keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Isä ja poika paimentaa

Multa löytyy luonnoksista kesältä postaus, jonka otsikkona on "viimeisiä kertoja lampailla?". En kuitenkaan koskaan saanut postausta valmiiksi ja noh, eivätpä ne viimeisiä kertoja lampailla sitten lopulta olleetkaan. Kesällä meidän oli tarkoitus käydä ahkerasti paimentamassa, mutta lempparikouluttajan treenien mennessä aina päällekkäin hakutreenien kanssa ja haun ollessa kuitenkin mielestäni se Kodan päälaji, veivät hakutreenit aina voiton paimennuksesta. Tämä yhdeksi viimeisistä kaavailtu paimennustreeni sattuikin menemään todella hyvin, Koda oli pitkän tauon jälkeen hyvin keskittynyt ja aktiivinen, se kuunteli käskyjä ja malttoi olla sikailematta. Jotenkin silti mulla oli ajatus, ettei me ehkä tätä lajia pidemmälle jatketa - treenivälit venyy toisinaan todella pitkiksi aikataulutusongelmien vuoksi, treenimahdollisuuksia ei Tampereen lähellä ole ja välillä koko laji tuntuu suoraan sanottuna siltä kuin hakkaisi päätä seinään.

Kelmin ilmestyttyä kuvioihin innostuin kuitenkin taas paimennusajatuksesta, pitihän pennun päästä tätäkin touhua kokeilemaan, etenkin kun Kodan kanssa oltiin päästy aloittamaan paimennus vasta vuoden iässä. Ja samalla kertaahan tuo Kodakin toki lampailla kävisi, kun ei pentu jaksa kuitenkaan kokonaista treenivuoroa paimennuksen alkeita opiskella. Näin ollen ollaan lokakuussa käyty jo neljästi lampailla molempien poikien kanssa.



Kelmi aloitti lampaisiin tutustumisen kahdentoista viikon iässä. Tutustuminen aloitettiin pyöröaitauksessa siten, että Kelmi oli mulla valjaissa ja liinassa. Kouluttaja käveli lampaiden edessä ja me Kelmin kanssa niiden takana. Kelmi oli jo ensimmäisellä kerralla selvästi kiinnostunut lampaista, mutta samalla vähän jännitti. Se yritti useamman kerran kääntää laumaa siinä myös onnistuen, kunnes väsähti ja siirtyi syömään mutaa. Saatiin vielä loppuun muutaman sekunnin innokas jakso ja lopetettiin ensimmäinen treeni siihen. Toisella kerralla pentu oli selvästi innokkaampi ja rohkeampi, vaikka toki edelleen nopeasti väsyi.

Kolmannella kerralla siirryttiin jo isolle laitumelle ja Kelmi pääsi liinasta eroon. Se meni nätisti lampaiden perässä, opetteli niiden liikkumista ja välillä erehtyi kutsumaan niitä leikkiinkin. Viimeisimmällä kerralla kesyjen lammasmammojen tilalla oli vähän huonommin ihmisiin kiintyneitä pässejä, joista yksi polki Kelmille jalkaakin. Kelmi oli tällä kerralla hieman väsynyt jo alkuunsa ja se selvästi näkyi pennusta. Se otti hieman painetta jalkaa polkevasta pässistä ja oli edellistä treenikertaa epävarmempi ja enemmän touhuili omiaan. Kuitenkin muutamia innokkaita onnistumisiakin saatiin ja niiden pohjalta on varmasti hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.





