perjantai 17. elokuuta 2018

Kodan käynti osteopaatilla

Blogin puolelle en muistaakseni kunnolla koskaan avannut toukokuista osteopaattikäyntiämme. Aiemmin keväällä mainitsin kyllä Kodan oikean takajalan ontumisesta hyppytekniikkapäivän jälkeen, naprapaatilla käynnistä ja alkukesän haku -postauksessa mainitsin sivulauseessa takapään ongelmat. Ennen keväistä naprapaattikäyntiä olin jo varaillut ensimmäisen vapaan ajan osteopaatille ja vaikka naprapaatti jotain selitystä oireilulle löysi, halusin saada Kodan vielä osteopaatin näppeihinkin. Ja hyvä, että mentiin. Osteopaatti totesi heti koiraa katsoessaan ja koskiessaan takaosan ongelmia, toiminnallista epäsymmetriaa rangassa, jäykkyyttä ja käsiteltäessä selkeitä kipukohtia etenkin oikealla puolella, myös lavat olivat todennäköisesti kompensaationa rasittuneet. Takaosan ongelma oli todennäköisesti ollut jo pidempään, ja olin mä Kodan liikettä jo kauemmin katsellutkin, ettei se ihan symmetristä ole - kuitenkaan koskaan ei kukaan mitään sen kummempaa vikaa ollut koirasta löytänyt.

Toukokuun käsittelyssä Koda oli levoton, ei olisi halunnut pysyä maassa ja läähätteli. Saatiin kesäksi hyppykieltoa ja muutenkin ohjeet ottaa vähän iisimmin. Ollaan uitu, tehty helteen salliessa rauhallisia metsälenkkejä, tottikset olleet vähemmällä ja hypitty ei olla ollenkaan kesän aikana. Tänään käytiin uudelleen osteopaatilla ja edelleen vaivaa löytyy, nyt tosin hieman erilaisena kuin viimeksi. Alkuun katsottiin Kodaa seisten, takaosassa edelleen epäsymmetriaa, paino enemmän vasemmalla kuin oikealla, ranka vähän vinkurassa. Koda maahan ja aloitettiin käsittely, Koda oli paljon rennompi ja levollisempi kuin toukokuussa, ei läähättänyt, ummisti jopa silmiään hetkittäin. Aloitettiin käsittely oikealta puolelta, kevyellä käsittelyllä ei lähtenyt heti helpottamaan ja osteopaatti totesi, että otetaan välissä se vasen puoli, ettei ole koiralle liian epämukavaa. Vasen puoli oli käsitelty parissa minuutissa, siellä ei sen kummempaa ongelmaa ollut, ja siirryttiin takaisin oikealle.



Odotin ongelman olevan edelleen takapäässä, mutta takaosan epäsymmetrian syyksi paljastuikin tällä kertaa lähinnä oikea etujalka. Lavan ja olkavarren alueella ongelmaa, jäykkyyttä ja vähä lapaluu oli kääntynyt väärään suuntaan lihasten ja nivelten optimaalisen toiminnan kannalta. Myös ranne hieman vasenta jäykempi. Jälkeenpäin ajateltuna muistuikin mieleen, että Koda kevensi oikeaa etujalkaa kesäkuussa hetkellisesti. Koda vastasi käsittelyyn hyvin, muutaman kerran nousi istumaan, mutta lopulta rentoutui osteopaatin käsissä, liikeradat lähtivät korjaantumaan ja ranka suoristui. Käsittelyn jälkeen katseltiin koiran seisomista uudelleen, takaosan epäsymmetria oli etuosan käsittelyllä korjaantunut.

Jatketaan rennommalla asenteella ja uimisella ja käydään kertaalleen syyskuun lopussa osteopaatilla tarkastamassa tilanne. Huomattavasti oltiin toukokuusta menty eteenpäin, koira oli rennompi, ei vaikuttanut juurikaan kipeältä käsiteltäessä ja osteopaatinkin mukaan tilanne oli selvästi valoisampi ja ongelmat ovat nimenomaan toiminnallisia ja hoidettavissa. Tärkeintä on nyt hoitaa kunnolla Koda loppuun asti kuntoon!


