torstai 2. helmikuuta 2017

Oivalluksia

Kuten olen jo aiemmin todennut, panostetaan tämä kevät aika pitkälti tottelevaisuuteen. Tiiviimmällä treenailutahdilla, paremmalla motivaatiolla ja hyvillä vinkeillä pääseekin nopeasti kehittymään, ja nyt on jo mielestäni havaittavissa monessa jutussa kehitystä.

Ollaan harjoiteltu nyt muutamana iltana viikossa rauhoittumista. Kotona Koda osaa hyvin tarjota maahanmenoa ja samoin, jos hallilla keskenään treenaillaan. Kovassa häiriössä pyydän Kodan jo valmiiksi maahan. Palkkailen tällä hetkellä häiriön määrästä riippuen joko siitä, että leuka menee lattiaan tai siitä, että Koda edes hieman painaa päätä alaspäin. Tämä rauhoittumisen harjoittelu on tuonut tosi paljon malttia Kodan touhuihin, edelleen se tekee hyvässä vireessä, mutta osaa jo ottaa silloin tällöin rennostikin. Esimerkiksi eilen harrastuskoiran lihashuoltokurssilla Koda malttoi hienosti rauhoittua häkkiin ja ihan nukkuikin, vaikka viereisessä treenitilassa joku haukkui ja hälinää oli ympärillä muutenkin reilusti. Vaatii se vielä paljon rauhoittumisharjoituksia, mutta suunta on oikea.

Toisena asiana ollaan nyt pari päivää treenailtu eri sanoja nami- ja lelupalkoille. Tää on mulle vaikeeta, kuten käskysanatkin, hölötän useimmiten ihan mitä sattuu. Jo parissa päivässä Koda on selvästi oppinut, että "jes" -sanalla saa namin ja "super" -sanalla pääsee leikkimään (ensimmäistä videota kuvatessa nää ei ollut vielä käytössä). Pian pääsee kokeilemaan, miten nää eri sanat helpottaa palkkaamista, oppimista ja viretilan säätelyä. Koda palkkautuu myös kivasti tekemisellä, esimerkiksi kiepit on sen mielestä hirveen hauskoja ja sehän tarjoilee niitä milloin mihinkin väliin. Ne toimii myös hyvänä "rentoutuskeinona" (huono sana, mutten parempaakaan keksinyt), Koda saa uutta opetellessa tehdä palkaksi jotain, mikä on hauskaa ja minkä se varmasti osaa.

Yritän myös kovasti keskittyä palkan suuntaan ja palkkauksen monipuolisuuteen. Koda kun esimerkiksi edistää helposti seuruussa, niin miksi ihmeessä olen heittänyt palkkalelun eteenpäin? Mahdollisuus monipuolistaa palkkausta vaatii meiltä myös paljon lisää luopumisharjoituksia, jotka nolona myönnän jättäneeni aivan liian vähälle. Kodan ollessa kovin häiriöherkkä ja keskittymiskyvun ollessa vielä mitä on, palkan pitäis pysyä mielenkiintoisena ja vaihtelevana, mun pitäis olla palkkaamisessa samalla sekä luova että johdonmukainen. Huomaan itsestäni, että helposti takerrun johonkin hyväksi todettuun palkkaustapaan ja käytän sitä niin kauan, kunnes se menettää tehoaan.

Tiistain treeneistä kuvattua videota katsellessani tajusin myös, miksi pk-treeniryhmässä mulle hoetaan, että rentoudu, rentoudu, rentoudu. Hitto mähän kävelen seuruussa suunnilleen kuin mulla olis kakat housussa... Tottahan se koirakin jännittyy ja edistää, jos mä olen noin tiukkiksena koko ajan.

Mutta ettei menisi vain itsensä kritisoimiseen, Koda tekee hyvällä innolla, tarjoaa mulle juttuja aiempaa paremmin, mä olen ehkä oppinut myös jo hieman tiiviimmin palkkailemaan (vaikka edelleen ihan liian harvoin... tajuaa aina näitä videoita katsellessa) ja jälkimmäiseltä videolta näkee, miten Koda treenin lopuksi rauhoittuu makoilemaan paikalleen, kun siivoan hallia.