No sitten Kodan treeneihin. Voi että. Se on kyllä ollut niin super! Neljät treenit ja Koda on ollut jokaisissa kuulolla, sen tekeminen on ollut keskittynyttä, seesteistä ja samalla kuitenkin aktiivista. Possuilua ja hölmöilyä on ollut ihan yksittäisiä hetkiä, se ottaa palautteen hyvin vastaan, reagoi, mutta ei ota nokkiinsa. Jotakin on selvästi taukojen aikana kypsynyt sen aivoissa, peruskuljetus sujuu oikeastaan ongelmitta, pysähdykset on hyvällä mallilla ja häkityksissäkään ei suurempaa ongelmaa koiran osalta ole, itse pitäisi oppia näissä tilanteissa ohjaamaan koiraa selkeämmin ja lukemaan lampaita paremmin. Viimeisimmällä kerralla Koda piti pässipojatkin hienosti ruodussa ja mun lähellä, vaikka niillä ei mitään hinkua omasta takaa ollut ihmisen luokse. Aiemmin paimennustreenit ovat menneet vauhdikasta vuoristorataa, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt treenit ovat olleet tasaisen hyvää ja varmaa suorittamista. Olen alkanut tosissani miettimään, että tuo voisi ensi kesänä olla koevalmis tässä(kin) lajissa, mutta aika näyttää!


Kiira, Koda & Kelmi 

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kokeenomainen hakutreeni

Meille aukesi aivan loistava tilaisuus käydä treenaamassa kokeenomaisesti hakua vieraassa maastossa ja vierailla maalimiehillä, kun Facebookin Hakuharrastajat -ryhmässä huudeltiin aiemmin viikolla koirakoita hakutuomareiden koulutukseen. Kävin viime viikonloppuna katsomassa Tuusulan Kennelkerhon järjestämän hakukokeen, myös maastot, koska en ole koskaan hakukoetta nähnyt ja Koda alkaa kuitenkin jossain määrin lähennellä koevalmista hakukoiraa. Kokeen jälkeen tuli olo, että voisihan tuon Kodeiinin totta tosiaan jo hakukokeeseen ilmoittaa ja tällainen kokeenomainen treeni tuli todella loistavaan kohtaan.

Hakutuomareiden koulutus järjestettiin Nurmijärvellä ja tilaisuudessa oli kolme tuomarikokelasta, kaksi virallista hakutuomaria kouluttamassa heitä ja kahdeksan esimerkkikoirakkoa. Tuomarikokelaat olivat itse kisanneet vähintään kolmosluokassa hakua, olivat edeltävästi käyneet teoriakoulutuksen ja nyt kyseessä oli heidän ensimmäinen maastopäivänsä. Me esimerkkikoirien ohjaajat toimimme toisillemme maalimiehinä, mutta järjestykset saatiin sovittua siten, ettei esimerkiksi me alokasluokasta nähty ainuttakaan alokasluokan radan piiloa ennen omaa vuoroamme.

Päivä alkoi luonnollisesti voittajaluokan koirista, joita oli kolme. Yhden suorituksen ajan olin lenkittämässä Kodaa, yhden pääsin seuraamaan keskilinjalta ja yhden kökin umpipiilossa maalimiehenä. Avoimen luokan koirien aikana meidät alokasluokan ohjaajat viskattiin pihalle ja kävin lämppäämässä Kodaa sen omaa suoritusta varten. Odotusajat olivat pitkiä, toki ne sitä muutenkin hakukokeessa on ja siihen täytyy varautua ja opetella, millaisella lämmittelyllä ja virittelyllä oma koira olisi optimaalisimmassa tilassa radalle mentäessä, mutta tällä kertaa arvostelut kestivät tietysti tavallistakin kauemmin, kun tuomarikokelas kertoi ensin mielipiteensä ja sen jälkeen vielä vertailtiin muiden kokelaiden arvioihin ja kuultiin kahden virallisen tuomarin kanta ja minkä verran mistäkin virheestä vähennetään pisteitä.



