maanantai 14. toukokuuta 2018

Vapputoko ALO 173p ja TK1

Vappupäivänä, sateessa tottakai, suunnattiin tokokokeeseen Ikaalisiin. Hieman tavallistakin enemmän jännitti ajomatkalla, tokon treenaaminen kun on nyt vähän jäänyt maastokauden startattua ja tenttistressin häiritessä harrastamista. Lisäksi edellisestä tokokokeesta oli ehtinyt kulua jo kolme kuukautta ja suunnitelmien mukaan TK1 oli "pitänyt" saada jo aikoja sitten. No aina ei mee niin kuin suunnittelee eikä siinä sen kummempaa. Tuomarina kokeessa oli Ilkka Stén ja koe järjestettiin hiekkakentällä aikalailla metsän keskellä. Meidän edellinen (ja ainoa) ulkokoe käytiin joulukuun alussa huonolla menestyksellä ja ehkä senkin takia jännitti keskivertoa enemmän.

Alokasluokka suoritettiin viimeisenä ja aloitettiin paikkiksella. Koda oli koevuorossa viimeisenä, joten paikkiksessa se pääsi taas reunapaikalle. Heti maahanmenosta asti se oli jotenkin levoton, kuten on aina koetilanteessa ja todennäköisesti siis reagoi mun jännittämiseen. Tällä kertaa se haisteli kuitenkin _todella_ paljon ja oli sellaisella mutkallakin jo lopuksi, että odotin koko ajan hetkeä, jolloin se epämukavasta asennosta nousee ylös. Ei ole minuutti koskaan tuntunut niin pitkältä. Maassa se kuitenkin pysyi ja onnistui mutkalta nousemaan vielä ihan siedettävän nopeasti ja suoraan istumaan. Ilkka oli kiltillä tuulella ja saatiin paikkamakuusta haistelu-tutkimusretkestä huolimatta 9.

Paikkiksen jälkeen koira ja ohjaaja olivatkin jo ihan märkiä ja aika kauan saatiin odottaa omaa vuoroamme. Sieltä se oma vuoromme kuitenkin koitti ja päästiin sateesta ja kylmästä huolimatta ihan kivalla fiiliksellä kehään. Koda oli hyvin kuulolla ja aktiivinen. Aloitettiin seuruulla ja Koda teki kivalla asenteella, alkuun hieman edisti ja poikitti, mutta korjasi hyvin loppua kohden. Seuraamisesta pisteitä 9



Seuraavana vuorossa oli liikkeestä maahanmeno, joka on tosiaan (taas vaihteeksi) kokenut nyt jonkinlaisen käsiin lahoamisen ja Koda on hidastunut huomattavasti. Lähti seuraamaan kuitenkin kivalla asenteella ja meni maahan, vaikkakin aivan liian hitaasti. Myös nousu perusasentoon vähän kankea. Pisteitä liikkeestä maahanmenosta 8.

Luoksetulossa Koda jäi aktiivisesti istumaan, mutta mä onnistuin kävelemään jotenkin ihan vinoon ja hieman epähuomiossa, ajattelematta ja automaattisesti korjasin linjaa suoremmaksi. Luoksetulo nopea ja yllättävän suora ja tiivis. Myös siirtyminen perusasentoon Kodan omalla tasolla erinomainen. Ilkka antoi ohjaajalle kommentin, että jatkossa ei tuollaisia siirtymisiä enää pysähtymisen jälkeen, ja ihan aiheellinen kommentti, mutta minkäs teet kun ei aivot koetilanteessa raksuta täysillä. Pisteitä luoksetulosta 10.

