maanantai 29. toukokuuta 2017

Koiranomistajuus

Mehän tietysti koulutamme koiraamme ja opetamme sille kaikenlaista paikallaan olemisesta tassun antamiseen ja kierimiseen, mutta mitäs kaikkea se koira ja koiran omistaminen oikeen opettaa meille? Tässä muutamia esimerkkejä, mitä Koda on mulle antanut:

  • oppii ajattelemaan positiivisen kautta, kuten että aina voisi olla vieläkin huonompi lenkkeilyilma 
  • ei tarvitse tuskailla mihin ylimääräiset rahansa käyttäisi, seuraavana päivänä posti tuo varmasti vakuutuslaskun, koira satuttaa jalkansa tai innostut taas vaihteeksi jostain uudesta harrastuksesta tai kurssista
  • kalenteri kootaan koiramenojen ympärille, mutta eipähän tarvitse pelätä, että päivässä olisi liikaa tylsiä hetkiä
  • tylsistä tapahtumista pääsee livistämään ajoissa, kun koira pitää päästää pissalle. Eikä kenenkään tarvitse tietää, että se juuri pari tuntia sitten kävi jo pitkällä lenkillä
  • yllämainittu taktiikka toimii myös huonoilla treffeillä! Paitsi jos deitti keksii ehdottaa, että lähtee mukaan lenkittämään koiraa... sitten tartteekin jo parempia puhelahjoja.
  • saa kokea yhdessä paljon hienoja hetkiä - kuten pimeällä peltotiellä canicrossia treenaillessa on upeeta tajuta vauhdin kiihtyessä, että ollaankin siirrytty kanicrossin puolelle ja pingotaan täysiä saaliin perässä, eikä suinkaan vaan nautita juoksemisesta 
  • tästä päästäänkin siihen, että koira on paras personal trainer, ei voi paljoo selitellä, ettei tänään huvita lenkkeillä tai että ulkona sataa, niin mentäiskö vasta huomenna lenkkeilee. Eikä tartte kalliita salikortteja! Paitsi jos on minä ja maksaa salikorttia kaikesta huolimatta, vaikkei kaikelta koiraharrastamiselta siellä edes koskaan ehdi käy...
  • ei ota nokkiinsa jos ruuasta löytyy karva tai pari, siihen on totuttu
  • tuntee koko ajan olevansa rantalomalla - kotona kävellessä jalkapohjissa on jatkuvasti hiekkaa, ja jos koiran päästää sänkyyn niin tämä tunne on vielä voimakkaampi! 
  • oppii tanssimaan sateessa - niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. Kun vapaaehtoisesti hyppii kaatosateessa veneestä ja leikkii hukkuvaa tai kaatuu mutalätäkköön paimennuskentällä, ja vielä tykkää siitä, mitä tekee, ei sateessa tanssimisenkaan luulisi tuottavan ongelmia. Ja jotta koiraa jaksaa kouluttaa, eikä täysin hulluksi tulee, täytyy kouluttaessa kyllä osata nauttia myös opettelusta ja ongelmien ratkomisesta, eikä vain joskus tulevaisuudessa monen mutkan kautta saavutettavasta lopputuloksesta. 
  • tottakai oppii myös paljon vastuuta, kärsivällisyyttä ja oppii nauramaan itselleen! 


Mitäs kaikkea koiran omistaminen ja koiran kanssa harrastaminen on sun elämään tuonut?


Kiira & Koda

7 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Minulla on ollut ensimmäinen koira nyt kaksi vuotta ja ihan uskomatonta miten paljon sisältöä se on tuonut elämääni! Uusia ihmiskavereita ja auttanut pelossa isoja koiria kohtaan. Aktiivisuutta elämään, sinne ulos kun on mentävä säällä kuin säällä. Kärsivällisyyttä on opettanut paljonkin.
    Minulla on sheltie-lapinkoira-porokoiramix joka seuraa joka paikkaan. Kulkee vierellä ja koskettaa kuonollaan kättäni. Koirani on paras ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne tuo elämään niin paljon! En olisi uskonutkaan, että miten paljon! Uskomattomia kavereita <3

      Poista
  2. Hyviä huomiota ja ihan täydellinen tuo kuva! Voisi laittaa jääkaapin oveen :D

    VastaaPoista
  3. Tuo kuva (ja juuri tuolla äänensävyllä sanottuna) on kyl kuvaavin ikinä :DD Onneks nykyään suurin osa vieraistakin joille leipoo, on koiranomistajia niin ei tarvi häpeillä niitä taikinan seassa piilottelevia karvoja xD Oon myös tosi ylpee kuinka nopeesti sitä sinkoaakaan vaikka keskellä yötä sängystä ylös kun alkaa kuulua koiran yökkimistä! Ja nykyään mun mieskin oppinut sen taidon :DD
    Mutta oikeasti mulle isoin juttu, mitä koirat on opettaneet, on ehkä kiitollisuus ja se, kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun saan omistaa juuri tämän koiran ja elää ja harrastaa sen kanssa. Ja koiranomistajuudesta syvemmälle mentäessä, koiraharrastuneisuudessa, parasta on ehkä ollut se hetki, kun tajuaa ettei oikeasti tiedä koirista/rodustaan vielä yhtään mitään, vaikka sillon teininä joskus kuvittelikin niin :D Ja tähän johdannaisena ihan parasta on kun pääsee juttelemaan rodun parissa jo pidempään olleiden kanssa, sitä tiedon määrää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tota yökkimistä ei kyllä oo meillä ollut (ainakaan toistaiseksi) koskaan yöllä! Ja niinhän se on, itse juuri tänään aamulla mietin, että vaikka vasta ensimmäisen yön täällä Joensuun asunnossa nukuin, tuntuu tämä jo ihan kodilta, juurikin tuon koiran takia <3 ja jatkuvasti oppii lisää, kun vain on kiinnostunut ja kyseenalaistaa omaa tietämystään, ja välillä myös muiden. Ja kyllä tuon koiraharrastamisen ansiosta on myös löytynyt jo reilussa vuodessa monta uutta, ihanaa kaveria! :) siitäkin olen kyllä tosi kiitollinen.

      Poista
  4. Tämä oli todella hyvä postaus ja hyviä huomioita. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)