perjantai 6. heinäkuuta 2018

Vaihtelua hakutreeneihin

Ollaan päästy Kodan kanssa tosiaan nyt kesän aikana vierailemaan mukavaan hakuporukkaan Tuusulassa, joka omien hakutreenien lisäksi kuukausittain varaa Reija Niemiseltä ohjatut treenit uusien vinkkien ja ohjeiden saamiseksi. Näiden lisäksi olen viikonloppureissuillani Tampereella käynyt toki omankin hakuporukan treeneissä, jos vaan aikataulut on saatu sovitettua yhteen. Haamuja Tuulessa -leiriltä saatiin siis ohjeeksi edetä nyt P-pistoin, kunnes suoraan eteneminen ja nenän käyttö on suunnilleen kohdillaan, ja näillä ohjeilla on nyt jokaiset treenit tehtykin. Oman, Tampereen porukan treeneissä ollaan tehty ilmaisua itse hakuun yhdistettynäkin, mutta vieraammilla maalimiehillä ja maastoilla täällä Tuusulassa ollaan vielä jätetty ilmaisu pois ja keskitytty vahvistamaan sitä suoraan etenemistä ja löytöjä.

Koda on ollut jotenkin hieman vaisu, liekö se väsynyt painostavista, hiostavista ja helteisistä ilmoista, tavallista huonommin levännyt täällä vanhempieni luona, reagoiko se mun lievään työstressiin ja väsymykseen vai onko sille vaan nuo uudet maastot ja maalimiehet jotenkin hankalia. Tai ehkä mahdollisesti kaikkien näiden yhdistelmä. Koda palkataan maalimiehellä leikillä, mutta ihan mikä tahansa leikki ei sille kelpaa palkaksi, joten uusien maalimiesten kanssa Koda saattaa myös kokea leikkipalkan vähän "pettymykseksi" ennen kuin maalimiehet ovat oppineet tai olen itse osannut kunnolla ohjeistaa, miten Kodan kanssa tulisi leikkiä. Se tykkää innokkaista taisteluleikeistä, joissa leikittäjä on myös aktiivinen, irti-kiinni -leikeistä ja saalistuksesta, mutta kuolleet lelut, istuva, passiivinen leikittäjä tai lelujen heittely ei sen mielestä ole oikeen mistään kotoisin. Toki Koda myös heittäytyy leikkiin paljon paremmin tutun ihmisen kanssa, mutta paljon on myös leikittäjän aktiivisuudesta kiinni, palkkautuuko Koda siitä oikeasti tai leikkiikö vain velvollisuudesta.


Nojoo, on Koda kuitenkin siis edistynyt ja ollaan tehty ihanasti hyvin vaihtelevia treenejä. Ollaan päästy nyt mun laskujen mukaan treenaamaan uudessa porukassa viisi kertaa, joista kolme ollut maastotreenejä kaikki eri maastoissa ja kaksi kenttätreeniä, joissa lähinnä siis treenattu ilmaisua ja hajuerottelua. P-pistoja ollaan jatkettu ahkerasti ääni- tai näköavuilla ja Kodalla on ollut kyllä suurimmaksi osaksi ajasta hyvä ajatus suoraan etenemisestä ja nenäkin on ollut auki. Vielä sillä tulee aivan älyttömiä, täysin epäloogisia oivalluksia ja saattaa lähteä täysillä aivan eri suuntaan, mistä ääniapu kolme sekuntia aiemmin tuli. Noh, annettakoon tämä nuorelle miehelle anteeksi. P-pistojen lisäksi ollaan tehty paljon sisääntuloharjoituksia, joissa koira siis jää maalimiehen luokse löydön ja palkan jälkeen, maalimies liikkuu koiran kanssa radalla eteenpäin seuraavan piston lähetyslinjalle ja ohjaaja kutsuu koiran keskilinjalle, ohjaa koiran vasemmalle puolelleen katse seuraavan maalimiehen suuntaan. Tämän avulla koiralle tulee pikkuhiljaa käsitys radalla etenemisestä, laatikoista ja toki nämä vahvistaa myös luoksetuloa ja hallintaa jonkin verran.