Luoksetulosta siirryttiin kaukokäskyihin paikalle, josta suoritettiin kaikki kolme viimeistä liikettä. Tässä kohdassa oli Kodan mielestä joku aivan älyttömän ihana tuoksu ja poika meni taas päästänsä ihan sekaisin. Silmät seisoi päässä, leuka väpätti ja voi poikarukka, se yritti epätoivoisesti luopua ihanasta tuoksusta ja ratkaisi tilanteen niin, ettei se millään suostunut tulemaan huumaavan tuoksuiselle suorituspaikalle. Ja voi kuulkaas, että me yritettiin. Kierrettiin kauempaa ja otettiin uudestaan ja kierrettiin taas ja olin jo luovuttamassa. Koda istui metrin päähän tai mun eteen, mutta ei vahingossakaan perusasentoon. Aktiivisesti ja energisesti aloittanut koira muuttui ihan täysin ja suu ihan vaahtosi.

Olin ihan tosissani jo luovuttamassa, mutta sisuunnuin ja sain kuin sainkin Kodan perusasentoon istumaan ja päästiin aloittamaan kaukokäskyt. Nojoo, tästä alustuksesta voitte varmaan päätellä, että eihän ne kovin hääppöisesti menneet. Mutta täytyy sanoa, että omaksi yllätyksekseni Koda teki kaikki vaihdot ensimmäisillä käskyillä. Äärimmäisen hitaasti ja ekan maahanmenon jälkeen katteli aivan muualle mun sanoessa "nouse" -käskyn, mutta jotenkin ne kaksi pähkinää siellä aivoissa kuitenkin kohtasi toisensa, Koda nousi ylös ja katsoi mua ilmeellä "en tiedä yhtään, pyysitkö tätä". Maahanmeno ja perusasentoon nousu jo vähän paremmat, mutta hitaat kuitenkin. Kaukokäskyistä 7.



Vapautin Kodan kaukokäskyjen jälkeen ja palkkasin sosiaalisesti vähän innokkaammin (siitä olis voinut joku toinen tuomari vähän huomauttaakin). Tämä oli kuitenkin virhe ja olisi pitänyt vaan jatkaa suoriltaan seuraavaan liikkeeseen, joka tapahtui samalta suorituspaikalta. Palkkauksen jälkeen nimittäin taas taisteltiin sen suorituspaikan ja perusasennon kanssa. Selvittiin kuitenkin muistaakseni hieman pienemmällä säätämisellä ja kapulan pidosta Koda suoriutuikin hienosti, tosin luulen, ettei se ehtinyt tajuta yhtään, mitä edes tapahtui. Kapulan pitämisestä 10.

Toki se viimeinenkin liike piti tehdä samalta suorituspaikalta ja vähän siis vielä lisää säätöä meidän liikkeiden väleihin. No mutta, onnistuttiin vielä se viimeinenkin perusasento saamaan ja esteenkin tuo hormonipöhkö hyppäsi ihan kohtuullisesti. Loppuasennot vähän vinoja, mutta olen iloinen, että huolimatta hormonipilvestä, jossa Kodan pää loppukokeen leijaili, saatiin kaikki liikkeet suoritettua ja vielä ilman nollauksia. Estehypystä siis lopulta 8.

Kokonaisvaikutelmaan toki noi kokeen loppupään liikkeiden väliset säädöt vaikutti ja lopulta pisteitä saatiin kokonaisvaikutelmasta 7. Tuomari oli aika kiltti, mutta tokihan me vielä alokasluokassa kisattiin. Kertoimien kera yhteispisteitä tuli 173 ja se riitti jopa neljänteen sijaan 13 koirakon joukosta. Samalla saatiin tokon ensimmäinen koulutustunnus TK1 ja jatkossa keskitytäänkin sitten avoimen luokan liikkeisiin ja myös yhä enemmän siihen palkkaamattomuuteen ja kokeenomaisiin treeneihin. Kuitenkin huimaa parannusta joulukuun ulkokokeesta, jossa Koda ihanan hajun saatuaan ei kyennyt enää mihinkään, nyt saatiin kuitenkin kaikki loputkin liikkeet suoritettua jopa ihan siedettävin arvosanoin. 

