tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulukuun paimennukset

Hupsista, viimeksi olen paimennustreeneistä kirjottanut itsenäisyyspäivänä, mutta ollaan tosiaan käyty joulukuun aikana joka viikko lampailla. Tässä olisi vähän pientä koontia joulukuun kolmesta viimeisimmästä kerrasta.

13. ja 20. päivä menivät aikalailla samalla kaavalla kuin tuo itsenäisyyspäivän paimennus. Eli Koda maisteli kakkaa, sitä sai jatkuvasti kutsua hommiin ja silti kuono ohjautui aivan liian usein kiinni maahan. Naurettiin, että meno on ihan jakomielitautista, ensin huudetaan ei:tä, kun koira syö kakkaa ja seuraavalla sekunnilla kehutaan oikeen vuolaasti, kun kiinnittää huomionsa lampaisiin, ja sitten taas karjutaan...

20. päivä Mervi keksi tokalla kierroksella kokeilla sellaista, että mä meen ensin yksin lampaille ja Koda joutuu hihnasta katselemaan, kun mulla on niiden kanssa niiin kivaa. Ja Kodahan reagoi, se kiskoi ja haukkui hihnassa ja vapaaksi päästyään tuli kyllä vauhdilla lampaille. Alkuun tämän innostamisen jälkeen meni aivan liian lujaa ja touhu hyppäsi vähän leikin puolelle, mutta pian meno rauhottui ja muutama pätkä saatiinkin oikein kivassa vireessä tehtyä, kunnes iski väsy ja lampaan papanat alkoivat taas houkuttelevasti tuoksua nenään. Kuitenkin selvästi toimi tuo heitsaaminen ja Kodaa oikeesti kiinnostaa lampaat ja mun kanssa tekeminen.


Tänään käytiin sitten joulukuun neljäs kerta PSF:llä ja aloitettiin tuolla edellisellä kerralla hyväksi todetulla heitsaamisella. Koda veti ja haukkui ja lähti reippaasti laukalla lampaille, kun pääsi irti. Mun "malta" -käsky meni hyvin perille ja Koda ravasi loppumatkan ja teki ensimmäisen pätkän alun aika hyvin. Edelleen mentiin vähän joko "täysiä tai ei ollenkaan" -meiningillä, mutta selvästi aiempaa enemmän Koda kiinnitti huomiota lampaisiin ja vähemmän niiden papanoihin.

Tokalla pätkällä meni enemmän säntäilyn puolelle ja Koda hajotti lauman muutamaan otteeseen, tässä vaiheessa Mervi tuli hätiin ja huitoi ilmaa kepillä aina, kun Koda meinasi tulla liian lähelle lampaita. Aika lujaa sai huitoa, että Koda alkoi keppiä kunnioittamaan, eli mun täytyy olla vaan entistä tiukempi. Toisen pätkän loppupuoliskon Koda tekikin tosi hyvin, papanat ei enää kiinnostanut ja se pysyi tosi nätisti sopivalla etäisyydellä lampaista.

paimentava koira

Mervi totesi lopetettuamme, että mun täytyy olla tosi paljon tiukempi ja ettei hän ole aiemmin ymmärtänyt, ettei Koda ole luonteeltaan yhtään collie. Muut hänen tapaamansa colliet olisivat tollasella kepin heiluttamisella kavahtaneet jo reippaasti taaksepäin, mutta Koda vain räpytti silmiään fiiliksellä "huido vaan mut älä nyt silmiin lyö" ja jatkoi reippaasti hommia. Luultavasti siis edellisessä paimennuspostauksessa, kun sanoin, että Koda olisi ottanut itseensä liiasta komentamisesta, ei pidä paikkaansa, vaan päinvastoin. Sille ei ole oltu tarpeeksi tiukkoja kakan syömisestä ja haahuilusta, joten se pitää omia taukoja silloin kun sitä huvittaa.

Tosi tyytyväinen olen tähän viimeisimpään kertaa, edistystä on tapahtunut, kun on ehtinyt käymään enemmän. Lisäksi oivallus siitä, että Kodaa oikeesti saa komentaa kovemmin, ilman että se ottaa itseensä, auttaa jatkossa treenien kanssa. Sain vielä mahdutettua kaksi paimennuskertaa mun lopulle joululomalle, joten eiköhän tää tästä!

Kiira & Koda

2 kommenttia:

  1. Te ootte ihanan ahkerasti ehtineet käydä paimentamassa! Ja huippu Koda :) se on aina mahtava fiilis kun edistymistä tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä kiva et ees vähän näkyy edistymistä! Pitäis vaan jatkossaki päästä noin kerran viikossa treenaamaan niin ei tulis takapakkia, mut valitettavasti muu elämä välillä häiritsee tätä harrastamista... :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)