Meidän vuoro oli kolmesta alokasluokkalaisista ensimmäisenä. Koda oli vähän vaisun oloinen mun mielestä jo radalle mentäessä, toki oma jännitys, vieras maasto ja se, että unohdin omat pk-liivit ja Kodalla yleensä hakuradalla pk-liivien alla olevat valjaat kotiin, saattoivat vaikuttaa asiaan. Ennen ilmoittautumista Koda vilkuili radan oikealle puolelle ja selvästi sieltä nosti jo hajua. Ilmoittautumisen aikana se kuitenkin vilkuili molemmille puolille, eikä selkeästi enää lukinnut katsettaan oikealle. Ajattelin jotenkin, että se tekisi mahdollisen vasemman puolen tyhjän paremmin heti aluksi ja lähetin sen sinne. Alkuun se kääntyi radalla eteenpäin jo noin kahdenkymmenen metrin kohdalla, kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Toisella kertaa se eteni lähes etukulmaan asti ja kääntyi oikeaoppisesti radalla eteenpäin. Kehuin ja kutsuin takaisin.

Keskilinjalle paluu oli sille hankala, se palasi kyllä, mutta jäi ihmeellisesti haahuilemaan ja ihmettelemään keskilinjalla seisoskelevaa väkijoukkoa. Myöhemmin asiaa pohdiskeltuani tajusin, ettei meillä treeneissä ikinä ole kuin ihan maksimissaan kaksi ihmistä keskilinjalla, lisäksi treeneissä tyhjiä treenatessa käännyn jo valmiiksi rintamasuunta seuraavalle pistolle, kun koira palaa keskilinjalle, nyt en sitä tehnyt ja se selvästi hankaloitti Kodan työskentelyä. Koda oli vähän epävarma, mihin suuntaan rata jatkuu ja katseli keskilinjaa eteenpäin sen näköisenä, että on tekemäsä seuraavan piston keskilinjan suuntaisesti. Jouduin kutsumaan Kodaa useamman kerran sivulle, ennen kuin se reagoi.

Lähetin seuraavaksi oikeaan etukulmaan. Koda eteni melko verkkaisesti, ei se muutenkaan mikään malinois ole vauhtinsa puolesta, mutta nyt vauhti oli tavallista selvästi hitaampi. Pitkään se etukulmassa tarkensi, mutta aloitti pian ilmaisun. Lähdettiin tuomarikokelaan ja tuomarin kanssa kävelemään piilolle. Kodan haukku pätki todella pahasti, ei ole ehkä ikinä pätkinyt noin. Jouduttiin pariin kertaan pysähtymään ja odottamaan haukun jatkumista. Päästiin kuitenkin umpipiilossa olevalle maalimiehelle asti. Ehkä tuo umpipiilo toi epävarmuutta ilmaisuun, niitä ei hirveästi olla tehty. Hallintaan Koda tuli vasta muutaman käskyn jälkeen, mutta malttoi hyvin odottaa, että maalimies nousi piilosta. Paluu maalimieheltä keskilinjalle oli hankala, Koda on saanut treeneissä palata melko vapaasti, kun keskilinjalle käveltäessä maalimies on yleensä kertoillut, miten se piilolla käyttäytyi. No, eipä se koira voi osata sellaista, mitä sille ei ole oikeasti opetettu.



Vasemmalle puolelle se teki seuraavan piston tarpeeksi syvälle, tosin hieman vinoon, ja kääntyi radalla eteenpäin. Kutsuin takaisin, mutta Kodalla oli jo tässä vaiheessa haju lähes takakulmassa olevasta maalimiehestä ja sinne se juoksi. Aloitti haukun ja haukkui tuhat kertaa paremmin kuin ensimmäisen. Matka maalimiehelle oli pitkä keskilinjan alusta, mutta hyvin Koda jaksoi haukkua, muutamia lyhyitä taukoja haukussa oli, mutta ei sen kummempaa. Hallintaan otto olikin astetta vaikeampaa, se vilkaisi kyllä mua ja vähän reagoi, mutta maalimies oli nyt liian ihana. Joutui antaa useamman käskyn, että Koda liikahti maalimieheltä mihinkään. No eipä tätäkään ole paria kertaa enempää oikeasti treenattu.