Ehkä me vielä joskus selviydytään kokeesta oikeasti kunnialla :D

Kiira & Koda


kuvat © Jenny Söderlund eräänä hieman aurinkoisempana päivänä

perjantai 11. toukokuuta 2018

Collieiden pk-rinki 2/6

Huhtikuun lopulla collieiden palveluskoiraringin toinen koulutusviikonloppu pidettiin Pohjois-Pohjanmaalla Sievissä. Yövyttiin porukalla Sievin Kennelkerhon kerhotalolla ja koulutukset pidettiin kätevästi samassa pihapiirissä olevassa hallissa. Alunperin huhtikuun viikonloppu oli suunniteltu pidettäväksi Oulussa ulkokentällä, mutta pitkälle jatkunut talvi muutti suunnitelmia ja saatiin onneksi hyvät puitteet suht lyhyelläkin varoitusajalla.

Maaliskuun koulutusviikonlopussa tarkistettiin lähtötaso ja saatiin tehtäväksi treenailla perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Liikkelle lähtöjä ollaankin saatu ihan älyttömästi eteenpäin ja Koda malttaa odottaa paikallaan, mutta samalla on aktiivinen ja hyvässä jännitteessä odottamassa, että milloin lähdetään. Tämä on parantanut myös edistämisongelmaa, aiemmin Koda on ollut heti alkuun askeleen edellä, kun on lähtenyt niin lennokkaasti heti "seuraa" -käskyn kuultuaan, mutta nyt kun lähdetään maltilla ja yhtä aikaa, on seuruupaikka korjaantunut merkittävästi. Toiseksi tehtäväksi saatiin treenata perusasentoihin suoruutta, mutta niiden suhteen on vielä paljon työtä ja täytyy ehkä tehdä pohjatyötä aika paljon uudelleen.


Ensimmäisen päivän treeneissä aloitettiin samalla perusasento ja liikkeelle lähdöt -teemalla, Koda teki kuitenkin aika kivasti ja lopetettiin näiden hinkkaaminen hetkeksi. Jatkettiin jääviin, joiden erottelu on Kodalle haaste. Erityisesti liikkeestä istuminen tuottaa ongelmia, Koda jää helposti seisomaan tai painuu maahan. Yksin tätä on hankala treenata, Koda kun on ottanut vahvisteeksi mun kääntymisen ja mun kääntyessä katsomaan, tekikö se oikein, vahvistuu väärin tehty jäävä. Koska Koda on tästä erottelusta epävarma, on liikkeet sen mukaisesti myös melko hitaita. Vaikka tekniikkaakin tähän olisi toki hyvä treenata, uskon, että suurin osa hitaudesta saadaan korjattua varmuuden kautta. Tehtiin siis niin, että mä kävelin vaan suoraan ja kouluttaja naksautteli mulle merkiksi oikeasta asennosta ja palasin joko peruuttaen palkkaamaan koiran asentoon tai palkkasin mun luokse lelulle niin, etten missään vaiheessa kääntynyt koiraa kohti. Jos asento meni väärin, kutsuin sen suoraan seuruuseen, eikä siten Koda saanut vahvistetta mun kääntymisestä.

Viikonlopun muilla treenikerroilla harjoiteltiin lähinnä hyppyjä, agility-A:lla A-esteen alkeita kapulan kanssa ja ilman, sekä rakennettiin hyppynoutoa noin 70 cm:n korkuisella pressuesteellä. A-esteellä Kodalla on ollut ongelmana kiertäminen takaisin tullessa, suuri houkutus olisi ylittämisen sijasta lähteä kiertämään, kun ohjaaja on esteen takana piilossa. Aloitettiin siis ihan edestakaisella A:n ylityksellä ilman kapulaa. Appari seisoi A:n toisella puolella ja mä toisella ja palkkailtiin jokaisesta ylityksestä. Hienosti lähti sujumaan ja sunnuntaina lisättiin jo ohjatun noudon kapulakin tähän ihan ongelmitta mukaan.

