sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vaikeuksien kautta voittoon(ko?)

Toivotaan ainakin näin, koska takana on aikalailla pieleen mennyt viikko. Ensinnäkin ajatus kahdesta paimennuskerrasta kariutui, kun heräsin aivan liian myöhään kyselemään vapaita paimennusaikoja, eikä tilalta sitten enää löytynyt meille treeniaikaa alkuviikolle. Noh, päästäisiinpä ainakin lauantaina paimennuspäivänä kahdesti lampaille. Sitä odotellessa.

Koska viikolta oli niin vähän kuvia, saatte nauttia Kodan pentukuvasta

Torstaina sitten viikko-ohjelman mukaan vepetreenit, joiden suhteen odotukset olivat melko korkealla, Kodahan oli mökillä uinut paljon. hakenut tosi hyvin köyttä ja dummya vedestä, sekä pelastanut mut onnistuneesti "hukkumasta". Ilma oli, kuten tän kesän vepetreeneille on ollut tyypillistä, sateinen ja kylmä (+13 astetta). Meillä oli kuitenkin vapaaehtoinen hukkuva, joten hyvät treenit varmasti saadaan aikaan. 

Ensimmäisenä liikkeenä otettiin köyden/veneen hakua, että Koda pääsisi samalla kastautumaan ja muut liikkeet sujuisivat tämän jälkeen paremmin. Eikä siitä tullut mitään! Koda taas neiteili ja ai että, kun oli vaikeeta se mahan kasteleminen... Vähän vaikea ymmärtää, kun mökillä ui oikein innokkaastikin ja sitten tällaista taas. Uhrasin sitten omat housuni heti treenien alkuun ja kävelin Kodan kanssa järveen, muutaman kerran se kävi köyden hakemassa, mutta taas sellaisella kahden hampaan hienohelma-otteella. Noh, aina ei voi voittaa ja olisihan meillä vielä muita liikkeitä jäljellä.

Seuraavana veneestä hyppy, joka oli myös melko jännää tälle prinsessalle, mutta kyllä Koda 30 sekunnissa veneestä hyppäsi, käskysanoja tosin taisi olla lähes kaksikymmentä. Ja palkaksi Kodan uutta superherkkua, eli naudan mahaa, toivotaan että muistaa herkut vielä ensi torstaina. 

Viimeisenä liikkeenä otettiin sitten sitä hukkuvan pelastamista ja ajattelin, että tämä nyt ainakin meiltä onnistuu, oli mennyt mökillä lähes erinomaisesti. Koda lähtikin rannasta tosi reippaasti, kun hukkuva tipahti veneestä ja alkoi räpiköimään. Koda ui hukkuvan luokse ja otti dummyn suuhun, jes! Ja siihen se sitten jäikin, dummy tippui suusta ja koira ui hukkuvaa ympäri. Olisi pitänyt ohjaistaa hukkuva vähän paremmin toimimaan tällaisen hienohelman kanssa, labradorit kun toimivat vedessä aivan eri tavalla kuin tämä "neiti". Olisi pitänyt neuvoa kutsumaan Kodaa takaisin heti, kun päästi dummysta irti, mun käskyt rannasta sai Kodan vaan uimaan rantaan päin. Kovasti Koda kyllä halusi auttaa, mutta ei jostain syystä oikeen osannut. Saatiin kuitenkin ehkä neljännellä yrityksellä Koda tuomaan hukkuva melkein maaliviivaan asti, joten kehuin ja palkkasin tästä. 



Hauskaa treeneissä kuitenkin oli kuten aina, sateesta ja epäonnistumisista viis. Ensi torstaina menen kuitenkin kyllä taas aikaisemmin paikalle ja uitan Kodan ennen varsinaisten treenien alkamista, suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se kastautuminen. Luotan, että Koda toimii fiksusti vedessä, kunhan taas muistaa uimisen olevan kivaa. Jotenkin hassua, miten tuo koira ensin jännittää vettä niin paljon ja sitten, kun on hetken aikaa uinut, ei meinaisi tulla vedestä pois. 

Noh, vähän haastavien vepetreenien jälkeen ajettiin vanhempieni luokse Tuusulaan, jossa Jeppe ensimmäistä kertaa huomioi Kodan, nuoli Kodaa naamasta ja Koda oli aivan onnessaan! Epäilen kyllä, että Jeppe haistoi vain Kodan hengityksestä tuon naudan mahan ja yritti päästä apajille :D Jeppe kävi tiistaina hammaskivenpoistossa ja selvisi nukutuksesta oikein hyvin! Verikokeissa kuitenkin näkyi todennäköisesti alkava munuaisten vajaatoiminta, joten siirrytään nyt vanhuksen kanssa munuaisruokavalioon. Olisihan se toisaalta ihme, jos tuon ikäisellä (yli 15v) koiralla ei verikokeissa mitään vikaa näkyisi. 


Perjantaina aamulla käytiin Jepen ja Kodan kanssa vähän pellolla kävelemässä ja lähdettiin sitten Kodan kanssa Helsinkiin trimmattavaksi. Nyt tuo tupsukorva on taas vähän siistimmän näköinen ja hieman valmiimpi syyskuun näyttelyihin :) Hieman murrosikää kyllä Kodalla pukkaa päälle, ei meinannut millään pysyä trimmauksen aikana paikoillaan ja heitti kaikki näyttelijän lahjansa peliin. Kun trimmaaja leikkasi takatassun karvoja. Koda vinkaisi, nosti jalan ilmaan, eikä suostunut enää varaamaan painoa koko takaosalleen, näytti kuin jalka olisi vähintään murtunut, ellei jopa halvaantunut. Saatiin kuitenkin trimmaus hoidettua ja kun homma oli hoidettu, niin yllättäen ei ollut nuoren herran jalassa enää minkäänlaista vikaa... Innokkaasti juoksi autolle ja sulavasti hyppäsi omalle paikalleen takapenkille. Oscarin arvoinen suoritus kyllä taas.

Vasemmalla kuva ennen trimmausta, oikealla trimmauksen jälkeen

Ja mahtuihan viikkoon sitten vielä yksi pettymys, perjantaina paimennustilan lampuri laittoi viestiä, että joutuu perumaan paimennuspäivämme, eli kahden paimennuskerran sijaan ei päästy tällä viikolla lampaille ollenkaan... Toivotaan nyt, että päästäisiin edes ensi viikolla, Kodan paimennusvietti on vielä sen verran huteralla pohjalla, että se vaatisi vielä toistaiseksi hieman tiiviimpää treenitahtia. 

Tästä on varmasti suunta vain ylöspäin eli kohti uusia haasteita hymy huulilla. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!


Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)