tiistai 18. syyskuuta 2018

Kelmille tokopohjia ja Kodalle kokeenomaisempaa

Tänään päästiin heti aamupäivästä treenailemaan Jennyn ja koirien kanssa tokojuttuja. Koda teki liikkuroituna tokon avoimen luokan liikkeet läpi pienien välipalkkojen ja muutamien korjaussarjojen kera. Menin ilmoittamaan Kodan lokakuun alun kokeeseen ja iski heti pakokauhu, eihän se osaa vielä mitään ja kaikki ihan kesken! Ja Kelmi teki tottakai pentuhömpöttelyä, tarjoamisen kautta kaikenlaista kivaa kapulanpidosta perusasentoon ja merkin kiertoon ilman huolta huomisesta.

Kodan liikkeet meni ihan siedettävästi, seuruussa keulii, perusasennot tästä syystä ainakin alkupätkän pysähdyksissä vinoja ja seuruun peruutus on sille hirveän hankalaa edelleen. Olen vaihtanut täyskäännöksen saksalaiseksi (samoin kuin sivulle tulon selän takaa), helpottaa tuon pitkärunkoisen koiran tekemistä. Ruudun löytäminen vaatii vielä välillä ponnisteluja ja ruudun ja kierron erottelu on aina ihan yhtä vaikeeta ja tuskasta. Hyppy, nouto, luoksetulo ja jäävät sujuu mielestäni kohtuullisen hyvin. Kaukot tahmaa, kuten aina, ja toinen maasta istumaan nousu lipsahtaa helposti seisomiseksi, ei tosin tällä kertaa ja muutenkin saanut sitä ongelmaa jonkin verran korjattua. Paikkaistuminen menee ihan kivasti, ainakin ilman mun jännittämistä, koetilanteessa varmaan taas ihan uudet kuviot. Vielä ehtii muutaman kerran treenailla ennen koetta ja sitten vaan toivotaan parasta!





Kelmi taas on hirveän pätevä kakara. Sen kanssa on älyttömän kivaa tehdä, se on ahne kuin mikä ja vaikka välillä "epäonnistuisikin", jaksaa kyllä yrittää uudelleen. Pientä turhaumasta johtuvaa vinkumista silloin tällöin esiintyy, mutta nopeasti sisuuntuu ja jatkaa äänettömästi yrittämistä. Suurimpia edistysaskeleita on otettu nyt kapulanpidon ja kaukokäskyjen kanssa, tai eihän ne nyt mitään kaukokäskyjä vielä ole, mutta asennonvaihdoksia.

Oltiin pari viikkoa tilanteessa, jossa Kelmi otti innokkaasti kapulan suuhunsa, mutta sylkäisi melkeinpä samantien pois, jotta tilaa suussa olisi palkalle. Jalosen Mika sanoi viime viikon pentutokossa, että vähintään viisi sekuntia tulisi koiran pitää kapulaa, jotta sylkäisyvaihe ei vahvistu pitämisen sijaan. Tätä sitten työstettiin viime viikko. Kelmin oli alkuun hankala tajuta, mitä siltä halutaan. Kun ei palkkaa tullut pelkästä kapulan nappaamisesta suuhun ja pois sylkäisystä, päätti se hyvin päättäväisesti kokeilla kapulasta luopumista. Lopulta jouduin hieman auttamaan ja Kelmin napatessa kapula pidin toista kättäni sen leuan alla "tukena". Muutama toisto näin ja pentu tajusi, mistä on kyse. Nyt kapula pysyy suussa mälväämättä jo toistakymmentä sekuntia ja saa pentua samalla jo vähän häiriköidäkin. Kapulan nappaaminen on selvästi tämän myötä heikentynyt, mutta sen saa korjattua myöhemmin, kun idea pitämisestä on selkeä.

Kaukokäskyjä lähdettiin Mikan vinkistä rakentamaan kuonokosketuksen avulla. Kelmille tuntuu sopivan paremmin pitää takajalat paikallaan vaihdoissa, joten sillä toistaiseksi ainakin mennään. Reilu viikko sitten tuo ei osannut oikein namihoukuttimellakaan mennä istumasta maahan, mutta nyt kuonokosketus apunaan tapahtuu istu-maahan-istu -vaihdot jo aika näppärästi, erityisen näpsäkästi Kelmi nousee maasta istumaan. Myös muita asennonvaihtoja ollaan harjoiteltu, jotta ne iskostuisi lihasmuistiin jo pentuna.