SCY palveluskoirarinki



Pressuesteellä 70-80 cm korkuiset hypyt ovat olleet tähän mennessä korkeimmat, mitä Kodan kanssa on tehty. Sen hyppytekniikkatreenit ovat vielä kesken ja suhteellisen raskasrakenteisena ja isona uroksena sen kroppakin on vielä varmasti hieman kesken, joten ei turhaan olla kiirehditty esteen korkeuden kanssa. Edelleen jotain pientä jumia Kodan takapäässä on (osteopaatille ollaan menossa) ja näissä korkeimmissa hypyissä se näkyy pienenä jännityksenä ja rykäisynä, mutta eiköhän se takapään maksimivoimaa estävä jumi sieltä vielä auki saada ja hypyt ala sujumaan!

Lisäksi otettiin vielä ulkona yhdessä muiden koirakoiden kanssa laukauksia. Laukaukset ovat olleet Kodalle aina helppo juttu, ei kuitenkaan olla koskaan tottiksen yhteydessä laukauksia treenattu ja kiva oli nähdä, ettei laukaus seuraamisen yhteydessä vaikuta mitenkään Kodan tekemiseen - ei passivoivasti eikä toisaalta myöskään aktivoivasti.

Ja meinasipa vielä unohtua lauantai-illan ohjelma, eli erittäin tarpeeseen tullut koiran ensiapuluento, jonka piti yksi rinkiläisistä. Saatiin tiivis paketti tärkeimmistä ensiaputoimista ja Koda sai toimia esimerkkikoirana. Tottistreenien jälkeinen väsy yllätti nuoren jätkän ja ensin hiukan protestoituaan korvan ympärille väsättyä painesidosta, Koda simahti aivan totaalisesti ja makasi lahnana pöydällä. Koiran kantamisharjoitus olikin Kodan mieleen ja se meinasi nukahtaa mun olkapäille, ei ainakaan ollut kovin stressaavaa :D


SCY palveluskoirarinki


Mä olen niin myöhässä tän rinkipostauksen kanssa, että parin viikon päästä meillä kolkutteleekin jo seuraava rinkiviikonloppu oven takana ja toivottavasti päästäänkin tekemään Joensuussa jotain ihan erilaista!


Kiira & Koda

tiistai 1. toukokuuta 2018

Möllitokoilua

Kesää kohti tuntuu aina, että päivät kiitävät ohi tunnissa ja mitään ei ehdi. Kevään viimeiset kouluhommat painavat päälle, maastotreenit alkavat, pidemmät päivät houkuttelevat olemaan enemmän ulkona ja tekemään taas jäisten polkujen sulettua useamman tunnin metsälenkkejä. Ei vain tunnu vuorokaudessa tunnit riittävän, blogipostauksetkin laahaavat ennätyksellisen myöhässä. Vielä viikon verran joudun uhraamaan kaiken koululta ja Kodan treeneiltä jäävän ajan opiskeluun, mutta tänään ollaan menossa iltapäivällä tokokokeeseen ja pienen jännityksen takia lukemisesta ei tule mitään, ehdin siis kirjoitella teille edes vähän meidän kuulumisia.

Jo yli kaksi viikkoa sitten (siis oikeesti, mihin tää aika menee?!) oltiin Collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston jäsenilleen järjestämässä möllitokokokeessa. Olin itse järjestämässä koetta, mutta onnistuttiin onneksi sumplimaan itsemmekin mölleilemään. Koska meiltä vielä se yksi ykkönen alokasluokasta puuttuu, mutta avoimen liikkeitäkin on jo vaihtelevalla menestyksellä tullut treenattua, ilmoitin Kodan molempiin luokkiin.