Kommentoikaa taas ihmeessä, jos tulee jotain mieleen! Kehuja, ajatuksia, pohdintoja ja kehittämisehdotuksia otetaan vastaan :)
Kiira & Koda

6 kommenttia:

  1. Tosi kivan näköistä tekemistä! Jes, ihan mahtavaa! :)

    Ainut juttu, mikä mieleen tulee, on että tyttö tee ihmeessä siitä palkasta iso numero! Singahda itse mukaan. Lelu on mahtavin juttu maailmassa, eikä niin neutraali. Mene kunnolla mukaan ja leiki!!

    Sama vähän kapulassa: tee siitä vähän isompi juttu. Koira innostuu ja juoksee noutamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan oikeessa oot ja monesti kyllä leikitäänkin rajummin kuin mitä videoille tuli nyt mukaan! Ja lelu on kyllä Kodalle mahtavinta maailmassa jo valmiiksi :D Kapulan kanssa oon miettinyt sopivaa toimintatapaa, en kuitenkaan halua, että Koda kokee kapulaa leluksi, ettei tule irrottamisongelmaa tai mitään ajatusta vetoleikistä (joka on Kodan lempparileikki). Täytyy varmaan kokeilla juosta kilpaa kapulalle ja peruuttaa heti, jotta Koda lähtee tuomaan sitä mulle. Kokeillaan.

      Poista
  2. Kivalta näyttää! Seuruun kävely on itsellekin vaikeaa, mulle on sanottu usein käsistä ettei ne ole luonnolliset. Voisit kertoa koiralle paremmin käännökset, lyhyempi askel, pää ja olkapäätkin kääntyy. Tuli koiralle vähän yllätyksenä. Edistys voi olla sitäkin, että kävelit melkein hidasta kävelyä. Varmaan noin isolle koiralle vaikeampi vauhti? Jos et itse tykkää, että vilkuilee välillä seuruussa muualle, siitäkin voi huomauttaa ja palkata kun korjaa, tai kiihdyttää vauhtia/kääntyä ja palkata kun korjaa.

    Noudossa tekisin pidempää matkaa ja palkkaisin siitä, että nostaa laukan kapulaa tuodessaan lelun heittäen taakse tai näyttäen sen kädestä (jolloin saa irroittaa). Voi myös peruuttaa tai heittää lelun taakse. Alkuun kapulasta leluun vauhdissa vaihto voi olla hankalaa (meillä leluun käsky "kii", voi olla myös "jes"). Esim https://youtu.be/RsQyW0dWmac?t=1m4s

    Ehkäpä myös kapulan pitoa edessä ja sitten lisäät vähitellen matkaa eteentuloon (voi pitää kapulaa sen aikaa tai napata sen maasta edestä). Pidossa ettei availe leukaa. Yksittäisenä pitoa, epävarma? Ja jos tulee huonosti sivulle (kerran jäi katselemaan häiriötä), ei kaikkea tarvitse palkata (vatitreeni varmaan auttaa myös näihin jos oppii paremmin kiepsahtamaan sivulle). Estehypyssä itse valitsen sen 4m matkan, että koiralle jää tilaa tulla eteen.

    Vatitreeniä tekisin niin, että naksuttelisin niitä kun tulee vadilla sivulletulo kohtaan (ei tarvitse istua). Samalla vahvistuu vasempaan käännöksen ja sivulletulo tekniikka. Kaukoissa voi mennä pisteitä tuosta hitaudesta. Vähän namilla hetsattuna vielä yksittäistä siirtymään namin perässä ja hyvästä lelupalkka? Tässä hyvä video kaukoista ja myös iso koira (tosin liukas alusta nousta ylös istumaan) https://youtu.be/qdaLFIJAnDU

    Ja tärkein on, että molemmilla on hauskaa kuten näytti olevan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kokeiltiin noudossa tota lelua, toi hyvin vauhtia kyllä, mutta Koda ei tajunnut irrottaa kapulasta niin ei pystynyt jatkaa pidempään. Täytyy kokeilla niin, että ottaa vain yksittäisiä suorituksia varsinaisen kahden "lelun" leikin sijaan ja tota, että mulla olis vaan lelu kädessä enkä heittäiskään sitä. Kapulan pito edessä alkaa olla aika hyvä ja maasta nostojakin ollaan otettu joka treeneissä. Nouto on tosiaan vasta ihan alkutekijöissään, kun ollaan keskitytty siihen kapulan pitoon lähinnä. Ei siis ihmekään, että siinä paljon kehitettävää! Ja se on ollut alusta asti Kodalle se vaikein juttu :D

