keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13: tokon alokasluokan korkkaus

Vihdoin ja viimein päästiin Kodan kanssa korkkaamaan tokokokeet ja ajeltiin tänään Muuramessa järjestettävään iltakokeeseen, jossa tuomarina toimi Marjo Halmiala. Koe järjestettiin ulkona ja viime päivien mielenkiintoisen sään takia jännättiin viime metreille asti, perutaanko koe vai ei. Lopulta kenttä oli kuitenkin saatu aurattua, eikä pohja ollut juuri ollenkaan jäässä tai liukas.

Koe aloitettiin paikkamakuulla, alokasluokan koirakoita oli seitsemän ja paikkamakuu suoritettiin kahdessa osassa. Me oltiin Kodan kanssa kolmas koirakko, joten oltiin ekassa erässä makoilemassa. Paikkamakuuta jännitin eniten ja sitä, ennakoiko Koda muiden käskyjä. Koda oli kuitenkin hyvin kuulolla ja meni omalla käskyllä vasta maahan. Varmaan mun jännitykseen kuitenkin reagoi ja kippasi heti lonkalle vinoon makaamaan. Paikalla ollessaan se piippasi todella paljon ollakseen Koda ja oli nenä pitkälle viereisen nartun suuntaan. Oli kuitenkin loppuun asti maassa ja käskyllä nousi ylös. Koska kisataan vasta alokasluokassa, tuomari antoi meille paikkiksesta 9.

Yksilösuoritus alkoi seuruulla ja Koda oli heti perusasennossa jotenkin haahuileva, katseli muualle ja ehkä vähän nuuskuttikin. Ensimmäisen vasemmalle käännöksen jälkeen kuitenkin tsemppasi ja seurasi upeesti loppuun. Tuomari sanoi, ettei ole collielta noin upeeta seuraamista nähnyt koskaan ja että ihan mielettömän hieno koira. Alun haahuilun takia kuitenkin vain .



Seuruun jälkeen liikkeestä maahanmeno, seuraamiseen lähti hyvällä draivilla, mutta maahan mennessä se on nyt alkanut kerimään, eli ottaa muutaman askelen ja hiljalleen menee matalammaksi. Luultavasti oon itse ottanut siihen katsekontaktia varmistaakseni, että se menee maahan ja se on tähän mun katsekontaktiin jäänyt kiinni. Loppu liike sujui ongelmitta. Tästä 8.

Luoksetulossa jäi nätisti paikalleen, juoksi kovalla laukalla luokse, mutta ei osannut oikeen päättää tulisko eteen vai sivulle ja tuli sivulle vinoon. Ollaan treenattu paljon vaan sitä eteen tulemista, mutta silti se koetilanteessa oikoo. Nojoo, kuitenkin pisteiksi .

Kapulanpidossa Koda hieman valitettavasti mälväsi kapulaa, alkoi tehdä tätä pitkästä aikaa pari viikkoa sitten, kun hankin uudet kapulat. Mälväämisen takia pisteitä vain 8.

Toisiksi viimeisenä liikkeenä oli vuorossa kapulanpidon paikalta alkavat kaukokäskyt ja tästä alkoi sitten meidän vaikeudet. Koda meni maahan ekalla käskyllä, mutta jäi taas hieman vinoon ja kuono ajautui lähelle maata. Ilmeisesti jommalla kummalla meitä edellä olleella nartulla oli juoksut juuri tuloillaan, koska tästä yhdestä nuuhkaisusta Koda oli aivan myyty. (lisäksi tuomari kertoi, että tokan erän paikkamakoilijoista urokset olivat suoriutuneet huonosti). Koda ei kykenyt tekemään enää mitään, siis oikeesti ei mitään. Kaukot nollille.

Yritettiin jatkaa hypylle, mutta Koda ei liikkunut mihinkään. Se oli kuono kiinni maassa, leuka väpätti ja kuola valui. Ei mitään toivoa saada kontaktia. Kutsuin, houkuttelin, ärähdin, laitoin kengän sen kuonon ja maan väliin, eikä mitään reaktiota. Lopulta sain sen nostamaan päänsä maasta, mutta ei pyörinyt pienen miehen päässä enää yhtään mitään. Sen silmät seisoi päässä ja leuka väpätti edelleen. Kutsuin sen sivulle, mutta ainoa mihin se kykeni, oli asettumaan istumaan kaksi metriä mun eteen. Ei hitto nää miehet, sanonpahan vaan. Odotin vaan, että milloin tuomari keskeyttää kokeen, mutta antoi mun yrittää yllättävän kauan. Viimein sain Kodan jotenkin houkuteltua istumaan niin, että sillä oli rintamasuunta about esteelle päin ja jätin istumaan. Se istui paikallaan kyllä, mutta kutsuessa otti yhden askeleen ja jäi taas hajuun kiinni. Nollille siis viimeinenkin liike.

Voin sanoa, että harmitti ihan mielettömästi. Koda suoriutui alusta tosi hyvin, oli kivasti kuulolla ja meillä oli kivaa. Loppu menikin sitten ihan penkin alle ja purskahdin kyllä itkuun, kun pääsin koiran kanssa autoon. Tuomari kuitenkin tykkäsi Kodasta ja meidän tekemisestä siihen asti, että nuoren jätkän pää meni ihan pyörälle, ja saatiin kokonaisvaikutelmasta jollain ihmeen kaupalla 9. Lopulta pisteitä siis 137 ja 3. tulos.