Ollaan alettu treenata myös tunnaria. Kuten Kodalle, myös Kelmille tein alkeet tulitikulla, josta on katkaistu sytytyspää pois. Ensin Kelmi etsi vain tulitikkua, kun tämä sujui, lisäsin hajuttomat tunnarikapulat mukaan ja tämän luonnistuessa vaihdoin tulitikun tilalle hajustetun kapulan. Hajuttomien kapuloiden kanssa tunnari sujuu jo lähes ongelmitta, mutta vieraan ihmisen hajuiset häiriökapulat aiheuttavat vielä suurta hämmennystä pienen pennun päässä. Onneksi meillä ei missään liikkeissä ole vielä käskysanoja, jolloin erehtyminen ei haittaa mitään. Muutamia onnistumisia on nyt saatu myös vieraan hajuisilla häiriökapuloilla ja Kelmin tuntien tämäkään asia ei ole ongelma enää ensi viikolla.

Ollaan myös treenailtu perusasentoa niin vasemmalla kuin vähän oikeallakin puolella, lisäksi muutamia askeleita seuruuta ja käännöksiä molempiin suuntiin. Tarkoitus on jatkossa vahvistaa takapään käyttöä tasapainotyynyllä ja etujalkatargetilla, mutta toistaiseksi ei riitä Kelmillä ajatus tekemiseen, jos pitää miettiä montaa asiaa (= etutassut tasolla ja takatassut liikkeessä) samaan aikaan. Lisäksi treenisettiin kuuluu tällä hetkellä kosketusalusta yleensä yhdistettynä ruutuun, eteenmenon alkeet kuonotargetin avulla ja merkin kierto. Treenaamisen lisäksi yritän myös muistaa päivittäin leikkiä Kelmin kanssa, mutta toistaiseksi vielä ruokapalkka voittaa leikit.

Alla videolla tämän päivän treenailuja, saa antaa vinkkejä ja kommentteja, jos tulee jotain mieleen!



Syksyisin terveisin,

Kiira, Koda & Kelmi


kuvat ja videot Jenny Söderlund

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kelminaattori 12 viikkoa

Yleensä pentuajan sanotaan menevän tosi nopeasti, ja on aika siis tavallaan mennytkin nopeasti, mutta silti vaikea uskoa, että tuo pieni piru on muka vasta 12 viikkoa! Koda tuli mulle vasta muutamaa viikkoa vanhempana, noin 15-viikkoisena, joten ehkä senkin takia tuntuu, ettei Kelmi voi olla noin vauva enää. Eilen käytiin sen kanssa vasta ensimmäisillä rokotuksillakin, ja se on jo ehtinyt käydä useamman kerran hakutreeneissä, tehdä esineruutua, mökkeillä, ajaa pari vauvajälkeä ja ilmaista jo keppejäkin, aloittaa tunnistusnoudon treenaamisen, päiväretkeillä kahdessa eri kansallispuistossa, juosta ruutuun monen monta kertaa, kuulla kentällä laukauksia ja hypätä pää edellä soutuveneestä järveen, noin muutamia mainitakseni. Kaiken hienon lisäksi se toki myös komentaa, puree nenästä,  maistelee laturinjohtoja, repii vaatteista ja ärsyttää Kodaa.

Kelmi on edelleen hirveän reipas ja avoin pentu, lisäksi se toistaiseksi vielä totteleekin varsin hyvin. Se oppii nopeasti, on jatkuvasti ahneempi ja sen naskalihampaat päivä päivältä terävämmät. Toistaiseksi Kelmi on kasvanut tasaisesti, vaikka kasvaneen karvapeitteen takia näyttää tällä hetkellä vähän pallon ja piikkisian risteytykseltä. Kelmi on motorisesti taitava ja vauhtia sille tulee lisää silmissä. Hakutreeneissä varsinkin konkretisoituu hyvin jalkojen kasvu, kun maalimiehet voi joka kerta laittaa edellisiä treenejä kauemmaksi ja silti matka maalimieheltä keskilinjan kautta toiselle sujuu kerta kerralta nopeammin.

