Long time no sheep

Käytiin lauantaina melkein kuukauden tauon jälkeen pyörimässä lampailla Seutulan PSF:lla. Mun nielurisaleikkauksesta toipuminen ja opiskelukiireet on ollut esteenä paimentamaan lähtemiselle, se kun vaatii, että tullaan viikonlopuksi pääkaupunkiseudulle. Lisäksi lampailla täytyy itse jaksaa olla tiukkana, liikkua ja korottaa hölmöilevälle koiralle ääntä. Nielurisojen poiston jälkeen mun ääni on ollut melkoista puuroa ja olo muutenkin ollut voimaton, minkä takia Koda on välillä kattonu mua ihan hölmistyneenä, kun oon yrittänyt sille jotain kovasti sanoa. Sössöttävä ja voimaton ääni vie selvästi uskottavuuden... Nyt on tilanne kurkun osalta jo melko hyvä, uskallan liikkua jo reippaammin ja Koda taas kunnioittaa mun käskyjä, joten uskallettiin lähteä lampaille.

Farmilla käytin Kodan alkuun rakon tyhjennyksellä ja samalla naapuritalon vapaana oleva narttu juoksi pihasta sitä tervehtimään. Luultavasti narttu itsessään olisi jo saanut Kodan pään pyörälle, mutta sillähän oli tietysti vielä bonuksena juoksut juuri loppumassa ja oikein tyrkytti itteään komeelle nuorelle miehelle... Siinä sitte toppuuttelin Kodaa ja odotin, että omistaja tulis komentamaan koiransa pois. Ei rakastavaiset siinä kauaa ehtineet tutustua, mutta tarpeeksi, että Koda sai hajut vetäistyä nenäänsä ja pääsi vähän vääränlaiseen mielentilaan paimennusta ajatellen. Sillä ihan suu vaahtosi, kun pistin sen takaisin autoon odottelemaan omaa vuoroa.

kuvat aiemmalta paimennuskerralta, kun ei satanut ja ollut kuraista 

Episodin takia otettiin pieni seuraamispätkä ennen aitaukseen menoa, jotta Koda keskittyis muhun ja unohtaisi ehkä naiset hetkeksi. Lampailla ensimmäinen kierros menikin oikein hyvin, todella paljon yli odotusten! Vain pari kertaa Koda maisteli kakkaa tai haahuili hajujen perässä. Kuljetuksissa käveli lähes koko ajan rauhassa lampaiden takana. Lisäksi sen meinatessa tulla musta ohi tai erehtyessä katselemaan lammasta vähän "sillä silmällä" mun käskyt meni sille paljon aiempaa paremmin perille. Viime kerrallahan se otti itteensä lähinnä Mervin ärähdyksistä, mutta mun käskyt meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt myös ensimmäistä kertaa huomasin Kodan kunnioittavan keppiä, kepin tullessa nokan eteen, se jarrutti ja jopa vaihtoi suuntaa! Tilanne siis moneltakin osin aiempaa parempi ja saatiin melko pitkiäkin rauhallisia kuljetuspätkiä alkuun.

Toisella kierroksella Koda selvästi väsyi. Luultavasti pitkä paimennustauko ja teini-ikäiselle pahat häiriöt, kuten ne narttujen tuoksut, vaativat niin paljon aivokapasiteettia, ettei keskittymiskyky yksinkertaisesti enää toisella pätkällä riittänyt. Tosi paljon sain kannustaa sitä hommiin ja toisaalta taas kieltää säntäilemästä. Muutama onnistunut kuljetus ja lopetettiin siihen. Pitäisi oppia tunnistamaan koirastaan ne väsymyksen merkit selvemmin, jotta osaisi lopettaa niihin tosi onnistuneisiin kohtiin.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin onnistunut paimennus! Mervinkin mukaan parempi kuin viimeksi, ja ottaen huomioon lähes kuukauden pituisen tauon ja juoksuisen nartun sekoittaman pääkopan, ei voi olla kuin tyytyväinen. Täytyy vain jatkossa muistaa, että pidempien taukojen jälkeen treenipätkät täytyy pitää lyhyinä, jotta saataisiin se haahuili kokonaan pois. Joulukuulle onkin suunnitteilla ainakin kolme, toivottavasti neljä, paimennuskertaa, jotta päästäisiin taas parempaan rytmiin ja saataisiin kunnolla se paimennusvietti kaivettua esille.


Kiira & Koda