Harmitti palkintojen jaossakin vielä aika isosti, tuomarikin vaikutti harmistuneelta meidän puolesta ja sanoi, että mulla on ihan törkeen magee koira, etten vaan unohda sitä. Onhan se upee, mutta silti ketuttaa ja paljon. Jatkossa ollaan tosi tarkkoja ja tiukkoja, että hommia tehdessä ei haistella yhtään, eikä mihinkään suuntaan. Kohti uusia haasteita!


Kiira & Koda

9 kommenttia:

  1. Vähän yli 2-vuotiaan väpähuulen omistajana osasin eläytyä kirjoitukseesi täysin. Tuo Muuramen kenttä on muutenkin aika haastava paikka. Me oltiin siellä ekassa tokokokeessa itsenäisyyspäivänä. Luminen kenttä imi silloinkin hajuja, meillä nenä oli onneksi maassa vain vähän aikaa liikkeestä maahanmenossa kun odotti minua. Seuruussa, kaukoissa ja liikkeiden väleissä piti muutaman kerran kuunnella liikenteen äkillisiä ääniä.
    Mä olen yrittänyt pitää sääntönä, että hallilla ei haistella eikä ulkonakaan treenatessa.

    Tsemppiä kohti seuraavia koitoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja lohduttavaa kai, ettei olla ainoita :D Meilläkään ei saa haistella, mutta nyt kun treenipaikat pysyneet syksyn ajan samoina tuttuina, niin tainnut koira unohtaa, että haistelemattomuus koskee ihan kaikkia paikkoja, silloin kun ollaan hommissa... Täytyy nyt ottaa tavoitteeksi, että yrittää käydä vaihdellen myös ulkokentillä treenaamassa, että saa sitä yleistystä tuohon haistelemattomuuteen.

      Poista
  2. Voi kurjuus, kyllä harmitti teidän puolesta itseänikin kun tekstiä luin! Mutta jos yhtään lohduttaa, niin voin niiiiin samaistua tohon ja kertoa, että kyllä siitä pettymyksestä toipuu. Kysessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen tokokoe ja alku meni tosi hienosti! Pitää vaan aatella että se oli nyt vain harmillinen itsestä riippumaton sattuma, sellaisia vaan tulee eikä niille mitään voi vaikka ne onkin epäreiluja :/ Nyt vaan häiriötreeniä ja mielellään sellaisia joissa pääsee sitten kunnolla huomauttamaan virheellisestä käytöksestä, että toi ei ole ok. Kyllä se siitä! Eteenpäin vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tää tälleen pari päivää myöhemmin enää yhtään niin pahalta tunnu kuin mitä keskiviikkoiltana Muuramesta kotia kohti ajellessa. Kyllä sillon harmitti ja vitutti, mut lisää treeniä ja kohti uusia kokeita! Harmittaa vaan kun toistaiseksi ainakin tuo ens vuoden koekalenteri näyttää aika tyhjältä, kai seurat sit jännittää lisenssin vaikutusta kävijämääriin eikä oo sen takii alkuvuodelle niin ahkerasti järkkäämässä kokeita :/

      Poista
    2. Niin :I No mut eiköhän niitä tuu! Ja ainakin sit mahtuu kokeeseen, sitä ajatellen mä jätin suosiolla koesuunnitelmat ens vuoden puolelle :D

      Poista
  3. Mä kerran treenien ajaksi heivasin oman koirapeiton kaverin juoksuisen nartun kanssa samaan häkkiin ja sit saatiin tehtyä ihan itsekseenkin hyvää treeniä, että maataan vaikka pää maassa siinä herkkutuoksupeitolla, mutta haistella ei saa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tää on tosi hyvä idea! Kiitos!

      Poista
  4. Hienoa kuitenkin että tohon asti toimi. :) Ollaan treenattu treeneissäkin, että käsky tulee kun katsoo muualle tai nuuskii. Ja niin, että narttukoira on tehnyt ensin samojen merkkien välissä jotain liikettä ja samaan kohtaan sitten itsekin. Liikkurin kanssa niin, että liikkuri on ihan osoitellut maata ihan kuin siellä olisi jotain. Ja sitten siinä kohdassa kaukot. Ja palkattu paljon sitä ekaa nousua. Ja jos huomaa, että kentällä on joku hyvä tuoksu niin juuri siihen kaukoja treenaamaan. :D Tuossakin on olleet aika kokeen lopussa. Ja monissa halleissahan juoksunartut saa treenata housut jalassa.

    Alkuun tuollaiset harmitti tosi paljon, mutta nyt osaa ottaa treenin kannalta. Ja tärkein ollut miettiä minkä vaikutuksen koira saa kisatilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on kyllä juoksunarttujen kanssa treenattu, ei tosin vielä kovin paljoa ole ehditty, ja toki se palkkaamattomuus myös tässä kokeen loppuvaiheessa alkoi näkyä yhdistettynä niihin hyviin tuoksuihin. Mutta tälleen viikon päästä ei enää harmita yhtään niin paljoa, onneksi. Ja hyviä vinkkejä, pistän muistiin!

      Poista

Kiitos kommentista! :)