tiistai 5. joulukuuta 2017

Luukku 5: tuontikoira - mitä ottaa huomioon

Kodahan on tosiaan tuontikoira, tuotu Saksasta 16-viikkoisena, ja koska se sattuu myös olemaan mun ensimmäinen koira, enkä ole kasvattaja tai ylipäänsä yhtään kiinnostunut kasvattamisesta, on se herättänyt ihmisissä enemmän tai vähemmän mielenkiintoa, miksi ulkomailta, miten uskaltanut ottaa tuontikoiran ensimmäiseksi koiraksi... Nojoo, mulla oli oikeanlaista apua ja tukea tarjolla ja myös aavistus tuuria mukana, kun satuin saamaan ulkomailta terveen ja omaan käteen sopivan harrastuskaverin. Ajattelin nyt kuitenkin koota teille muutamia juttuja, mitä täytyy ottaa huomioon tuontikoiran kanssa ja miten mä olen tuontikoiran kokenut.



Terveystulokset

Ensinnä haluan ylistää KoiraNettiä, ihan mahtavaa, että on paikka, mistä löytyy koirien terveystulokset, sukutaulut ja harrastustulokset kaikki yhdestä ja samasta paikasta. Moni ei varmaan tule ajatelleeksi, että ulkomailla ei KoiraNetin tapaisia sivustoja juuri ole. Tässä paria viikkoa takaperin metsästin Kodan sukulaisten (emän ja isän sisarusten ja niitten jälkeläisten) lonkkatuloksia ja ai että mikä homma, puhumattakaan noista Kodan taustalta löytyvistä jenkkikoirista, joilta tutkitaan kyllä kaikki mahdolliset geenivirheet, mutta lonkat jätetään kuvaamatta. 

Lisäksi olette saattaneet törmätä keskusteluun, että Skandinavian maissa lonkkalausunnot ovat paljon tiukempia kuin muualla Euroopassa, eli esimerkiksi Saksassa lausuttu A saattaakin Suomessa muuttua C:ksi. Nyt viime aikoina on aika moni tuonticollie kuvattu D-lonkkaiseksi, vaikka vanhempien pitäisi molempien olla A:ta. Toki saattaa olla mukana huonoa tuuriakin, mutta herää väkisinkin kysymys, olisko kyseessä kuitenkin Suomen asteikolla keskenään yhdistetyt C:n lonkat, joista lopputuloksena D? 

Skandinavian ulkopuolisissa maissa tehdään ymmärtääkseni aika vähän muita kuin lonkkatutkimuksia, esimerkiksi Kodan sukutaulusta ei juuri keneltäkään löydy kyynärlausuntoa, selästä nyt puhumattakaan. 



Tuontimaksuja

Koiras hankkimiseen liittyy miljoonasti kuluja jo Suomessa, mutta tuontikoiran kanssa pitää huomioida vielä pari ylimääräistä maksua koiran myyntihinnan päälle. Ensinnäkin tietysti se tuonti itsessään, käytkö itse hakemassa koiran vai tuleeko se rahdilla ja olet kentällä vastassa? Ja mistä asti se pentu Suomeen lentää, onko välilaskuja? Lyhyillä matkoilla halvemmalla todennäköisesti pääset rahdilla, pidemmillä varmaan itse hakemalla. Mulle oli itsestään selvää, että lähtisin itse hakemaan pentua, kun ei ollut kasvattajaa nähnyt, ei koiran vanhempia eikä paikkaa, missä pentu on kasvanut.

Koiran hintaan lisää siis omat meno-paluu lentoliput sekä koiran kuljettaminen takaisin noin 40-75€ (Kodan tuominen Frankfurtista oli noin 350 € lentolippuineen). Koiramaksu vaihtelee lentoyhtiöiden välillä ja sen mukaan, onko koira tarpeeksi pieni lentämään matkustamon puolella, kriteerinä taitaa olla, että kuljetuskoppa mahtuu penkin alle edes jotenkin ja painoa häkillä ja koiralla on yhteensä max 8 kg. Rahtina kulkevan koiran hinta lasketaan koiran painon tai häkin koosta laskettavan tilauspainon mukaan ja on pennulle ymmärtääkseni pari sataa euroa, välilaskujen mahdollisesta lenttokenttähengailusta ja pennun hoitamisesta laskutetaan toki lisää.

Yli kahdeksan kiloisen pennun tuominen edellyttää vielä oikeanlaisen kuljetushäkin omistamista/lainaamista. Kodan kuljettamista varten sain serkultani oikeanlaisen lentohäkin lainaan, sellainen olisi uutena maksanut noin 150 €. Lisäksi kävi niin, että häkkiä oli kasattuna heitelty menomatkalla jotenkin niin, että siitä oli yksi kulma hajonnut ja eläintä ei saisi siinä enää kuljettaa Suomeen. Lentoyhtiö toki sen korvasi, mutta uuden vastaavan tuotteen lähettäminen kahden viikon päästä ei oikeen auttanut, kun koira pitäisi samana iltana saada koneeseen. Onneksi kasvattajalta löytyi sopiva häkki ja saatiin tilanne sumplittua.