Sisäsiistiksikin tuota melkein uskaltaisi alkaa sanomaan. Se nukkuu yli kahdeksantuntiset yöunet ilman vahinkoja ja päivisinkin vain yhdet pissat viimeisen viikon aikana tullut sisälle. Energiaa sillä on vaikka kuinka ja hieman kauhistuttaa, millaista tuhoa tuolla energiamäärällä saa aikaiseksi sitten, kun mun täytyy loman loputtua päivät töissä. Naapureiden riemuksi se yleensä keksii nukkumaanmenoaikaan kauheasti kaikkea kivaa askartelua (esimerkiksi lämpöpatterin pureskelua, kuuluu varmasti kivasti naapuriin) ja yrittää komentaa kovaäänisesti, jos sitä kielletään. Yksinollessaan se osaa olla onneksi rauhassa ja ihan hiljaakin, ei ole ensimmäisen viikon jälkeen yhtään huutanut perään yksin jäädessään.

Mitä tulee kaikenlaiseen sosialistamiseen ja totuttamiseen, Kelmi kulkee oikeastaan mukana siellä missä Kodakin. Se on päässyt tutustumaan mun kavereiden kivoihin, ystävällisiin ja reiluihin koiriin, lenkeillä pyritään ohittamaan niin koirat, kävelijät kuin pyöräilijätkin ilman sen kummempaa reagoimista. Lapsia se on päässyt moikkaamaan niin meidän serkkutapaamisessa kuin aamulenkkipolkumme varrella olevassa leikkipuistossakin. Tarkoitus on toki vielä käyttää sitä mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa paikoissa, mutta tuntuu, että kaikki sellainen tulee aktiivisen arjen ja kaupungissa asumisen mukana aika luonnostaan. Meillä on muun muassa parhaillaan joku lämpöputkiremontti käynnissä kotikadullamme ja meteli on sen mukainen (on useampaa kaivinkonetta, katujyrää, kuorma-autoa jne...), eli erikseen ei tuota kyllä ääniin tarvitse totuttaa :D




treenikuvat © Jenny Söderlund

Kelmi on tosiaan päässyt mun loman ansiosta myös treenailemaan ahkerasti - toki lähinnä pieniä pätkiä kerrallaan ja olen yrittänyt panostaa määrän sijasta kuitenkin laatuun. On tehty tarjoamisen kautta noutoa, kapulanpitoa, tunnistusnoudon alkeita, kosketusalustan avulla ruutua, merkin kiertoa, perusasentoa, siitä liikkeelle lähtöä sekä seuruuttamista imuttamalla. Kelmi on käynyt syömässä nappuloita jäljeltä ja viimeisimmällä jäljellä oli jo pari keppiäkin, jotka pentu hienosti huomasi jäljentekijän hajuisiksi. Esineruudun alkeita ollaan tehty, hetsattu esineillä ja viety monta esinettä muutaman metrin päähän, oon palkannut heti esineiden bongaamisesta ja sheippaillut nostamaan ja tuomaan niitä mulle päin. Myös metsälenkeillä olen tiputellut esineitä ja palkannut, kun Kelmi käy niitä ihmettelemässä ja nostamassa suuhunsa. Hakutreeneissä Kelmi on päässyt vapaasti risteilemään ja syömään iltaruokansa keskilinjan molemminpuolin kyykyssä olevilta maalimiehiltä. Itse vain liikun keskilinjaa eteenpäin, käännän rintamasuunnan kohti seuraavaa maalimiestä ja Kelmi viilettää täyttä pentulaukkaa kohti seuraavaa ruokkijaa. Aivan ihana treenata koiraa, joka on tyhjä, valkoinen taulu, joka sisäistää kaiken ja imee tietoa itseensä kuin pesusieni vettä. Koiraa, jonka ei todella tarvitse osata vielä yhtään mitään, joka silti osaa tarjota jo yhtä ja toista ja itsevarmalla otteella touhuaa kaikenlaista.