Alokasluokassa aloitettiin yksilöliikkeet seuruulla ja Koda teki hirveellä innolla - eli omaan tapaansa siis samalla edistäen ja poikittaen. Kuitenkin mielentila ja fiilis oli juuri sitä, mitä ollaan haettu. Koko ajan iloinen, innokas ja mua kohtaan aktiivinen. Toistaiseksi kuitenkin tekninen suorittaminen jää vähän ilon ja innon jalkoihin ja sen lisäksi, että seuruu edistää, perusasennot ovat aika vinoja. Muuten olenkin melko tyytyväinen Kodan työskentelyyn. Nopeutta saisi olla edelleen kaukoissa enemmän, mutta näistä voin edelleen todeta, että sitä saa, mitä vahvistaa. Kuitenkin esimerkiksi liikkeestä maahanmenoon on saatu jo vähän lisää vauhtia, eikä Koda jää enää niin pahasti kontaktiin ja keri itseään maahan. Tuomari tykkäsi kuitenkin kovasti meidän menosta ja antoi jonkin verran anteeksi tekniikkavirheitä, möllitokoissa kun oltiin, ja lopulta saatiin pisteitä 194,5/200 ja voitettiin alokasluokka.

Odotin, että avoimessa luokassa Koda olisi jo hieman rauhallisempi, mutta ei, samalla pöhinällä startattiin avoimenkin luokan seuruu. Vähän oli jopa enemmän turhaa sähellystä kuin alokasluokassa.  Edelleen samoja vinouksia perusasennoissa ja osaksi myös luoksetulon, hypyn ja noudon loppuasennoissa. Olen pitkään harkinnut, josko vaihtaisi Kodan kiertämään perusasentoon mun selän takaa, mutta en ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen. Liikkeestä istumisessa Koda meni maahan ja tätä istumista on möllikokeen jälkeen paljon apparin kanssa treenattu. Koda on ollut hyvin epävarma tästä käskystä ja olen helpottanut hidastamalla vähän vauhtia, mutta päädyttiin tilanteeseen, jossa Koda vaatii mun hidastamisen, jotta ymmärtää istua. Nyt olen siis reippaasti jatkanut eteenpäin ja appari naksutellut, kun Koda tekee oikein. Liikkeestä seisominen on Kodalle paljon helpompi juttu, vaikka terävyyttä siihenkin saisi tulla lisää, tästä saatiin kuitenkin möllikokeessa täydet pisteet. Muissakaan liikkeissä ei sen suurempaa ongelmaa. Ruutuun laitettiin helpotukseksi pakastepurkin kansi targetiksi ja sinne juoksikin hienosti. Maahanmeno ruudussa hidas, mutta koska olen treenannut liikkeen vasta ruutuun juoksemiseen ja sinne pysähtymiseen asti, ei ihmekään. Tämä näkyi myös hyvin siinä, että Kodalta alkoi kunnon kuolavana valua heti, kun tassu oli targetilla - hyvin ehdollistunut :'D. Merkin Koda kiersi turhan laajalla kaarella, mutta hyvällä vauhdilla. Lopulta saatiin avoimesta luokasta, taas möllitokon luonteeseen kuuluvasti hieman lepsummalla arvostelulla, 291,5/320 pistettä ja tässäkin luokassa sijoituttiin ensimmäisiksi.



Olen ajatellut meidän avoimen luokan korkkauksen olevan jossain kaukana tulevaisuudessa, mutta tämä möllikisa antoi kyllä hyvin toivoa, ettei tilanne ole yhtään niin toivoton. Toki haluan Kodalle paljon varmuutta ruutuun ja kiertoon, liikkeestä istumisen varmaksi ja nopeaksi ja seuraamisen paikkaa korjattua ennen kuin viralliseen kokeeseen mennään, mutta avoimen luokan korkkaus (loppu)kesän aikana ei tunnukaan enää täysin mahdottomalta tehtävältä.


Kiira & Koda