tiistai 27. syyskuuta 2016

Sisäisen vesipedon metsästys

Maanantain uintivuorolla Kodasta kuoriutui todellinen vesipeto, jokainen lelu kelpasi hakea altaasta. Ja omistaja oli tietenkin super ilonen, että tästä kesän alussa lähinnä leluja ympäri uineesta, suunsa kastelemista pelkäävästä paimenesta on kuoriutunut ihan kelvollinen noutaja! Lisäksi kaikki lelut, dummyt ja köydet tuotiin hienosti rampille asti, eikä pudotettu matkan varrella altaaseen, jes! Edelleen Koda päästää herkästi irti, jos esimerkiksi uittaja pitää hieman köydestä vastaan, eli tätä treenaillaan vielä. Huomaa kyllä, että Kodaa itseäkin ärsyttää, kun köysi karkaa suusta ja ottaa heti seuraavalla yrityksellä paremman otteen. Vaikka Koda pärjäisi altaassa hyvin ilman uittajaa, aion jokaiselle uintikerralle uittajan ottaa. Hänen avulla saadaan enemmän irti uintivuorosta ja voidaan harjotella juuri tota tavaroiden noutamista niin, että siellä on hieman vastusta mukana. Auttaa sitten ens vepekaudella veneen haussa ja hukkuvan pelastamisessa.





Kesällä treenailtiin vain tästä astetta pienemmän dummyn noutoa vedestä, nyt sujuu jo isommallakin

Päänvaivaa Kodalle tuotti noutaessa vain ihan altaan reunaan kiinni menneet lelut. Kuinka saada lelu suuhun, ilman että iskee kuononsa altaan reunaan? Siinä sitten uitiin muutama kieppi ja ooteltiin, että josko se lelu kulkeutuisi hieman keskemmälle. On se hölmöläinen. Eniten Koda innostui pienestä vinkuvasta porsaasta ja olisi hakenut sitä varmaan vielä kymmenen kertaa lisää, ellen olisi päättänyt että nyt riittää, ja tulihan se puolen tunnin uintivuorokin jo päätökseen.

Lelujen hakemisen lisäksi onnellisuutta omistajalle tuotti Kodan hyppääminen altaaseen! En tiedä mainitsinko vepe-postauksissani teille, mutta Kodahan aina rannasta järveen mentäessä kävelee oikeen hitaasti ja epäröiden veteen ja veneestä hypyssä pitkän pohdinnan ja hyörinnän jälkeen ei vieläkään hyppää, vaan ikäänkuin luisuu veneestä järveen. Siksi tämä rampista altaaseen hyppääminen on mun mielestä niin siistiä. Pentu-uintikurssilla se kyllä teki samaa, kun oli ensimmäisellä uintikerralla kävellyt rampilta veteen niin, että kuono upposi oikeen kunnolla altaaseen.




Hyvin pettynyt nuori herra, kun uittaja ohjasi menemään rampilta veteen ilman hyppyä

Sarjakorttimme on siis 10 x 30 minuuttia ja ajattelin, että tuo puolen tunnin aika saattaa alkuun olla liian pitkä, että varmaan pikkuhiljaa pidennetään uintiaika vartista siihen täyteen 30 minuuttiin. Kopedikops kuitenkin yllätti täysin polskimalla innolla vuoron loppuun näyttämättä tässäkään vaiheessa oikeen mitään väsymyksen merkkejä. En tiedä olisiko kyse ollut huolellisesta lämmittelystä (ravaamista, kieppejä, jalkojen välistä pujottelua, kumarruksia), jonka teimme koirauimalan pihalla ennen vuoron alkua. Lisäksi edellisenä päivänä otettiin aika rennosti.

Jäähdyttelyksi käytiin sitten parinkymmenen minuutin vauhdikas kävelylenkki, mutta kotiin tultua Kodalla oli vielä sellaista pöhköilyenergiaa, tuo uiminen kun tuntuu käynnistävän Kodalta (niin kuin monelta muultakin koiralta) jonkun hetkellisen lisämoottorin. Ollaan treenailtu nyt kotosalla kevythäkkiin rauhoittumista, jotta häkistä on enemmän hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi näyttelyissä. Jäähdyttelyjen, ruokailun ja kuivauksen jälkeen pyysinkin Kodan häkkiin makoilemaan ja sinne se nopeasti rauhottui. Kymmenen minuutin päästä siellä maattiin jo selällään jalat ojossa.


Polskis,

Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)