasta eroon. Se meni nätisti lampaiden perässä, opetteli niiden liikkumista ja välillä erehtyi kutsumaan niitä leikkiinkin. Viimeisimmällä kerralla kesyjen lammasmammojen tilalla oli vähän huonommin ihmisiin kiintyneitä pässejä, joista yksi polki Kelmille jalkaakin. Kelmi oli tällä kerralla hieman väsynyt jo alkuunsa ja se selvästi näkyi pennusta. Se otti hieman painetta jalkaa polkevasta pässistä ja oli edellistä treenikertaa epävarmempi ja enemmän touhuili omiaan. Kuitenkin muutamia innokkaita onnistumisiakin saatiin ja niiden pohjalta on varmasti hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.





No sitten Kodan treeneihin. Voi että. Se on kyllä ollut niin super! Neljät treenit ja Koda on ollut jokaisissa kuulolla, sen tekeminen on ollut keskittynyttä, seesteistä ja samalla kuitenkin aktiivista. Possuilua ja hölmöilyä on ollut ihan yksittäisiä hetkiä, se ottaa palautteen hyvin vastaan, reagoi, mutta ei ota nokkiinsa. Jotakin on selvästi taukojen aikana kypsynyt sen aivoissa, peruskuljetus sujuu oikeastaan ongelmitta, pysähdykset on hyvällä mallilla ja häkityksissäkään ei suurempaa ongelmaa koiran osalta ole, itse pitäisi oppia näissä tilanteissa ohjaamaan koiraa selkeämmin ja lukemaan lampaita paremmin. Viimeisimmällä kerralla Koda piti pässipojatkin hienosti ruodussa ja mun lähellä, vaikka niillä ei mitään hinkua omasta takaa ollut ihmisen luokse. Aiemmin paimennustreenit ovat menneet vauhdikasta vuoristorataa, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt treenit ovat olleet tasaisen hyvää ja varmaa suorittamista. Olen alkanut tosissani miettimään, että tuo voisi ensi kesänä olla koevalmis tässä(kin) lajissa, mutta aika näyttää!


Kiira, Koda & Kelmi 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)