Toinen pisto vasemmalle, lähetin turhan läheltä etukulmaa, Koda lähti tarkistamaan umpparin uudelleen ja jatkoi vielä etukulman ohikin. Kutsuin takaisin, liikuin muistaakseni keskilinjalla hieman eteenpäin ja lähetin uudelleen. Tällä kertaa Koda eteni tarpeeksi suoraan ja syvälle ja kääntyi radalla eteenpäin, sieltä se bongasikin kolmannen maalimiehen ja aloitti ilmaisun. Tässä haukku pari kertaa taas pätki ja muuttui lopussa melko korkeataajuiseksi, mutta hallintaan Koda tuli tällä kertaa jo paljon paremmin.

Rata loppui siis kolmanteen löytöön ja jäätiin kuuntelemaan arvostelua. Tuomari toivoi hieman lisää työskentelymotivaatiota ja ohjattavuutta, mutta kehui Kodaa samalla iloiseksi ja olisi halunnut antaa sille söpöyspisteitä :D. Kaikki maalimiehet nousi ja siitä pisteitä tuli täydet 90. Ilmaisuista ensimmäinen jäi pätkimisen vuoksi puutteelliseksi, lopuista muistaakseni toinen hyvä ja toinen tyydyttävä. Työskentelypisteet jäi johonkin tyydyttävän tienoille, koska ohjattavuus ja hallinta oli tällä kertaa hukassa. Lopullinen arvio kaikkien maalimiesten löytymisten vuoksi jäi kuitenkin hyvä hyväksi, yhteensä 152 pistettä.

Hyvin tuli esille ne kohdat, joihin Kodan kanssa täytyy kiinnittää huomiota. Ensinnäkin nyt on tiedossa tehotreenit hallintaan myös maastossa, lisäksi lisää sellaista treeniä, missä en itse tiedä maalimiesten sijaintia, oma radanlukutaito vaatii paljon kehittymistä. Samoin tyhjiä täytyy treenata yhä ahkerammin ja myös palkkaamattomuutta välillä. Tarvitaan enemmän treenejä uusissa maastoissa ja avarissa maastoissa, joissa koiran työskentelyyn on helpompi puuttua. Meidän vakkarimaasto on runsaasti kumpuileva ja tiheä, eikä koiran työskentelyyn voi oikein puuttua, kun koiraa ei näe keskilinjalle. Myös erilaisia umpipiiloja ja niiden ilmaisua täytyy treenata lisää.



Henkilöetsinnän jälkeen tehtiin vielä esineruutu. Koda oli esineruudussakin vähän vaisu, se lähti alkuun hyvin liikkeelle, mutta lähti ulos radalta ja kävi jossain nostamassa koipea. Takaisin kutsuttaessa se lähinnä löntysteli ja näytti siltä, ettei nyt oikeestaan kiinnosta tulla luokse. Lähetin uudelleen ja toistamiseen Koda ajautui pois ruudusta, hieman tiukemmin karjaisin takaisin ja Koda kääntyi takaisin ruutuun ja alkoi oikeasti etsiä. Tajusin myöhemmin kotona, että tänä vuonna on oikeastaan treenattu vain sellaisia ruutuja, joissa olen lähettänyt koiran ensin etsimään ruudun vasemmasta kulmasta ja nyt lähdettiin liikkeelle oikeasta, ehkä tästä syystä Koda ajautui heti reilusti oikealle ja ulos ruudusta. Sen etsimisvauhti on melko rauhallinen esineruudussa aina, mutta kyllä se selvästi etsii. Hajun saatuaan se tarkensi ihan hyvin, ensimmäinen esine oli lompakko, joka oli selvästi Kodan mielestä vähän vastenmielinen. Otti se sen suuhun (kehuin tässä vaiheessa), mutta pudotti kertaalleen matkalla. Toiselle esineelle lähti jo fiksummin, ei tosin sellaisella vauhdilla kuin toivoisin, mutta esineet ovatkin olleet meille tosi iso haaste. Toinen esine oli hanska, joka kulkeutui hienosti perille asti. Tässäkin kehuin, kun Koda nosti esineen suuhun. Pisteitä esineistä 12 ja työskentelystä 12, työskentelypisteitä vähensi turhan verkkainen tahti, esineen pudottelu ja mun lisäkäskyt (=kehut). Yllättävän paljon tuli kuitenkin työskentelypisteitä pelleilystä, mutta toisaalta hitaasta vauhdista huolimatta kaksi esinettä löytyi kolmeen minuuttiin, aikaa etsintään on siis viisi minuuttia.