Iloisen ja touhukkaan pentuarjen keskeltä,

Kiira, Koda & Kelmi

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Päiväretki Koloveden kansallispuistossa

Tiistaina lähdettiin mökiltä käsin molempien koirien kanssa päiväretkelle Koloveden kansallispuistoon. Kolovesi on lähinnä vesitse koettava kansallispuisto saarineen ja luolineen, mutta lyhyen luontopolun avulla pääsee kävellenkin vähän kokemaan tunnelmaa. Nahkiaissalon luontopolku oli merkattu 3,3 kilometrin pituiseksi ja noin polun puolessa välissä oli nuotiopaikkakin, joten reitti tuntui pienelle Kelmille sopivalta. Meidän mökiltä tuli Kolovedelle ajomatkaa vajaa puolen tunnin verran, joten senkin puolesta sopiva päiväretkikohde.





Parkkipaikalla ei ollut meidän saapuessa muita autoja. Lähdettiin kävelemään rauhalliseen tahtiin luontopolkua vastapäivään. Reitti oli (jälkeenpäin tarkistettuna) merkattu vaativaksi lähinnä polun juurakkojen ja kivikkojen vuoksi, yksi jyrkkä ja suht pitkä nousukin luontopolulle mahtui. Kelmin motoriikka ja fysiikka on kehittynyt huimaa vauhtia Kodan kanssa leikkiessä ja metsässä lenkkeillessä, joten pentu selviytyi haastavasta maastosta ikäisekseen todella hyvin. Vaikeimpien paikkojen yli se sai tosin vielä olla sylimatkustajana.

Lohilahden nuotiopaikalle saavuttaessa tuntui kuin oltaisiin kävelty jo ainakin viisi kilometriä, vaikka kartan mukaan ei oltu vielä edes puolessa välissä. Ajattelin tosin tässä vaiheessa, että kartta on jotenkin piirretty kieroon. Tulentekopaikka oli mukavasti suht korkean betonirenkaan sisään rakennettu, ei tarvinnut siis murehtia, että Kelmi polttaisi itsensä. Sytytin nuotion, laitoin makkaran paistumaan, heitin Kelmille päiväruoan maastoon ja annoin Kodalle pari kuivattua kanafilettä pureskeltavaksi. Taukoiltiin kaikessa rauhassa, ilman kiirettä ja ihan keskenämme. Reitin aikana ei ollut näkynyt merkkiäkään muista retkeilijöistä, tosin oltiin liikkeellä syyskuun arkipäivänä.


Kolovesi

Kolovesi



Scottail Your Mischief Managed

Kolmen jälkeen jatkettiin matkaa. Loppureitti tuntui tajuttoman pitkältä. Kelmi väsähti selvästi ehkä kilometri taukopaikan jälkeen ja otin sen kantoon. Ensin kannoin hetken aikaa hartioilla, mutta tämän ollessa Kelmin mielestä hieman epämukava tapa matkustaa, sai se lopulta köllötellä selällään mun sylissä. Melko pitkän matkaa (ainakin siltä tuntui) käveltyä tultiin risteyskohtaan, toinen viitta osoitti p-aluetta ja toinen Lohilahtea, siis paikkaa, jossa taukoiltiin. Ilmeisesti tästä kohtaa olisi voinutkin oikoa, mutta luontoon.fi -sivustolta löytyvässä retkikohteen esitteessä tätä mahdollisuutta ei oltu karttaan piirretty. No, myöhäistä se enää oli. Hiki päässä ja hirvikärpästen kiusatessa reippailtiin loppumatka autolle, Kelmi nuokkui mun sylissä ja Koda haisteli riistaeläinten perään. Takaisin parkkialueelle saapuessamme oli toinen auto pysäköitynä ja kuski juuri lähdössä ajamaan poispäin, reitin varrella ei kuitenkaan vastaantulijoita näkynyt. Reitin haastavuus yllätti ja kolmen kilometrin ilmoitettu matka tuntui kyllä tuplasti pidemmältä, mutta selvittiin ehjinä takaisin autolle ja Kelmi kerryttää retkeilykokemusta hienosti.


Kiira, Koda & Kelmi