KKK

perjantai 10. elokuuta 2018

Tervetuloa kotiin Kelmi!

Maanantaina saapui kotiin pienen pieni Kelmi, nimensä mukaisesti riiviö, terävähampainen hirviö, oikea Kelminaattori. Kävin hakemassa Kelmin aamupäivällä yhdessä opiskelukaverini kanssa, joka otti Kelmin veljen Hugon itselleen. Kaikki pennut olivat reippaana vastassa portilla, Hugo tarttui ensimmäisenä mun kameran hihnaan ja päästi kunnon pörinät. Automatka kotiin sujui yllättävän hyvin, molemmat pennut oksensivat kertaalleen, mutta muutoin olivat melko rauhassa.




Kotona Kelmi oli heti reippaana, isäkoira Koda kävi haistamassa pentua ja lähti korvat luimussa järkyttyneenä karkuun. Toistaiseksi vielä väistöliikkeet kotona jatkuu, mutta yhdessä "lenkeillä" Koda on ihan kiltisti pennun kanssa, välinpitämätön, mutta ei niin järkyttyneen näköinen. Kelmi on kesäpentuna jo melko sisäsiisti, toki vahinkoja vielä sattuu, kun itsellä on totuttelua pennun rytmiin, mutta hyvin se ilmoittaa hädästään ja pyrkii tekemään tarpeensa ulos.

Kelmi on todella reipas pentu, sosiaalinen, avoin, ahne, leikkisä ja sopeutuvainen. Pentu on oppinut hetkessä matkustamaan autossa, oleilemaan rauhassa makuuhuoneessa koiraportin takana (nojoo, mitä nyt välillä tappaa kevythäkkiä, hyppii yöpöydälle ja pureskelee sängyn jalkaa, mutta noin keskimäärin :D), osaa oman nimensä ja leikkii kovin hienosti kahden lelun leikkiä lelulla kuin lelulla ja myös vieraiden ihmisten kanssa.

Ollaan ehditty vajaassa viikossa käydä kahdella eri ulkokentällä leikkimässä, hakumaastossa rataa tallaamassa ja syömässä maalimiehiltä herkkuja (ja vähän maistella niiden sormiakin) ja aloitettu Jalosen Mikan tavoitteellisten pentujen tokotunnit. Ollaan harjoiteltu luopumista, katsekontaktia ja vähän pentujäljen alkeitakin, Kelmi on tosi nopeasti ehdollistunut namipalkkasanalle ja naksuttimelle.




Eilen käytiin IDA:n valokuvausstudiolla ottamassa Kelmistä pentukuvat ja isä&poika -kuvia (tulossa myöhemmin), Kelmi oli mahdoton riiviö, juoksenteli studiossa, pysyi paikallaan sekunnin murto-osan ja syöksyi vähän väliä repimään Idaa hiuksista. Kodaa ahdisti isä&poika -kuvia otettaessa pennun läheisyys, mutta pennun lopulta väsähtäessä saatiin kuvat parivaljakosta napattua. Vaikka pentu onkin Kodan mielestä aika ällö, se kuitenkin lopulta keksi, että pieni studio on ehkä paras paikka kokeilla ensimmäistä kertaa leikkiä pikkuriiviön kanssa.

Tänään vierailtiin pennun kanssa Nekalan Wuf -liikkeessä ja pentu ei ollut millänsäkään uudesta ympäristöstä ja hajuista - siellä se kipitteli valjaissa ja hihnassa (toista kertaa elämänsä aikana hihnassa) niin pätevänä ja reippaana ja meinasi varastaa Naturispötköt hyllystä. Ja kävi Kelmi muuten vaa'allakin, siihenkin polleana poikana asteli ihan itse ja istahti paikalleen vaa'an keskelle - 3,9-kiloa täyttä riiviöenergiaa.