Muutamia oikeasti upeitakin suorituksia Koda on maastossa tehnyt, muutaman viikon takaisissa treeneissä Koda tuli maalimieheltä sisääntulolla mun sivulle ja sillä oli samantien suunta, ajatus ja motivaatio suoraan eteenpäin, kohti seuraavaa pistoa. Yritin palkata sen namilla hyvästä hallintaan tulosta, mutta se sylkäisi namin suustaan ja tuijotti katse eteenpäin lukittuna metsää. Eipä siitä muuta kuin lähetys, koira ampaisi täysillä piikkisuoraan kohti takarajaa, veti parikymmentä metriä juostuaan liinat kiinni, teki U-käännöksen ja nosti umpparissa olleen maalimiehen lähipiilosta ison kuusen juurelta. Tässä oli kaikki ihan kohdillaan, motivaatio, suunta, vauhti, ajatus suoraan etenemisestä, nenä auki ja nopea paikannus.



Maastotreenien lisäksi ollaan nyt kentällä treenailtu kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tehtiin lähipiiloilla/näkyvissä olevilla maalimiehillä ilmaisutreeniä, kiellettiin vähän päin juoksemisesta, vahvistettiin haukun aloitusta, kestoa ja sitä, että haukkua saa ja pitää, vaikka ohjaaja kävelee paikalle. Hiljalleen Kodalta on jäänyt mun vilkuilu pois, tai toki se mua vilkaisee, mutta jatkaa kuitenkin samalla haukkumista. Toisinaan saattaa vielä haukku muuttua hieman kimeämmäksi ja epävarmaksi mun lähestyessä, mutta paranemaan päin ehdottomasti. Maalimiehellä hallintaan ottoja ollaan myös alettu hiljalleen harjoitella, mutta tämän suhteen täytyy ehkä pitää itse pieni pohdintatauko ja miettiä, miten ja missä tilanteissa Koda kannattaa treeneissä maalimiehellä ottaa hallintaan.

Toisella kenttätreenikerralla tehtiin "mökkikylä" -treeni, jossa siis useita umpipiiloja laitetaan näkyville kentälle ja kaikki hajustetaan käymällä piilojen sisällä. Osaan piiloista menee maalimies ja koira lähetetään partioimistyylillä etsimään. Näin koira joutuu tekemään hajuerottelua, tarkentamaan ja miettimään, missä piilossa se maalimies oikeesti on, kun kaikkialla hieman haisee. Rullakoirilla erityisesti tää on hyvä treeni ilmaisua ajatellen. Meidän treeneissä todella taitava rullakoira-lapsinero-bordercollie kävi useammalla tyhjällä, ihmiseltä haisevalla piilolla napsimassa ilmaa kuin nappaavinaan irtorullan suuhunsa, vaikka toki näillä tyhjillä piiloilla ei irtorullia ollut, kiintorullalla olisi varmasti tehnyt valeilmaisuja. Tällainen harjoitus vahvistaa koiran itseluottamusta, itsenäisyyttä ja uskoa omaan nenäänsä. Kodasta ainakin selvästi huomasi, että se oli tässä harjoituksessa epävarma itsestään. Se ei kertaakaan ilmaissut valeita, mutta piiloissa, joissa maalimies lopulta oli, se yritti kovasti kaivautua umpipiiloon nähdäkseen maalimiehen ja varmistaa, että maalimies todella on juuri tässä piilossa ennen kuin aloitti haukun.



On ollut tosi hienoa päästä kesäksi mukaan osaavaan, aktiiviseen ja monipuoliseen hakuporukkaan. Ollaan jo tähän asti päästy tekemään treenejä tosi erilaisissa maastoissa ja päälle vielä nää kenttätreenit vahvistamaan suppeampia osa-alueita hakukoiran työskentelystä. Vaikka musta tuntuu, että me Kodan kanssa vähän junnataan paikoillaan, uskon, että tän kesän jälkeen ollaan molemmat opittu lajista taas ihan kauheesti uutta!

Kiira & Koda


koska kamera ei juuri hakumaastoille kulkeudu, kuvat taas © Aino Vakkilainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)