      Ja ihan oikeessa oot, mulla on yhtenä ongelmana myös se, että palkkailen myös hitaista tai sinnepäin suorituksista... ja sitten unohdan superpalkata ne tosi hyvät. Voi kun olis käytännössä kaikki niin sujuvaa kuin etukäteen ajattelisi :D ja kaukot on tosi hitaat! Namipalkka on Kodalle vähän huono... mut en oikeen tohon ole osannut vielä lelupalkkaa ottaa mukaan, tai sitten täytyy yhdistää siihen namipalkkaan myös joku toiminnallinen osuus, Koda kun ei niin kovasti tosiaan ruuasta välitä. Kodalla on myös ollut joku jumi jossain, takajalassa tai todennäköisimmin selässä, joten sekin tuo hitautta kaukoihin :/

      Poista
  3. Noudon leluun vaihdon se tajuaa varmaan muutamilla treeneillä. Pidä vaikka lelu kädessä ja houkuttelet ottamaan lelun viemällä lelua karkuun (joo ja yksittäisenä "liikkeenä"). Niin pitkään, että vaihtaa kapulan. Teet lelusta niin kiinnostavan. Helpottuu kerta kerralta ja voi ottaa juuri joskus sanan siihen tai käyttää sitä irti käskyä. Hyvältä näytti sitten jos ekoja kertoja tekee liikkeenä. :) Paloina vaan lisää.

    Jos on jumia niin pitäkää taukoa kaukoista ja jatkakaa sen jälkeen, kun jumi poissa. :) Voit myös kaukoissa esim tehdä niin, että saa jahdata namia. Pyydät istumaan ja nopeasti namilla maahan. Annat namin ja sitten lelu esiin ja leikitte. Eli namiakin jahdataan, se liikkuu nopeasti ja sen syötyä saa myös leikkiä. Leluakin voi käyttää kaukoissa, kun saa oikeaa tekniikkaa niihin. Voihan sitä testata osaako tehdä jos autat helpommalla käsiavulla ja palkkaat lelulla (joka on vaikka selän takana piilossa). Isolle koiralle kaukot on myös aika fyysistä jumppaa. Orava temppukin voi auttaa, missä nostaa etujalat ilmaan.

    Alkuun tietty kriteeri voi olla kaikissa oikeissa suorituksissa, sitten kun alkaa sujua niin sitten taas miettii uuden kriteerin. Ja niistä mistä oot epävarma oliko hyvä, kehu vain ja uusiksi. Jos vielä huono niin kolmannella enemmän apua. Kaukoja täytyy vaan hinkata niin pitkään läheltä, että hoksaa tekniikan. Ei hyödytä ainakaan usein tehdä liian pitkältä, jos tekniikka väärä/hidas. Toki täytyy aina välillä testata sujuuko vai ei. :) Ihan samaa treeniä Novalla, kun äiti on palkannut kaikki toistot. ;) https://youtu.be/WyjKAcd14p0?t=1m22s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa aiemmin laittamassasi Suvin videossa oli kyllä hyvin konkreettisesti esitetty erilaisia tapoja kaukojen opetteluun! Tällänen aloitteleva uunokin ymmärsi hyvin :D Täytyy kokeilla niitä. Ollaan orava temppua jo tehtykin, doboillaan ja uidaan, että pitäisi kyllä syvät lihakset olla ihan hyvässä kunnossa kaukoja ajatellen, taitaa olla enemmän ohjaajasta kiinni huonot suoritukset, niin kuin yleensäkin :D

      Jep, tuo kriteerien asettaminen, laskeminen, nostaminen ja siinä sovitussa kriteerissä pysyminenkin vaatii vielä paljon käytännön harjoituksia ohjaajalta, että oikeesti sujuu kuin oppikirjoissa. Nopeesti sitä vielä treenitilanteessa unohtaa, mitä olikaan alkuun suunnitellut haluavansa. Niin kauheesti kaikkea, mihin pitäis osata keskittyä ja kuitenkin monilta osin vielä aika hukassa kouluttamisen kanssa. Pikkuhiljaa! Onneksi Koda antaa hyvin mun virheitä anteeksi.

      Poista

Kiitos kommentista! :)