Yhteensä siis maastosta pisteitä 176, joka riittäisi ykkös- tai kakkostulokseen tottelevaisuusosiosta riippuen. Ykköstulos vaatisi jo sellaisia pisteitä tottiksesta (94 p), joihin ei todennäköisesti Kodan kanssa pystytä. Kakkostulos kuitenkin riittää myös pk-puolella koulariin ja olen siinä mielessä tyytyväinen. Kuitenkin löytyi paljon parannettavaa ja treenattavaa. Tarkoitus oli mennä vielä maastojen jälkeen itsenäisesti tekemään kentälle tottiskaavio, mutta päivän venyessä maastojen osalta jo kahdeksantuntiseksi ja eväiden unohduttua kotiin, unohdin koko jutun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella antoisa ja opettavainen päivä, joka antoi uutta näkökulmaa ja vinkkejä omaan treenailuun. Ja ehkä tästä kokeeseenkin jossain kohtaa uskaltaa, tottiksessakin tosin muutamia juttuja vielä hiottavana.


Kiira, Koda & Kelmi

perjantai 19. lokakuuta 2018

Kuvauksellinen Kelmi

Kelmille tuli eilen ikää mittariin jo neljä kuukautta, meneepäs aika vauhdilla. Kelmi on edelleenkin varustettu reippaudella, rohkeudella ja hyvällä taistelutahdolla. Se on nopea ja ketterä, ja luustoltaan vaikuttaa toistaiseksi hieman isäänsä kevyemmältä. Se leikkii hyvin vieraidenkin kanssa ja syttyy selvästi leikistä jo palkkanakin, tai oikeastaan lelu toimii joissain asioissa jo paremmin palkkana kuin ruoka. Kelmi on ikäisekseen todella keskittymiskykyinen ja sillä on hyvä ongelmanratkaisukyky. Se osaa yksinollessaan rauhoittua hyvin, tai siis siltä ainakin vaikuttaisi sen perusteella, ettei mitään suurempia tuhoja ole yksinolojen aikana tapahtunut, eikä kerrostalossa seinänaapureilta ole kuulunut valituksia ääntelystä. Se ottaa sille annetut tehtävät hyvin tosissaan ja on oppinut tarjoamaan hienosti erilaisia juttuja. Hihnassa kävellessään se tarjoaa jatkuvasti kontaktia ja metsässä tulee paremmin luokse kuin Koda. Se on kaikinpuolin aika mahtavan oloinen kakara <3

Ja kaiken tämän lisäksi se on myös melko kuvauksellinen. Taitava ja ihana Krista Riitinki tarjosi mahdollisuuden tuoda Kelmi kuvattavaksi ja suostuin tietysti heti. Viime lauantaina käytiin Tuusulassa Sarvikallion näköalapaikalla ottamassa kuvia ja yllättävän hyvin Kelmi malttoikin poseerata. Tässä siis upean syksyiset 4 kk -otokset Kelminaattorista:








Tuhannesti kiitos ihanista kuvista Kristalle! Lisää Kristan kuvia pääset katsomaan Instagramissa ja Facebookissa.


Kiira, Kelmi & Koda