Tuontioiraa ei ole mikään pakko rekisteröidä Suomen Kennelliittoon, sen kanssa voi harrastaa ulkomaan rekisterinumerolla hyvin. Suomeen rekisteröiminen sujuu melko simppelisti, jos tuontikoira on FCI-rekisterissä, täytät Kennelliiton OmaKoira -sivuilla tuontikoiran rekisteröintilomakkeet, tulostat ja postitat yhdessä alkuperäisen rekisteritodistuksen kanssa (+ joistakin maista erillisen export pedigreen). Tuontikoiran rekisteröinti Kennelliittoon maksaa 70 €.

Kasvattaja saattaa nostaa pennun hintaa, kun se lähetetään ulkomaille. Pennulle pitää sitä varten hankkia lemmikkieläinpassi (n. 40 €) ja Export Pedigree (n. 40 €), se saattaa asustella kasvattajan luona pari kuukautta pidempään (jos noudattaa esim Eviran suositusta vasta 16-viikkoisen pennun tuonnista) ja näin ollen saa parit rokotukset lisää ja kuluttaa tietysti myös ruokaa jne. 



Ulkomailla kenneloloissa?

Ulkomailla kasvattaminen tapahtuu usein kennelmäisemmissä olosuhteissa kuin Suomessa, pennut saattavat elää koko pentuajan neljän seinän sisällä ja sosialistaminen on heikkoa. Vielä jos pennun sattuu ottamaan vasta Eviran suositellut 16 viikon iässä, tärkeimmän sosialistamisajan ollessa jo ohi, voi yhteinen alkutaival Suomessa olla kivinen. Plus tällaiselle pennulle se lentäminen voi olla tosi kuormittava juttu!

Meillä luonnetestissä tuomari oletti heti, että Koda on elänyt pentuaikansa jossain kellarissa, koska on tuontikoira. Ilokseni sain kuitenkin ilmoittaa, että Koda on sosialistettu kasvattajan luona paljon paremmin, kuin mihin itse olisin varmaan koskaan kyennyt. Eli kyllä niitä loistavissa kotioloissa kasvaneita pentuja löytyy ulkomailtakin.

Kasvattajan tuki

Mä olen ihan äärimmäisen tyytyväinen siihen, että tulin ottaneeksi pienen riskin, maksaneeksi liki tuplasti enemmän ja hakeneeksi pennun ulkomailta, mutta yksi asia mun mieltä jonkin verran kalvaa. Vaikka me Kodan kasvattajan kanssa ollaan säännöllisesti yhteyksissä ja välitän aktiivisesti Kodan kuulumisia Saksaan, niin samanlaista kasvattajan tukea ja läsnäoloa tuontikoiran omistaja ei voi saada kuin Suomesta ostetun pennun kanssa. Hieman kateellisena lueskelen muiden kasvattajapäivistä, pentuetreffeistä ja saman kasvattajan koirakoiden koulutuspäivistä. Olisi aivan ihanaa, että kasvattaja voisi nähdä Kodaa ja Kodan edistymistä harrastuskentillä, että itse pääsisi näkemään Kodan sukulaiskoiria ja tutustumaan esimerkiksi Kodan veljiin. Vaikka mulla on Suomessa kasvattajan korvike, joka tukee, auttaa ja neuvoo aina kun tarvitsee, ja jonka mielestä Koda on maailman mahtavin collie, niin sellaista tiettyä yhteisöllisyyttä olen tuontikoiran kanssa jäänyt kaipaamaan.








Kiira & Koda

kaikki kuvat © Glenoak Collies

5 kommenttia:

  1. Oliko jossain mainittuna, miten päädyit katselemaan koiraa ulkomailta eikä Suomesta, ja miten tulit valinneeksi juuri tämän kasvattajan ja pentueen? Minulta on mennyt ohi, jos lukee jossain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä reilun vuoden takaisesta postauksesta löytyy kysymykseesi vastaus! En itse tuolloin tiennyt rodusta läheskään sitä mitä nyt (vaikka nytkin tieto on melko vähäistä), joten tyydyin aikalailla heti pyytämään apua ja meillä kyllä neuvonantajan kanssa maku ja mielipide rodusta kohtasi hyvin ja hän löysi mulle juuri sopivan pennun.

      Poista
  2. Miten päädyit juuri Collieen? Millainen se on rotuna verrattuna Shetlanninlammaskoiraan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä löytyy vastaus ensimmäiseen kysymykseesi. En ole sheltteihin niin paljon tutustunut, että osaisin mitään täydellistä vastausta tuohon antaa. Itse pidän enemmän isoista koirista, joten sheltti ei sen puolesta olisi itselle sopiva rotu. Ne sheltit, mitä olen nähnyt, ovat olleet mielestäni haukkuherkempiä kuin colliet, luonteissa osin samoja heikkouksia ja vahvuuksia.

      Poista

Kiitos kommentista! :)