Lisäksi käytiin Hatanpään Arboretumissa ihmettelemässä hälinää ja syöksyipä pentu aaltoja metsästäen järveenkin. Lopulta meininki eteni pentukoiran ensimmäisiin uimisyrityksiin. Uimisen jälkeen Kelmi säntäsi rannalle rähisemään aalloille, kunnes hyökkäsi valtavalla loikalla takaisin veteen. Märkäähän se oli ja meinasi Kelmille tulla kylmäkin, nopeasti nappasin pennun syliin lämmittelemään ja pian oli taas hyvä olla. Parhaillaan Kelmi näkee tyytyväisenä unia makuuhuoneessa ja ehdin hetkeksi pissa-kakka-syönsunlahkeet -rumbalta istua alas. Pennun tultua, pahimpien helteiden helpotuttua, treenikalenterin täyttyessä ja melko kuormittavan kesätyörupeaman ollessa takana päin, yritän aktivoitua taas bloginkin kanssa! :) saa laittaa postausideoitakin tulemaan, jos sellaisia sattuu olemaan mielessä!




Innolla odotan, mitä tästä mainiosta pikkuisesta Kelminaattorista vielä kehittyy <3

KKK



maanantai 23. heinäkuuta 2018

Esittelyssä Kodan pennut ja Kelmi

Huhtikuun astutusurakka tuotti tulosta ja kesäkuun 18. päivä maailmaan syntyi kuusi pientä collievauvaa. Pennut syntyivät Scottail -kenneliin ja niiden emä on ihana Riesa (Dispiritos Choicy De Rose) ja isänä kukas muukaan kuin maailman paras Koda. Pennut syntyivät odotettua aiemmin, kasvattaja odotti niistä juhannusvauvoja, mutta tyypit ovat selvästi jo syntymästä asti aika vauhdikasta jengiä, syntyivät viitisen päivää etuajassa ja vielä melkoisen nopeasti. Pennut olivat kuitenkin alusta asti hyvinvoivia ja tomeria, ja sellaisina ovat pysyneet läpi helteisen heinäkuunkin.

Pääsin itse ensimmäistä kertaa katsomaan vauveleita vasta eilen ja rakastuin kyllä täysin. Aivan älyttömän reippaita, uteliaita ja avoimia tapauksia kaikki, olivat kaikki heti innoissaan katsomassa, mitä tyyppejä tänne oikein tuli ja kiipesivät syliin pusuttelemaan. Vein tuliaiseksi pennuille PK SM -kisoista ostamani lelun ja vuorotellen kävivät pennut sitä ihmettelemässä ja muutama pentu innostui jo tapporavistuksiinkin. Kokeilin vähän saalisleikkiä lelun avulla ja kovasti pienet yrittivät ja innostuivat, mutta ihan täysin ei vielä silmän ja raajojen yhteispeli ollut hallussa :'D Kovasti teroittivat myös jo naskalihampaitaan milloin viattomien ihmisen varpaisiin, milloin tuolin jalkaan, lisäksi kengännauhoja oli ihana pureskella ja kenkiä raahata pitkin terassia.

Yksi pennuista vei kuitenkin sydämeni ensisilmäyksellä hieman muita enemmän, johtuneeko siitä, että pentu muistuttaa kovasti ilmeeltään Kodaa, vaiko siitä, että se kovasti taisteli saadakseen mun jalkaterän irti mun nilkasta. Kuitenkin tämä pieni Kelmi muuttaa meille kahden viikon päästä Kodan kaveriksi arkeen ja mulle toiseksi harrastuskaveriksi.

Varoitus: luvassa paljon pentusaastetta <3


















Pennun tuoksuisin terveisin,

Kiira & asiasta toistaiseksi autuaan tietämätön isäkoira Koda